* kopioitu pdf:stä http://www.dklevine.com/papers/imbookfinal01.pdf
== Chapter Luku 1: Introduction Johdanto ==
* HUOM! Tämä on kopsattu suoraan pdf:stä joten käännöstä tehdessä kannattaa samalla tarkistaa pdf:stä, että kaikki teksti on tallella.
Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 11Chapter 1: IntroductionIn late Vuoden 1764loppupuolella, while repairing a small korjatessaan pientä Newcomen steamengine-höyrykonetta, the idea of allowing steam to expand and condense inseparate containers sprang into the mind of James WattWattin mieleen tuli ajatus erillisissä astioissa laajenevasta höyrystä. He spentthe next few months in unceasing labor building a model of thenew engineMuutamat seuraavat kuukaudet hän uurasti lakkaamatta rakentaakseen mallin uudesta koneesta. In Vuoden 1768elokuussa, after a series of improvements and substantialborrowinguseiden parannusten ja huomattavan lainanottamisen jälkeen, he applied for a patent on the idea, requiring him totravel to London in Augusthän matkusti Lontooseen hakemaan patenttia idealleen. He spent the next six months workinghard to obtain his patentHän teki seuraavat kuusi kuukautta paljon työtä patentin eteen. It was finally awarded in January of thefollowing yearSeuraavan vuoden tammikuussa se vihdoinkin myönnettiin. Nothing much happened by way of productionuntil Tuotannon osalta ei tapahtunut juuri mitään ennen vuotta 1775. ThenSilloin, with a major effort supported by his businesspartneryhteistyökumppaninsa, the rich industrialist rikkaan teollisuusmiehen Matthew BoultonBoultonin tuella, Watt secured anAct of Parliament extending his patent until the year sai parlamentin myöntämään patentille jatkoaikaa vuoteen 1800asti. Thegreat statesman Suuri valtiomies Edmund Burke spoke eloquently in Parliament inthe name of economic freedom and against the creation ofunnecessary monopoly – but to no avail.1The connections ofWatt’s partner Boulton were too solid to be defeated by simpleprinciple.Once Watt’s patents were secured and production started, asubstantial portion of his energy was devoted to fending off rivalinventors. In 1782, Watt secured an additional patent, made“necessary in consequence of ... having been so unfairlyanticipated, by [Matthew] Wasborough in the crank motion.”2More dramatically, in the 1790s, when the superior Hornblowerengine was put into production, Boulton and Watt went after himwith the full force of the legal system.3During the period of Watt’s patents the U.K. added about750 horsepower of steam engines per year. In the thirty yearsfollowing Watt’s patents, additional horsepower was added at arate of more than 4,000 per year. Moreover, the fuel efficiency ofsteam engines changed little during the period of Watt’s patent;while between 1810 and 1835 it is estimated to have increased by afactor of five.4After the expiration of Watt’s patents, not only was therean explosion in the production and efficiency of engines, but steampower came into its own as the driving force of the industrialrevolution. Over a thirty year period steam engines were modifiedand improved as crucial innovations such as the steam train, thesteamboat and the steam jenny came into wide usage. The keyinnovation was the high-pressure steam engine puhui parlamentin edessä kaunopuheisesti taloudellisen vapauden nimissä tarpeettoman monopolin luomista vastaan – development ofwhich had been blocked by Watt’s strategic use of his patent.Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 12Many new improvements to the steam engine, such as those ofWilliam Bull, Richard Trevithick, and Arthur Woolf, becameavailable by 1804: although developed earlier these innovationswere kept idle until the Boulton and Watt patent expired. None ofthese innovators wished to incur the same fate as JonathanHornblower.5Ironically, not only did Watt use the patent system as alegal cudgel with which to smash competition, but his own effortsat developing a superior steam engine were hindered by the verysame patent system he used to keep competitors at bay. Animportant limitation of the original Newcomen engine was itsinability to deliver a steady rotary motion. The most convenientsolution, involving the combined use of the crank and a flywheel,relied on a method patented by James Pickard, which preventedWatt from using it. Watt also made various attempts at efficientlytransforming reciprocating into rotary motion, reaching,apparently, the same solution as Pickard. But the existence of apatent forced him to contrive an alternative less efficientmechanical device, the “sun and planet” gear. It was only in 1794,after the expiration of Pickard’s patent that Boulton and Wattadopted the economically and technically superior crank.6The impact of the expiration of his patents on Watt’sempire may come as a surprise. As might be expected, when thepatents expired “many establishments for making steam-engines ofMr. Watt's principle were then commenced.” However, Watt’scompetitors “principally aimed at...cheapness rather thanexcellence.” As a result, we find that far from being driven out ofbusiness “Boulton and Watt for many years afterwards kept uptheir price and had increased orders.”7In fact, it is only after their patents expired that Boulton andWatt really started to manufacture steam engines. Before then theiractivity consisted primarily of extracting hefty monopolisticroyalties through licensing. Independent contractors produced mostof the parts, and Boulton and Watt merely oversaw the assembly ofthe components by the purchasersilman vaikutusta.In most histories, James Watt is a heroic inventor,responsible for the beginning of the industrial revolution. The factssuggest an alternative interpretation. Watt is one of many cleverinventors working to improve steam power in the second half ofthe eighteenth century. After getting one step ahead of the pack, heremained ahead not by superior innovation, but by superiorexploitation of the legal system. The fact that his business partnerBoldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 13was a wealthy man with strong connections in Parliament, was nota minor help.Was Watt’s patent a crucial incentive needed to trigger hisinventive genius, as the traditional history suggests? Or did his useof the legal system to inhibit competition set back the industrialrevolution by a decade or two? More broadly, are the two essentialcomponents of our current system of intellectual property – patentsand copyrights – with all of their many faults, a necessary evil wemust put up with to enjoy the fruits of invention and creativity? Orare they just unnecessary evils, the relics of an earlier time whengovernments routinely granted monopolies to favored courtiers?That is the question we seek to answer¹ Wattin kumppanin Boultonin yhteydet olivat liian vahvoja tullakseen voitetuksi pelkän periaatteen avulla.
In the specific case of Kun Wattin patentti oli varmistettu ja tuotanto aloitettu, huomattava osa hänen energiastaan kului kilpailevien keksijöiden torjumiseen. Vuonna 1782 Wattvarmisti itselleen ylimääräisen patentin, the granting of the 1769 andespecially of the 1775 patents likely delayed the mass adoption ofthe steam engine: innovation was stifled until his patents expired;and few steam engines were built during the period of Watt’s legalmonopoly. From the number of innovations that occurredimmediately after the expiration of the patentjoka tuli ”tarpeelliseksi sen seurauksena, it appears thatWatt’s competitors simply waited until then before releasing theirown innovationskun [Matthew] Wasborough ennätti niin epäreilusti kehittää ensimmäisenä kampiliikkeen”. This should not surprise us: new steam engines² Vieläkin dramaattisemmin 1790-luvulla,no matter how much better than Watt’skun ylivoimainen ja itsenäisesti suunniteltu Hornblower-moottori saatettiin tuotantoon, had to use the idea of aseparate condenser. Because the 1775 patent provided Boulton andja Watt with a monopoly over that idea, plentiful other improvementsof great social and economic value could not be implemented. Bythe same token, until 1794 Boulton and Watt’s engines were lessefficient they could have been because the Pickard’s patentprevented anyone else from using, and improving, the idea ofcombining a crank with a flywheelkävivät sen kimppuun koko oikeusjärjestelmän voimalla.³
Also, we see that Watt’s inventive skills were badlyallocated: we find him spending more time engaged in legal actionto establish and preserve his monopoly than he did in the actualimprovement and production of his engineWattin patenttien aikakaudella Iso-Britanniassa höyrykoneiden yhteenlaskettu teho lisääntyi 750 hevosvoimalla vuosittain. From a strictlyeconomic point of view Watt did not need such a long lastingpatent – it is estimated that by 1783 – seventeen years before hispatent expired – his enterprise had already broken even30 vuotena patenttien jälkeen lisää tehoa tuli yli 4000 hevosvoimaa vuosittain. Indeed,even after their patent expired, Boulton and Watt were able tomaintain a substantial premium over the market by virtue of havingbeen firstSen lisäksi höyrykoneiden polttoainehyötysuhde muuttui vain vähän Wattin patentin aikana, despite the fact that their competitors had had thirtyyears to learn how to make steam engineskun taas vuosien 1810 ja 1835 välillä sen on arvioitu parantuneen viisinkertaiseksi.⁴
The wasteful effort to suppress competition and obtainspecial privileges is referred to by economists as rent-seekingbehavior. History and common sense show it to be a poisoned fruitof legal monopoly. Watt’s attempt to extend the duration of hisBoldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 141769 patent is an especially egregious example of rent seeking: thepatent extension was clearly unnecessary to provide incentive forthe original invention, which had already taken place. On top ofthisKun Wattin patentit raukesivat, we see Watt using patents as a tool to suppress innovation byhis competitors, such as Hornblowerei koettu pelkästään räjähdysmäistä kasvua höyrykoneiden tuotannossa ja tehossa, Wasborough and others.Hornblower’s engine is a perfect case in point: it was asubstantial improvement over Watt’s as it introduced the newconcept of the “compound engine” with more than one cyclindermutta höyryenergiasta tuli viimeinkin teollista vallankumousta eteenpäin ajava voima.ThisSeuraavan 30 vuoden aikana höyrykoneita muunneltiin ja paranneltiin, and not the Boulton and Watt designja olennaiset keksinnöt kuten höyryjuna, was the basis forfurther steam engine development after their patents expiredhöyrylaiva ja höyryllä toimiva kehruukone tulivat yleiseen käyttöön.However, because Hornblower built on the earlier work of Watt,making use of his “separate condenser” Boulton and Olennainen innovaatio oli korkeapaineinen höyrykone – kehitys jonka Watt wereable to block him in court and effectively put an end to steamengine developmentesti strategisesti patenttiaan käyttämällä. The monopoly over the “separate condenserMonet uudet parannukset höyrykoneeseen,”a useful innovationkuten esimerkiksi William Bullin, blocked the development of another equallyuseful innovationRichard Trevithickin ja Arthur Woolfin, the “compound enginetulivat saataville vuonna 1804: vaikkakin ne oli kehitetty jo aikaisemmin,” thereby retardingeconomic growthniitä ei voitu ottaa käyttöön ennen kun Boultonin ja Wattin patentti oli rauennut. This retardation of innovation is a classical caseof what we shall refer to as Intellectual Property-inefficiency, or IPinefficiency for shortKukaan näistä keksijöistä ei halunnut samaa kohtaloa kuin Jonathan Hornblower.⁵
FinallyIronisesti, there is the slow rate at which the steam enginewas adopted before the expiration of Watt’s patentsama patenttijärjestelmä, jota Watt käytti kilpailijoidensa murskaamiseen, haittasi myös hänen omaa työtään paremman höyrykoneen kehittämisessä. Olennainen rajoite alkuperäisessä Newcomenin moottorissa oli kyvyttömyys tuottaa tasaista pyörivää liikettä. Kätevin ratkaisu ongelmaan, jossa yhdistyi kampi ja vauhtipyörä, riippuivat rakennustavasta, jonka James Pickard oli patentoinut, mikä esti Wattia käyttämästä sitä. By keepingprices high and preventing others from producing cheaper or bettersteam enginesWatt teki myös itse useita yrityksiä tehokkaamman voimansiirron kehittämiseksi, ilmeisesti päätyen kuitenkin samaan lopputulokseen kuin Pickard. Patentin olemassaolo pakotti Wattin kehittämään tehottomamman ”aurinko ja planeetta” -vaihteiston. Vasta vuonna 1794, Pickardin patentin rauettua, Boulton and ja Watt hampered capital accumulationand slowed economic growthottivat käyttöön taloudellisesti ja teknisesti ylivoimaisen kammen.⁶
The story of Wattin patenttien raukeamisen vaikutus hänen imperiumilleen voi myös tulla yllätyksenä. Kuten saattoi odottaa, patenttien rauetessa ”useita höyrykoneita valmistavia yrityksiä perustettiin, jotka käyttivät herra Wattin kehittämiä periaatteita”. Kuitenkin Wattin kilpailijat ”pääasiallisesti tähtäsivät ennemminkin halpuuteen kuin laatuun.” Lopputuloksena voimme havaita, että heitä ei suinkaan ajettu markkinoilta, vaan ”useita vuosia jälkeenpäin Boulton ja Watt pitivät hintojaan ylhäällä ja saivat silti enemmän tilauksia.”⁷ Itseasiassa vasta sen jälkeen, kun heidän patenttinsa raukesi, alkoivat Watt ja Boulton todenteolla valmistamaan höyrykoneita. Sitä ennen he lähinnä keskittyivät suurien monopolististen rojaltien keräämiseen lisenssien avulla. Aliurakoitsijat tuottivat suurimman osan osista, ja Boulton ja Watt lähinnä valvoivat, kun asiakkaat kokosivat komponentit. Suuressa osassa historiikkeja James Wattia pidetään sankarillisena keksijänä, vastuullisena teollisen vallankumouksen alkamisesta. Faktat viittaavat toisenlaiseen tulkintaan. Watt oli yksi monista höyryvoimaa kehitelleistä älykkäistä keksijöistä 1700-luvun loppupuoliskolla. Sen jälkeen kun hän pääsi askeleen edemmäs muita, hän pysyi siellä – ei paremman innovaation, vaan tehokkaamman oikeusjärjestelmän hyväksikäytön ansiosta. Eikä siitä, että hänen yhteistyökumppaninsa oli rikas mies, jolla oli vahvoja yhteyksiä parlamenttiin, ollut ainoastaan pientä apua. Oliko Wattin patentti ratkaiseva kannustin, joka tarvittiin tuomaan esille hänen sisäinen keksijänsä, kuten perinteisesti historiankirjat ehdottavat? Vai myöhästyttikö hänen oikeusjärjestelmän hyväksikäyttönsä kilpailun tukahduttamiseksi teollista vallankumousta vuosikymmenen tai kaksi? Vielä laajemmin, ovatko kaksi olennaista nykyisen immateriaalioikeutemme osaa – patentit ja tekijänoikeudet – lukuisine vikoineen, välttämätön paha jota meidän on ylläpidettävä nauttiaksemme keksimisen ja luomisen hedelmistä? Vai ovatko ne vain täysin turhia, jäännöksiä ajalta jolloin valtiot myönsivät rutiininomaisesti monopoleja suosituille ylhäisille? Tähän kysymykseen etsimme vastausta. Wattin tapauksessa vuoden 1769 ja erityisesti vuoden 1775 patentit todennäköisesti myöhästyttivät höyrykoneen laajaa käyttöönottoa: kehitys tukahtui kunnes Wattin patentti raukesi, ja hyvin harvoja höyrykoneita rakennettiin hänen monopolinsa aikana. Välittömästi patentin raukeamisen jälkeen tapahtuneiden keksintöjen määrästä voimme päätellä, että Wattin kilpailijat vain odottivat ennen omien keksintöjensä julkistamista. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä: uusien höyrykoneiden, olivat ne kuinka paljon Wattin koneita parempia, piti käyttää erillistä lauhdutinta. Koska vuoden 1775 patentti tarjosi Boultonille ja Wattille monopolin kyseiselle idealle, monet muut sosiaalisesti ja taloudellisesti arvokkaat muutokset jäivät ottamatta käyttöön. Samalla tavalla, vuoteen 1794 asti Boultonin ja Wattin koneet olivat tehottomampia kuin ne olisivat voineet olla, koska Pickardin patentti esti käyttämästä ja parantamasta ideaa kammen ja vauhtipyörän yhdistelmästä. Näemme myös kuinka huonosti Wattin keksijäntaidot olivat huonosti allokoitu: huomaamme hänen käyttäneen enemmän aikaa lakijärjestelmän parissa muodostaakseen ja säilyttääkseen monopolinsa kuin hän käytti aikaa varsinaiseen koneensa paranteluun ja tuotantoon. Taloudellisesta näkökulmasta katsoen Watt ei olisi tarvinnut niin pitkään kestänyttä patenttia – on arvioitu että vuoteen 1783 mennessä – 17 vuotta ennen hänen patenttinsa raukeamista – hänen yrityksensä oli päässyt omilleen. Edelleen patentin raukeamisen jälkeen Boulton ja Watt is a damaging case for the benefitskykenivät ylläpitämään huomattavaa markkinaosuutta, vain koska olivat ensimmäisiä, huolimatta siitä faktasta että heidän kilpailijoillaan oli 30 vuotta aikaa oppia tekemään höyrykoneita. of a patent systemVahingollista yritystä tukahduttaa kilpailua ja hankkia erityisiä etuoikeuksia kutsutaan taloustieteilijöiden piirissä ylivoiton tavoitteluksi (rent-seeking). Historia ja arkijärki ovat osoittaneet sen olevan laillisen monopolin myrkyllinen hedelmä. Wattin yritys jatkaa hänen vuoden 1769 patenttiaan on erityisen törkeä esimerkki ylivoiton tavoittelusta: patentin jatkaminen oli selkeästi tarpeeton antamaan kannustin alkuperäiselle keksinnölle, but we shall see that it is not an unusual storyjoka oli jo tapahtunut. Sen lisäksi näemme, kuinka Watt käyttää patentteja työkaluna kilpailijoidensa, kuten Hornblowerin, Wasburoughin ja muiden innovaatioiden tukahduttamiseksi.A new idea accrues almost by chance to the innovator while he iscarrying out a routine activity aimed at a completely different endHornblowerin kone on täydellinen esimerkki asiasta: se oli huomattava parannus Wattiin verrattuna, koska se esitteli uuden käsitteen ”compound enginestä” jossa oli enemmän kuin yksi sylinteri. Tämä, eikä Boultonin ja Wattin malli, oli pohjana höyrykoneiden kehitykselle sen jälkeen, kun heidän patenttinsa oli rauennut.Kuitenkin, koska Hornblower rakensi Wattin aiemman työn pohjalta käyttäen hyväksi ”erillistä höyrystintä”, Boulton ja Watt pystyivät pysäyttämään hänet oikeusteitse ja laittamaan tehokkaasti lopun höyrykonekehitykselle. Monopoli ”erilliselle höyrystimelle”, eli hyödylliselle innovaatiolle, esti samalla tavalla hyödyllisen innovaation, eli ”compound enginen” kehitystä, hidastaen täten taloudellista kasvua. Tällainen innovaation hidastaminen on klassinen esimerkki siitä, mitä kutsumme aineettoman omaisuuden tehottomuudeksi, tai IP-tehottomuudeksi lyhyemmin. The patent comes many years after that and it is due more to aLopuksi, höyrykone otettiin käyttöön hitaassa tahdissa ennen Wattin patentin raukeamista. Pitämällä hinnat korkealla ja estämällä muita tuottamasta halvempia ja parempia höyrykoneita, Boulton ja Watt vaikeuttivat pääoman kasautumista ja hidastivat talouskasvua.mixture of legal acumen and abundant resources available to “oilthe gears of fortune” than anything elseJames Wattin tarina on vahingollinen tapaus patenttijärjestelmän hyödyllisyydelle, mutta me tulemme näkemään, ettei se ole epätavallinen. FinallyUusi idea kehittyy melkeinpä sattumalta keksijälle kun hän on rutiininomaisesti toimimassa jonkin aivan toisenlaisen lopputuloksen saamiseksi. Patentti tulee vasta vuosia sen jälkeen ja se johtuu enemmänkin lainopillisen terävyyden sekä käytettävissä olevien resurssien käyttäminen ”hyvän onnen rattaiden voitelemiseen” kuin minkään muun. Viimein, after the patentkun patenttisuoja on hankittu, käytetään sitä usein työkaluna taloudellisen kasvun estämiseen ja kilpailijoiden satuttamiseen. protection is obtainedVaikka näkemys, it is primarily used as a tool to preventjota tässä esitämme, voi vaikuttaa ikonisoivalta, se ei ole varsinaisesti uusi, eikä erityisemmin alkuperäinen. Frederic Scherer, patenttijärjestelmän arvovaltainen akateeminen tukija, tutkittuaan Boultonin ja Wattin tarinaa, totesi vuonna 1986 seuraavanlaisesti:economic progress and hurt competitorsJos patenttisuojausta ei olisi ollut olemassa, ... Boulton ja Watt olisivat varmasti joutuneet seuraamaan varsin toisenlaista bisnestaktiikkaa siihen verrattuna mitä he käyttivät. Suurin osa yrityksen voitoista oli saatu moottorien käytön rojalteista eikä valmistettujen moottorien komponenteista, ja ilman patenttisuojaa yritys ei olisi tietenkään kyennyt keräämään rojalteja. Vaihtoehtona olisi ollut keskittyä tuotantoon ja huoltopalveluihin päätulonlähteenä, joka itseasiassa oli käytäntö, jota alettiin omaksua 1790-luvulla kun erillisen höyrystimen patentin raukeaminen alkoi lähestyä... On mahdollista todeta vieläkin varmemmin, että patenttiriitely 1790-luvulla ei suoraan kannustanut teknologista kehitystä... Boultonin ja Wattin kieltäytyminen lisenssien myöntämisestä muille moottorinvalmistajille erillisen höyrystimen valmistamiseksi selkeästi haittasi sekä kehitystä että parannusten omaksumista.⁸
While this view of Watt’s role in the industrial revolution
may appear iconoclastic, it is neither new nor particularly original.
Frederic Scherer, a prestigious academic supporter of the patent
system, after going through the details of the Boulton and Watt
story, concluded his 1986 examination of their story with the
following illuminating words
Had there been no patent protection at all,…Boulton and
Watt certainly would have been forced to follow a business
policy quite different from that which they actuallyBoldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
5
followed. Most of the firm’s profits were derived from
royalties on the use of engines rather than from the sale of
manufactured engine components, and without patent
protection the firm plainly could not have collected
royalties. The alternative would have been to emphasize
manufacturing and service activities as the principal
source of profits, which in fact was the policy adopted
when the expiration date of the patent for the separate
condenser drew near in the late 1790s…. It is possible to
conclude more definitely that the patent litigation activities
of Boulton & Watt during the 1790s did not directly incite
further technological progress…. Boulton and Watt’s
refusal to issue licenses allowing other engine makers to
employ the separate-condenser principle clearly retarded
the development and introduction of improvements.
8
***
The industrial revolution was long ago. But the issue of
