Purje kivistointrospektio5

Poliittisen piraattiaatteen näkymiä, osa 5   (Taktiset näkymät)   Poliittinen luuta

Uudet puolueet aloittavat tavallisesti taipaleensa vaatimalla värikkäästi koko poliittisen järjestelmän parantamista. Ne lähtevät esimerkiksi siivoamaan järjestelmää korruptiosta tai paljastamaan kaikille kulissien takana tapahtuvat väärinkäytökset. Uusi liike on lähtökohtaisesti puhdas kaikista hallinnon erheistä ja puutteista, mistä syystä se kykenee, oli sen ohjelma itsessään millainen tahansa, markkinoimaan itseään potentiaalisille kannattajille järjestelmän korjaajana ilman selkeitä kantoja siihen, kuinka korjaukset tulisi tehdä.

Tämän mielikuvista kumpuavan ilmiön seurauksena uudet, tai uudistuneet, puolueet ovat käytännössä aina kitkemässä korruptiota, pelastamassa demokratiaa sekä tuomassa tervettä järkeä päätöksentekoon. Näille puolueille ideaalit ovat usein olennaisempia kuin konkreettiset ratkaisut – niiden retoriikka ei keskity siihen, millaisia päätöksiä tulee tehdä, vaan vaatii pikemminkin sen tavan muuttamista, jolla päätöksiä tehdään. Muutosretoriikka yksinkertaisesti toimii.

Huoli demokratiasta ei ole mitenkään erityinen piirre juuri nyt. Niin kauan kuin kansanvaltaisuutta on länsimaissa pidetty tavoiteltavana, uudet puolueet sekä toisinaan vanhojen ja väsähtäneiden puolueiden uskottavasti uudistuneet versiot ovat olleet taipuvaisia pitämään tällaista demokratiadiskurssia poliittisen ohjelmansa kärjessä. Luuta on ollut kansainvälisesti suosittu symboli kovin erilaisten muutosliikkeiden käytössä, joskin toimivaa konseptia ovat pyrkineet hyödyntämään myös vanhan vallan kandidaatit.   Lihaa luiden ympärillä

Piraattipuolueen tapauksessa tietoyhteiskunnan kehitys tuo tähän tendenssiin korjata päätöksenteon mekanismeja kansanvaltaisemmiksi ja avoimemmiksi uudenlaista konkretiaa, kun voidaan esittää hyvinkin käsinkosketeltavia ehdotuksia tietoverkkojen käytöstä demokraattisen päätöksenteon tukena sekä toisaalta ottaa käyttöön puolueessa uusia toimintamalleja, joihin sopeutuminen on suuremmille puolueille aina raskaampaa. Esimerkiksi Piraattipuolueen hallituksen kokoukset käydään pääsääntöisesti piraattipuolueiden yhteisessä IRC-verkossa kokouksiin tarkoitetulla kanavalla niin, että kuka tahansa voi niitä reaaliajassa seurata. Keskustelufoorumia on käytetty kokousaloitteiden esittämiseen ja niiden valmistamiseen niin että riittävää kannatusta nauttineet on käsitelty yhdistyksen kokouksissa. Foorumilla on lisäksi esitelty luonnoksia pyydetyistä lausunnoista sekä pyritty käymään keskustelua mahdollisista kannanotoista. Olennaista avoimuuden kannalta on myös, että puolueen taloudenpito on avoimena netissä.

Nämä toimintatavat eivät toki itsessään vielä kerro, miten tällaista avoimuutta tulisi käytännön tasolla toteuttaa hallinnossa, mutta ne antavat kannattajille sekä potentiaalisille kannattajille lupausta siitä, mihin suuntaan poliittinen päätöksenteko voisi mennä. Kenties vielä olennaisempaa asiassa on se, että puolue näin toimiessaan ilmaisee hylkäävänsä sen mentaliteetin, jonka mukaan ’tarkoitus pyhittää keinot’. Piraattipuolueella, sekä kaikilla muilla ’demokratialiikkeillä’ joiden eväinä ei ole pelkkää idealistista retoriikkaa, pikemminkin keinot pyhittävät tarkoituksen.   Vallankumous?

Vallankumousretoriikka ei ole nykyajan poliittisessa diskurssissa tavallisesti erityisen kuumaa tavaraa, mutta sen sijaan kun puhutaan tiedon ja teknologian vallankumouksesta, vastakaikua löytyy. Koska tämän vallankumouksen ymmärretään olevan tosiasiallinen ja selvästi havaittava kehitys ja koska sen katsoneen olevan ainakin alkanut ellei jopa jo täydessä vauhdissa, mitä perusasettelua harva kiistaa, kyseessä ei ole minkään uuden ja epävarman projektin aloittaminen, vaan valmiin projektin muokkaaminen, ja siksi siihen on helppo osallistua. Vallankumousta ei tehdä alusta loppuun vaan siihen tullaan mukaan vaikuttamaan. Piraattiaatteen retoriikka on tehokasta juuri tässä aspektissa: että kehityksen kulkuun voi vaikuttaa, että yhteiskunta on tienhaarassa, ja kansalaisten tehtäväksi jää päättää, kumpaan suuntaan mennään.

Puolueen poliittisia kantoja muotoillessa on aina tärkeä muistaa, että tarkoitus ei ole kumota vanhaa järjestelmää vaan kehittää sitä. Tässä mielessä ’tiedon vallankumous’ on harhaanjohtava termi. Toki piraatit haluaisivat muuttaa monia asioita vallankumouksellisesti, mutta todellisuudessa kyse on siitä, että hallintoa päivitetään ottamaan vastaan jo tapahtuneet muutokset, jo toimivat ratkaisut. Piraateilla ei myöskään ole periaatteellisia poliittisia vastustajia perinteisellä puoluekentällä; toisin sanoen mitenkään epätodennäköisenä ei pidetä sitä, että mikä tahansa muu puolue ”tulisi järkiinsä” ja tekisi piraattien kanssa hedelmällistä yhteistyötä tietoyhteiskuntapolitiikan suhteen.