232
muokkausta
Muutokset
luokiteltu
'''Poliittisen piraattiaatteen näkymiä – osa 2'''
''Harri Kivistö ''
Jotta ymmärtäisimme, mikä tekee poliittisesta piraatista ''piraatin'', tarvitaan lyhyt historiallinen katsaus termin käyttöön auttanee. Sana itsessään tulee latinasta ranskan kautta englantiin, millä kielellä missä se saa sai sittemmin nyt käsiteltävän voimakkaan sivumerkityksensä. ”Piraattien kulta-ajan” (n 1650-1720) lopulla merirosvot ja niiden eri variaatiot (esim engl ”privateer” oli sellainen merirosvo, joka toimi maan hallituksen tukemana muita siirtomaavaltoja vastaan) olivat monella tapaa vaikuttaneet Uuden maailman valloittamiseen sekä siirtomaavaltojen keskinäiseen poliittiseen valtataisteluun. Termi oli siis jo pitkään ollut ahkerassa käytössä ympäri Eurooppaa monenlaisissa yhteyksissä, eikä siksi ole lainkaan yllättävää, että sen merkitys laajeni kattamaan muunkinlaisen erikoisen ”rosvouden”. Lisäksi merkittävät luvattomat painokset sijoittuivat tavallisesti siirtokuntiin, joiden rannat olivat myös tunnettuja kaupankäyntiä laajalti häiritsevästä merirosvoudesta. Ei ole siis lainkaan yllättävää että ainakin jo 1700-luvun alussa Daniel Defoe kutsui kirjaansa luvatta painavia piraateiksi (1703, 182). 1900-luvulle tultaessa termi alkaa levitä käsiin, kun esimerkiksi äänilevyjen kehittäjiä ja tehtailijoita kutsutaan Yhdysvalloissa piraateiksi, ennen kuin varhainen mekanisointimaksu päätetään ottaa käyttöön. Yhteenvetona näyttää siltä, että meidän ei ole tarpeen tarkastella internetaikakauden ilmiöitä huomataksemme historiasta, että aina kun uuden teknologian mahdollisuudet kyseenalaistavat vanhoja toimintamalleja, oikeuksienomistajat näkevät oitis ympärillään merirosvoja.
Tekijänoikeudet pohjautuvat patentti- ja monopolilainsäädäntöön. Vaikka nykyään patentit, tekijänoikeudet ja tavaramerkit ovat selvästi kolme eri käsitettä, 1900-lukua edeltävässä keskustelussa näitä on vaikea erottaa toisistaan. Vanhoissa elokuvissa tekijät sisällyttivät usein kohtauksiin tavaramerkkinsä, koska niitä oli helpompi puolustaa oikeudessa kuin elokuvaa itseään. Ajatus siitä, että tavaramerkkiloukkausten nimeäminen piratismiksi juontaa juurensa 1800-luvun lopusta, on virheellinen. 1900-luvun aikana piraattituotteen käsite nousi kuitenkin vähitellen osaksi kuluttajien kielenkäyttöä. Saavuttaessa vuosisadan toiselle puoliskolle piratismi oli väärennettyjen tuotteiden valmistamista. Sittemmin siitä on tullut kuluttajien harrastusta kuvaava sana. Piraatti merkitsee yhä enemmän henkilöä, joka kopioi luvatta tekijänoikeuksien alaista sisältöä. Termin monimerkityksisyys on hämärtänyt julkista keskustelua ja mahdollistanut mitättömien rikkeiden demonisoinnin. Yksittäisen kopioijan voi helpommin yhdistää vakaviin rikoksiin, kun mielleyhtymänä on tuoteväärennösten järjestäytynyt rikollisuus. Uuden ajan piraatti Vuosien retorisen pahoinpitelyn jälkeen piraatti-termi on otettu poliittisen liikkeen huostaan. Kielitieteilijä Valentin Voloshinovin mukaan sanat ovat luokkataistelun areena, ja merkitykset muokkautuvat aina sosiaalisen konfliktin kautta. Piraatin kilpailevat tunteisiin vetoavat merkitykset heijastavat käsitteen ympärillä käytävää väittelyä. Ottamalla termin huostaan, Piraattipuolue riisuu sen suurelta osin kielteisestä arvolatauksesta. Tämä on saanut piratismin vastaisen retoriikan etsimään itseään uudestaan. Uudelleenarviointi toimii konfliktina Piraattipuolueen arvoliberaalin tekijänoikeuskritiikin ja nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän puolustajien konservatiivisuuden välillä. Piraatti-termin toistaminen toimii tehokeinona samaan tapaan kuin Marcus Antoniuksen Julius Caesar -näytelmässä toistama ”Brutus on kunniallinen mies”. Kyse ei ole pelkästään parodiaefektistä. Väitteen toistaminen pakottaa kuulijan pohtimaan sen merkitystä uudestaan. Yleisö palautetaan lausahduksen juurille ja saadaan miettimään, mitä siinä tilanteessa todella merkitsisi se, että Brutus sekä hänen toverinsa olivat kunniallisia miehiä. Haluamme herättää kysymyksen: ”Mitä tässä poliittisessa todellisuudessa merkitsisi se että piraatit ovat piraatteja?” Puolueen nimessä kyse on siis piraatti-termin purkamisesta. On kuvaavaa, että leikkimieliset silmälaput, merirosvolle ominainen puhetyyli, sekä muu rekvisiitta muuttuivat käyttökelpoisiksi nettipiratismin merkeiksi heti termin siirtyessä poliittisen puolueen käyttöön. Uudelleenarviointi oli jo täydessä vauhdissa, ennen kuin puolueita oli vielä edes muodollisesti perustettu. Vieraskirjoituslaatikko: Harri Kivistö on Piraattipuolueen varapuheenjohtaja ja Pirkanmaan vaalipiirin vaalipiirivastaava. Tampereen Hervannassa asuva Harri opiskelee englantilaista filologiaa ja tekee tällä hetkellä päättötyötä kirjallisuustieteestä. Kirjoitus on alunperin julkaistu Revalvaatio.org-sivustolla 8. lokakuuta 2009. Lähteet: Bowser, Eileen. 1994. The Transformation of Cinema, 1907–1915. Berkeley: University of California Press Defoe, Daniel. 1889. "The True-Born Englishman." <http://www.luminarium.org/editions/trueborn.htm> (luettu 6.10.2009)
Voloshinov, Valentin. 1986. Marxism and the Philosophy of Language. Cambridge: Harvard University Press.
[[Luokka:Purje]]