Ero sivun ”Purje 1006 lokilankku” versioiden välillä

Nykyinen versio 2. helmikuuta 2011 kello 19.46

LOKI:

Jos eduskuntavaalit järjestettäisiin tänään Facebookissa, seuraavat neljä vuotta tasavallan hallituksena toimisi todennäköisesti Timo Soinin johtama perussuomalaisten, piraattipuolueen, ja Sdp:n koalitio.

6.1.2011 Teemu J. Kammonen www.uusisuomi.fi http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/108054-talta-nayttaisi-facebook-eduskunta-timo-soinista-paaministeri

http://areena.yle.fi/video/1491208

Arvoisa puhemis, toisin kuin tässä digiagendassa, ja monissa ryhmäpalavereissa, puheenvuoroissa väitettiin Suomi ei tosiaankaan ole tietoyhteiskunnan edelläkävijä - päinvastoin. Edustaja Laxellin esiin nostama sähköinen laskutus on tästä hyvä esimerkki. Suomi alkaa kohta olla ainoita eu-maita, jossa edelleen lähetetään enemmän kuolleen puun palasia ihmisille kuin sähköisiä laskuja. Hallituksen esitys Suomen digitaaliseksi agendaksi vuosille 2011-2020 on sinänsä ihan hyvä esitys kilpailijoiden etumatkan kiinni kuromiseksi. Kärkipaikan takaisin valtaaminen edellyttää kuitenkin rohkeutta, rohkeutta myöntää Suomen kehityksen pysähtyminen ja rohkeutta luoda uutta, tehdä uusia, hullujakin avauksia, joita edes Ruotsin, Viron ja Etelä-Korean kaltaiset edelläkävijämaat eivät ole vielä uskaltaneet tehdä.

---

Huvittavaa sinänsä, heti kun Suomessa alettiin laatia valtakunnallisia tietoyhteiskuntastrategioita me aloimme pudota. Niin kauan kun niitä ei ollut, meillä meni hyvin.

--- Muualla kansalaisoikeudet ovat tietoyhteiskuntapoliittisen keskustelun kovaa ydintä, Suomessa ne ovat jostain syystä epäaihe. Tietosuojavaltuutetun peräänkuuluttama Tietosuojalaki olisi ollut pitkä askel tässä asiassa oikeeseen suuntaan...

---

Tietoyhteiskunta on kuitenkin ensisijassa sosiaalinen ja kulttuurinen vallankumous - ei teknologinen.

--- Arvoisa puhemies. Suurinpana haasteena Suomessa on kuitenkin asenne. Tietoyhteiskuntakehityksen ja -politiikan merkitystä ei nähdä. Katsokaa nyt tätäkin keskustelua, tupa on tyhjä, vaikka nyt linjataan politiikkaa, joka muovaa suomalaisen yhteiskunnan rakenteita yhtä perusteellisesti kuin päätökset 1800-luvun lopulla suuriruhtinaskunnassa rautatielinjojen linjauksista muovasivat nyky-Suomea. Ilmeisesti ketään ei juuri tunnu kiinnostavan mitä Suomessa tulevaisuudessa tapahtuu. Ensi vaalikaudessa ja ensi vaaleissa on riittävästi.

- Jyrki Kasvi, tiistaina 30.11.2010 melkein tyhjässä eduskunnan täysistunnossa klo 15.31

_____________________________________________

(Eduskunnan) Sivistysvaliokunta ehdottaa lisätoimia nettipiratismin estämiseksi ja digitaalisen aineiston laillisen käytön edistämiseksi. -- Valiokunta ehdottaa myös, että taiteilijoiden toimeentuloa voitaisiin tukea hyvitysmaksujärjestelmää kehittämällä ja uudistamalla. Maksun ulkopuolella ovat tällä hetkellä muun muassa navigaattorit, matkapuhelimet, tietokoneet ja kämmentietokoneet sekä pelikonsolit.

Teemu Luukka HS.fi 12.1.2011 ________________________________________________

29.10.2010 7:30 HS.fi

Osmo Soininvaara: On törkeä virhe, että sähkökirjan arvonlisävero on 23 prosenttia ja paperisen yhdeksän. Suuret kustantamot eivät ole elämöineet tällä, koska ne omistavat myös kirjapainoja.

Tuomas Enbuske: Toimittaja Toivottavasti syrjäyttää, sillä sähkökirja on paljon nykyistä kätevämpi tapa lukea kirjoja. Mutta se vekotin, jolla luetaan parinkymmenen vuoden päästä, on ihan toisenlainen kuin nykyiset. Kirja jää varmasti elämään sähkökirjan rinnalle. Kirja ja kirjahyllyt jäävät ainakin sisustuselementeiksi, samalla tavalla kuin ihmisillä on kotonaan takkoja, vaikkei niitä enää lämmitykseen tarvita. Vakavannäköisiä dosentteja haastatellaan tulevaisuudessakin fiksuuden korostamiseksi kirjahyllyn edessä.

Kari Uusikylä: Sähkökirja yleistyy, koska nuori polvi on tottunut sähköiseen viestintään. Se voi myös olla bisneksen mieleen. Toivottavasti paperikirjakin säilyy, vaikka kirjasta on tullut usein ongelmajäte. Vuosikymmeniä sitten kirjat olivat lähes aarteita.

Juha Herkman: Sähkökirja on sähköjänis, jonka perässä kustantajat juoksevat pelon- ja toivonsekaisin tuntein.

Minna Lindgren: Televisio ei syrjäyttänyt radiota, äänilevy ei korvannut elävää musiikkia eikä taivas ole vieläkään pudonnut niskaamme.

Johanna Sinisalo: Kirjailija Teknisten uudistusten ja uusien taidemuotojen vallatessa alaa on aina ennustettu jonkin perinteisemmän muodon häviämistä: elokuvan piti tappaa teatteri ja videoelokuvien piti tappaa elokuvissa käynti, television piti tuhota radio ja varmaan lukutaitokin siinä sivussa. Paperikirja sinnittelee uskoakseni vielä pitkään, vaikka sähkökirja tuleekin rajusti yleistymään.

Eero-Tapio Vuori: Käydään myös pitkä, vuosia kestävä loputon neuvottelukierros tekijänoikeuksista eri maiden kirjailijoiden ja sähkökirjojen kustantajien kesken, joka ei kuitenkaan koskaan tuota mitään tulosta. Sen jälkeen tietenkin kokeillaan DRM:ää (piratismin pelossa) sen eri muodoissa parikymmentä vuotta. Sama tarina: taas ihmiset pakotetaan ostamaan sama tuote uudestaan, ja kun tuotteen valmistanut taho vetäytyy markkinoilta, tuki hankituille kirjoille katoaa eikä niitä voi enää lukea. Viimein ehkä joskus 2050 DRM hylätään viimein kuluttajia kiusaavana käytäntönä. Kuluttaja joutuu tosin ostamaan kirjansa vielä kerran uudestaan, mutta tällä kertaa vapaassa formaatissa joka toimii millä tahansa laitteella, ja siitä saa vapaasti ottaa varmuuskopioita. Sitten vasta sähkökirja (ja sähkökirjabisnes) alkaa toimia. Ehkä joskus vähän myöhemmin päästään siihen, ettei mitään kirjoja tarvitse edes hankkia, vaan kaikki maailman kirjallisuus on isossa kirjapilvessä, johon kaikilla maailman kansalaisilla on vapaa pääsy 24/7.

Marita Liulia: Taiteilija Aina kun jokin uusi keksintö yleistyy, herää kysymys miten käy edellisten. Valokuva ei korvannut maalausta, eikä televisio teatteria. Kirja elää ja voi hyvin sekä nidottuna paperikasana että näyttöruutuna.

Pirjo Hiidenmaa: Piraattien pelko on hidastanut sähkökirjaa. Jotenkin tuntuu hienolta, että kirjallisuuteen on niin suuri hinku, että sitä varastettaisiin. Ei kirjalle voi muuta tehdä kuin lukea. Kuuntelin taas tällä viikolla oppineita esitelmiä median tulevaisuudesta. Yllättävintä ja kiehtovinta on, että vanhat aineistot tulevat uuteen arvoon uusien tekniikoiden ansiosta. Eikä kyse ole vain siitä, että vanhat ovat vapaata ainesta vaan se, että ihmiskunta on jo ennättänyt tuottaa uskomattoman paljon sellaista, jonka lukeminen uudessa yhteydessä on edelleen kiinnostavaa.

Matti Wiberg: En ole havainnut kiinnitettävän huomiota sähkökirjan ilmeiseen kielteiseen ominaisuuteen: sähkökirjasta jää liikaa jälkiä: omistajan lisäksi myyjäkin tietää, kuka kirjan osti. Paperikirjan voi ostaa anonyymisti jälkiä jättämättä, mutta sähkökirjasta jää luoja ties mihin kaupalliseen tai muuhun käyttöön jälkiä, joita ostaja ei mitenkään voi kontrolloida. Tunne on epämiellyttävä.

Tommi Uschanov: Jo nyt ollaan tilanteessa, jossa käytännössä kaikki vähänkään isompaa ihmisjoukkoa kiinnostava audiovisuaalinen aineisto on netistä ladattavissa ilmaiseksi, jos vain tietää mistä hakea – eikä joka sadannentuhannen laittoman lataajan vetäminen satunnaisiin näytösoikeudenkäynteihin kykene pelottelemaan ketään. Sähkökirja varmasti yleistyy nykyisestä, mutta sen ympärillä pyörivä liiketoimintakonsepti on harkittava todella huolellisesti ja yksityiskohtaisesti, jos se aiotaan saada taloudellisesti kannattavaksi. Esimerkiksi kuukausi- tai vuosimaksu, jolla saa rajattoman pääsyn tuhansiin tai jopa miljooniin kirjoihin, johonkin Google Booksin kaltaiseen palveluun, saattaa osoittautua järkevämmäksi ja myyvämmäksi ratkaisuksi kuin yksittäisten kirjojen myyminen sähköisinä erikseen.