Purje 1005 thihi horisee
Päätoimittaja ihmettelee periytyvien arvojen aiheuttamia ongelmia ja kysyy sitten kysymyksen.
Kiinni vanhassa
Piraattien vaaliohjelma on sisällöltään mainio, ja sitä mahdollisesti hiotaan muodon puolesta entisestään syksyn puoluekokouksessa. Puolueen tärkeimpiin teemoihin jaotellut tavoitteet ovat realistisia ja tekisivät toteutuessaan Suomesta selvästi maailman edistyneimmän tietoyhteiskunnan.
Vaikka puolueen linjaukset niistä asioista, mitä vaaliohjelma käsittelee ovatkin vakuuttavia, minua huolestuttaa eduskuntavaalien tulos. Ei siksi, että Ruotsin piraatit eivät menestyneet, eikä siksi, että Suomen piraattipuolue on vielä niin nuori ja saa harmillisen vähän asiallista näkyvyyttä perinteisessä mediassa, vaan koska suomalaiset elävät poliittisesti yhä 1900-luvun alkutahdeilla.
Tunnen paljon älykkäitä kolmekymppisiä aikaansaavia it-ammattilaisia ja muita asiantuntijoita, jotka ovat seuranneet ja osallistuneet tietoyhteisöjen kehitykseen kouriintuntuvin tavoin. Olen ajoittain keskustellut heidän kanssaan piraattipuolueen tavoitteista ja kysellyt, aikovatko he tukea puoluetta vaaleissa. Vastaus on liian usein ehdoton ei.
Vaikka monien näkemykset piraattien ajamista asioista ovat hyvinkin yhteneviä puolueen kanssa, he kertovat silti antavansa äänensä yhä samalle puolueelle kuin aina ennenkin. Tärkeimmäksi syyksi mainitaan se, ettei piraattipuolueella ole talouspoliittisia linjauksia.
Talouspoliittiset kannat siirtyvät usein hyvinkin suoraan vanhemmilta lapsille. Suomen käyttämässä D'Hondtin listavaaleissa voi oma ääni päätyä tukemaan ketä tahansa tahansa puolueen ehdokasta. Ääni piraatille saattaa siis vahingossa siivittää eduskuntaan ehdokkaan, jonka isän isän isä oli punaisten ja valkoisten kamppailussa väärällä puolella.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin juuriin nojaava talouspoliittinen vastakkainasettelu siis näyttäisi monella menevän tärkeysjärjestyksessä edelle tämän päivän ongelmiin erinomaisesti vastaavasta yksityisyys-, ihmisoikeus- ja kulttuuripolitiikasta. Ällistyttävää.
Vilpitön kysymykseni jokaiselle teistä: onko todellakin merkittävämpää tukea historialliseen kiistaan perustuvaa asemasotaa kuin saada Suomen poliittiseen keskusteluun mukaan ymmärrystä tietoverkon mahdollisuuksista nyky-yhteiskunnan kehittämisessä?