Lapsipornografia-lausunto
Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus
Oikeusministeriö lähetti eräille tahoille 8.6.2009 lausuntopyyntönsä Euroopan neuvoston yleissopimuksesta, joka koskee lasten suojelemista seksuaalista hyväksikäyttöä ja seksuaalista väkivaltaa vastaan ja sen täytäntöönpanoa Suomessa. Lausuntopyyntöä ei lähetetty Piraattipuolueelle, mutta puolueen hallitus harkitsi tarkoituksenmukaiseksi esittää eräitä huomioita asiasta.
Piraattipuolue kiinnittää huomiota siihen, että Euroopan unionissa on vireillä komission ehdotus EU:n ministerineuvoston puitepäätökseksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja puitepäätöksen 2004/68/YOS kumoamisesta (KOM(2009) 135). Kaavailtu puitepäätös on enimmiltä osin samansisältöinen kuin Euroopan neuvoston yleissopimus, joskin sitä tiukempi. Puitepäätösehdotus on käsiteltävänä eduskunnassa (U 42/2009 vp).
"Simuloidun" lapsipornografian kriminalisointi
EN:n yleissopimuksessa lapsipornografiaksi määritellään paitsi todellinen, myös "simuloitu" lapsiporno. Puitepäätösehdotuksessa puhutaan myös "todenmukaisten kuvien" (realistic images) esittämisestä seksuaalisessa tarkoituksessa "lapsesta, jota ei ole olemassa" (non-existent child). Lisäksi yleisön edessä tapahtuvan pornografisen esityksen (pornographic performance in front of a live audience) määritelmä kattaa lapsen osallistumisen "simuloituun seksuaaliseen tekoon" (simulated sexually explicit conduct). Kaikki nämä ovat laittomia myös silloin, jos niissä esiintyy "lapselta näyttävä henkilö" (any person appearing to be a child). Ei-todellisen materiaalin määritteleminen lapsipornoksi juontaa juurensa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen vuonna 2000 hyväskyttyyn vapaaehtoiseen lisäpöytäkirjaan, jonka Suomi on allekirjoittanut, muttei ratifioinut.
Määritelmästä on yleisesti todettava, ettei käy selväksi, mitä "simuloidulla" laajimmillaan tai tiukimmillaan voidaan tarkoittaa. Vierasperäisenä sanana sen merkitys ei ole tässä yhteydessä selvä. Jos "seksuaalinen teko" tässä yhteydessä määritellään yhtä samalla tavalla kuin rikoslaissa, voi "simuloidun" materiaalin kriminalisointi osoittautua yllättävän laajaksi. Ilmeisesti kriminalisoiduiksi tulisivat myös esimerkiksi elokuvat, joissa on näyteltyjä kohtauksia alaikäisestä seksuaalisessa teossa (mikä mainitulla lavealla määritelmällä ei ole mitenkään harvinaista). Lisäksi animaatiosarjoissa (erityisesti japanilainen anime) käytetään taiteellisena tehokeinona seksuaalisissa yhteyksissä usein alaikäisen näköisiksi tulkittavissa olevia, mutta sarjan sisäisessä tarinassa täysi-ikäisiä tai vähintäänkin teini-ikäisiä hahmoja. Minkään näistä ei voida sanoa olevan yleisen moraalin vastaisia, vaan ne kuuluvat tavanomaisen ilmaisunvapauden piiriin.
Vuonna 1997 käsiteltäessä lakiehdotusta lapsipornografiaa koskevan lainsäädännön muuttamiseksi, todettiin hallituksen esityksessä seuraavaa (HE 6/1997 vp):
Rangaistussäännöksen tarkoituksena on suojata lasta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavilta teoilta. Tämän vuoksi ei ole tarpeellista yleisesti ottaa rangaistussäännöksen piiriin maalaamalla, piirtämällä tai muulla vastaavalla tavalla valmistettuja kuvia. Tällä tavoin valmistunut kuva kuuluu säännöksen alaan vain, jos lasta on käytetty kuvan mallina valokuvan ottamiseen rinnastettavalla tavalla ja lopputuloksesta selvästi ilmenee sen esittävän lasta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti.
Ei ole esitetty mitään perustetta sille, miksi tilannetta pitäisi nyt arvioida ei-todellisuuspohjaisten kuvatallenteiden osalta toisin. Tutkimuksissa ei ole havaittu yhteyttä tietokoneella tehdyn fiktiivisen lapsipornografian ja todellisen lasten seksuaalisen hyväksikäytön välillä, eli että fiktiivistä aineistoa kuluttavat syyllistyisivät sen vuoksi helpommin myös todelliseen hyväksikäyttöön. [1] Ei-todellisuuspohjaisen kuvamateriaalin valmistamisessa ei vahingoiteta yhtäkään olemassaolevaa henkilöä, joten sen kriminalisointi perustuisi yksinomaan moraalisiin tuntemuksiin. Tarkasteltaessa sananvapautta rajoittavaa lainsäädäntöä perusoikeusmyönteisestä näkökulmasta, ovat pelkkiin moraalisiin tuntemuksiin perustuvat rajoitukset ongelmallisia. Tällaisiin rajoituksiin ei pitäisi ryhtyä.
EN:n sopimuksessa esitetään myös simuloidun lapsipornografian hallussapidon kriminalisointia, mutta kullekin maalle varataan oikeus pidättäytyä tästä kriminalisoinnista. Valmisteilla oleva EU:n puitepäätös kuitenkin velvoittaisi kriminalisoimaan myös ei-todellisuuspohjaisen lapsipornografian hallussapidon. Tätä on pidettävä yksityiselämän suojan kannalta erittäin ongelmallisena. Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan edellä mainitusta hallituksen esityksestä seuraavaa (PeVL 23/1997 vp):
"Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidon kriminalisoinnilla (RL 17:20) pyritään suojaamaan lasta joutumasta sellaisen seksuaalisen väärinkäytön kohteeksi, jota lapsipornon valmistaminen merkitsee. Pelkän hallussapidon kriminalisointia on pidettävä poikkeuksellisena. Kysymyksessä on kuitenkin sellainen kuvallinen materiaali, joka on saattanut syntyä lasta seksuaalisesti hyväksi käyttämällä. Valiokunnan käsityksen mukaan säännöksen taustalla oleva suojaamisintressi on tässä yksittäistapauksessa niin painava, että myös pelkän hallussapidon kriminalisoinnille on sananvapauden kannalta riittävät perusteet. Tässä arvioinnissa valiokunta on antanut merkitystä sille, että säännös rajoittuu todellisuuspohjaisiin kuvatallenteisiin."
On selvää, että ei-todellisuudenmukaisen lapsipornografian hallussapidon kriminalisointia ei voida enää perustella samoilla painavilla syillä kuin todellisen lapsipornografian osalta. Tällaista kriminalisointia ei pidä tehdä, vaan Suomen on käytettävä oikeuttaan jättää sopimukseen varauma tältä osin.
