Ero sivun ”Purje piraattienvastaisuudenhinta” versioiden välillä

Versio 23. tammikuuta 2010 kello 10.57

Kuva: http://mitol.trap.fi/arts/purje/4/kustannukset.png (Jaana Parviainen)

Piraattijahti käy maailmalla kuumana. Suomessakin siihen kulutetaan valtion varoja vuosittan yli 10 miljoonaa euroa. Millä perustein? Mitä piratismi tekee yhteiskunnallemme? Aapo Alasuutari

Piratisminvastaista taistelua suurella rahalla

Piratismia vastaan on väistyneen vuosikymmenen aikana kehitetty kaikenlaisia strategioita, teknisiä ratkaisuja ja valvontaryhmiä. Niiden sanotaan olevan hyvällä asialla, poistamassa maailmasta piratismia, joka heidän mukaansa maksaa musiikki- ja elokuvateollisuudelle miljoonia joka vuosi. Perusteet piratismin haitallisuudesta ovat kuitenkin hatarat. Jos piratismi ei olekaan rahaa syövä musta aukko, eikö piraattijahti ole silloin hyödytön kaivo, johon syydetään rahaa vailla hyvää syytä? Suomen valtion budjetissa löytyy kohta “Eräät käyttöoikeuskorvaukset.” Tälle momentille on esitetty myönnettäväksi 15 313 000 euroa vuodelle 2010 ja sitä saa momentin mukaan käyttää muun muassa “kopiointia, tallennusta ja käyttöoikeuksia koskevan tiedotus- ja selvitystoiminnan menojen maksamiseen.” Käytännössä tämä tarkoittaa siis Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n (TTVK) toiminnan eli suomalaisen piraattijahdin kustannusten kattamista. Mikäli piraattijahti Suomessa lopetettaisiin ja edes esimerkiksi kolmasosa tästä määrärahasta siirrettäisiin suoraa Teoston kautta suomalaisille kulttuurintuottajille, tarkoittaisi se kymmenen prosentin nousua Teoston jakamissa tuissa suomalaisille taiteilijoille. Kun kerran TTVK ei myöskään tilitä mitään piraattijahdistaan saamiaan “korvausrahoja” Teostolle saatika kulttuurintuottajille, onkin syytä kysyä, miksi sen harjoittamaa piraattijahtia kannattaa tukea valtion varoin? Muita usein esille nousevia syitä on artistien ja musiikkiteollisuuden piratismin johdosta kärsimät tappiot. Asiaan liittyen International Federation of the Phonographic Industry (IFPI) esitteli tammikuun kolmannella viikolla katsauksensa vuoden 2010 näkymiin musiikkiteollisuuden osalta. Raportti maalaili tummin sävyin tulevaisuutta ilman kulttuuria ja vaati kovempaa lainsäädäntöä piratismin kourissa kärsivän musiikkiteollisuuden avuksi. Se jätti kuitenkin huomioimatta sen, että musiikkiteollisuus on ollut nousujohteessa jo jonkin aikaa. Ainoastaan ääniteteollisuuden voitot ovat laskeneet, eikä ääniteteollisuutta suinkaan pidä sekoittaa koko musiikkiteollisuuteen. Musiikkiteollisuus on uuden vuosikymmenen alkumetreiltä lähtien kokenut murroskautta. Artistien tulot ovat siirtyneet yhä enemmän levymyynnistä keikka- ja oheistuotemyyntiin. Heidän tulonsa ovat keskimäärin kasvaneet viime vuosina. IFPI jatkaa kuitenkin edelleen suuren yleisön varoittamista kulttuurin kuolemasta, joka heidän mukaansa uhkaa mikäli piratismia ei nitistetä. Totuus on kuitenkin, että muusikot eivät ole pelkästään kasvattaneet tulojaan, heitä on myös enemmän kuin koskaan ennen. Markkinoilla tuntuu olevan yhä enenmmän tungosta uusimpien tulokkaiden kesken ja Internetissä työnsä julkaisevat, Creative Commons -lisensoidut muusikot tuottavat suuria määriä musiikkia kuluttajien tarjolle. Kulttuuri ei suinkaan ole kuolemassa.

Yhteiskunta joutuu sijaiskärsijäksi

Sen sijaan, että ääniteteollisuus ymmärtäisi muuttaa liikemallejaan ja pyrkisi täten korjaamaan oman laskusuhdanteisen tuloskäyränsä, se on painostanut lainsäätäjiä kirjoittamaan yhä paremmin heidän asiaansa ajavia lakeja. Näitä lakeja ovat esimerkiksi drm-lainsäädännöt, Lex Karpela, IPRED ja ACTA. Näin siitäkin huolimatta, etteivät nämä lait ole pystyneet pysäyttämään yhteiskunnan teknologista kehitystä. Mitä ne sitten ovat tehneet? Esimerkkejä on kaikkialla ympärillämme. Suomessa TTVK vaatii espoolaiselta nuoreltamieheltä vaaditaan3,6 miljoonan euron korvauksia hänen ylläpitämänsä DC++-hubin mukama tuottamista tappioista. Britanniassa paikallinen tekijänoikeusjärjestö pyrki estämään pienen kyläkaupan työntekijää laulamasta kaupassa, koska hänellä ei ollut tarvittavaa lisenssiä musiikin julkiseen esittämiseen. Ainoastaan kansalaisten vastalauseryöppy esti asian joutumisen oikeuden käsittelyyn. Antipiraattijärjestöillä on nykyään oikeus kiristää kansalaisia. Monissa maissa heillä on oikeus saada tietoja yksityishenkilöstä tai tämän nettiyhteyden käytöstä pelkän kuvankaappauksen perusteella. Monissa maissa joko on tai on tulossa tekijänoikeusjärjestöille oikeus katkaista yksityishenkilön Internet-yhteys, mikäli tämän uskotaan käyttävän sitä piratismin harrastamiseen. Tämä siitä huolimatta, että aivan vastikään muun muassa Suomessa Internet-yhteydestä tehtiin laissa universaali perusoikeus. Hyväksyisikö kukaan lainsäädäntöä, jonka nojalla metsänvartija voisi poistaa yksityiseltä kansalaiselta tämän jokamiehenoikeuden, mikäli epäilisi tätä roskaamisesta? Kaiken kaikkiaan kulunut, 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen on musiikki- ja elokuvateollisuuden osalta ollut hyvin synkkää, skandaalien ja kansalaisten perusoikeuksien polkemisen täyttämää aikaa. Toivottavasti alkanut uusi vuosikymmen tuo valoa tilanteeseen sekä tekijänoikeusjärjestöjen että Piraattipuolueen puolelta.