Byrokraatti, ylläpitäjä, uploadaccess
1 623
muokkausta
Muutokset
ei muokkausyhteenvetoa
EN:n yleissopimuksessa lapsipornografiaksi määritellään paitsi todellinen, myös "simuloitu" lapsiporno. Puitepäätösehdotuksessa puhutaan myös "todenmukaisten kuvien" (realistic images) esittämisestä seksuaalisessa tarkoituksessa "lapsesta, jota ei ole olemassa" (non-existent child). Lisäksi yleisön edessä tapahtuvan pornografisen esityksen (pornographic performance in front of a live audience) määritelmä kattaa lapsen osallistumisen "simuloituun seksuaaliseen tekoon" (simulated sexually explicit conduct). Kaikki nämä ovat laittomia myös silloin, jos niissä esiintyy "lapselta näyttävä henkilö" (any person appearing to be a child). Ei-todellisen materiaalin määritteleminen lapsipornoksi juontaa juurensa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen vuonna 2000 hyväskyttyyn vapaaehtoiseen lisäpöytäkirjaan, jonka Suomi on allekirjoittanut, muttei ratifioinut.
Vuonna 1997 käsiteltäessä lakiehdotusta lapsipornografiaa koskevan lainsäädännön muuttamiseksi, todettiin hallituksen esityksessä seuraavaa (HE 6/1997 vp):
"Rangaistussäännöksen tarkoituksena on suojata lasta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavilta teoilta. Tämän vuoksi ei ole tarpeellista yleisesti ottaa rangaistussäännöksen piiriin maalaamalla, piirtämällä tai muulla vastaavalla tavalla valmistettuja kuvia. Tällä tavoin valmistunut kuva kuuluu säännöksen alaan vain, jos lasta on käytetty kuvan mallina valokuvan ottamiseen rinnastettavalla tavalla ja lopputuloksesta selvästi ilmenee sen esittävän lasta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti."
Ei ole esitetty mitään perustetta sille, miksi tilannetta pitäisi arvioida nyt arvioida toisin ei-todellisuuspohjaisten kuvatallenteiden todellisuuspohjaisen lapsipornografian osalta toisin. Tutkimuksissa ei ole havaittu yhteyttä tietokoneella tehdyn fiktiivisen lapsipornografian ja todellisen lasten seksuaalisen hyväksikäytön välillä, eli että fiktiivistä aineistoa kuluttavat syyllistyisivät sen vuoksi helpommin myös todelliseen hyväksikäyttöön. [1] Ei-todellisuuspohjaisen "Simuloidun" kuvamateriaalin valmistamisessa tuottamisessa ei vahingoiteta yhtäkään olemassaolevaa henkilöäketään, joten sen kriminalisointi perustuisi yksinomaan moraalisiin tuntemuksiin. Tarkasteltaessa sananvapautta rajoittavaa lainsäädäntöä perusoikeusmyönteisestä näkökulmasta, ovat pelkkiin moraalisiin tuntemuksiin perustuvat rajoitukset ongelmallisia. Tällaisiin rajoituksiin ei pitäisi ryhtyä.
"Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidon kriminalisoinnilla (RL 17:20) pyritään suojaamaan lasta joutumasta sellaisen seksuaalisen väärinkäytön kohteeksi, jota lapsipornon valmistaminen merkitsee. ''Pelkän hallussapidon kriminalisointia on pidettävä poikkeuksellisena.'' Kysymyksessä on kuitenkin sellainen kuvallinen materiaali, joka on saattanut syntyä lasta seksuaalisesti hyväksi käyttämällä. Valiokunnan käsityksen mukaan säännöksen taustalla oleva suojaamisintressi on tässä yksittäistapauksessa niin painava, että myös pelkän hallussapidon kriminalisoinnille on sananvapauden kannalta riittävät perusteet. ''Tässä arvioinnissa valiokunta on antanut merkitystä sille, että säännös rajoittuu todellisuuspohjaisiin kuvatallenteisiin.''" On selvää, että ei-todellisuudenmukaisen lapsipornografian hallussapidon kriminalisointia ei voida enää perustella samoilla painavilla syillä kuin todellisen lapsipornografian osalta. Tällaista kriminalisointia ei pidä tehdä. '''"Tietoisen pääsyn hankkimisen" kriminalisointi''' Tällä hetkellä lapsipornografian katsominen ei ole rangaistavaa. EN:n sopimuksessa esitetään kriminalisoitavaksi "tietoisen pääsyn hankkiminen" lapsipornoon, mistä kukin maa voisi kuitenkin pidättäytyä. EU:n puitepäätös kuitenkin velvoittaisi myös tähän kriminalisointiin. "Tietoisen pääsyn hankkimisen" kriminalisointi vaikeuttaisi esimerkiksi tutkivaa journalismia ja kansalaisten omaa aktiivisuutta. Nyt kuka tahansa on voinut esimerkiksi laillisesti käydä läpi väitetysti lapsipornografiaa sisältävien sivustojen sensuurilistaa ja katsoa, löytyykö sivustoilta lapsipornoa vaiko vaikkapa asiallista sensuurikritiikkiä. "Tietoisen pääsyn hankkimisen" kriminalisoinnin myötä tällaiseen toimintaan sisältyisi lainsäädännöllinen riski. Mikäli sensuroidulla sivustoilla sattuisikin olemaan lapsipornoa, vaan syyllistyisi katsoja rikokseen. Suomen ei pitäisi tehdä tällaista kriminalisointia. '''Puitepäätös ja pakkosensuuri''' EU:n puitepäätösehdotuksen myötä Suomessakin käytössä olevasta lapsipornosensuurista tulisi pakollista koko EU:n alueella. Suomen kokemuksista voidaan todeta, että lapsipornosensuuri on kauttaaltaan epäonnistunut ja ollut sananvapauden kannalta haitallinen, sillä se on käytettävä oikeuttaan johtanut sensuurikriittisen sivuston lisäämiseen mustalle listalle. Tällaiset sensuurilait ovat vain ongelmien lakaisemista maton alle. Ne ovat vaarallisia ennakkotapauksia, joiden perusteella sensuuria on jo haluttu laajentaa muihinkin aloihin, kuten uhkapelisivustoihin ja tekijänoikeuksia rikkovaan tiedostonjakamiseen. Myös EN:n sopimuksen toimeenpanoa valmisteltaessa pitäisi selkeästi todeta, ettei lapsipornosensuurista pidä tehdä EN:n tai EU:n jäsenmaille pakollista. Mahdollisuus kumota epäonnistunut sensuurilaki on voitava jättää sopimukseen varauma tältä osinkansallisella tasolla päätettäväksi. [1] Akdeniz, Yaman. Internet Child Pornography and the Law: National and International Responses. Ashgate, 2008. s. 103.
