Sananvapausaloite
Tämä on aloite Piraattipuolueen sananvapauskannaksi. Tarkoitus on esittää tämä hyväksyttäväksi vuosikokoukselle kesäkuussa. Kyse on toistaiseksi luonnoksesta.
Piraattipuolueen kanta sananvapauteen
Sananvapauden tila Suomessa ja Euroopassa on nopeasti muuttumassa kyseenalaiseksi. Tällä hetkellä kiinnitetään enemmän huomiota siihen, kuinka sananvapautta voitaisiin rajoittaa kuin siihen, kuinka se voitaisiin turvata. Suomessa asiaa pitävät esillä poliitikot, joiden seksuaalissävyisiä tekstiviestejä on julkaistu ja jotka sulkevat blogeistaan kommentointimahdollisuudet heti sillä hetkellä kun he ovat vaarassa kuulla kansalaisten kannanottoja, sekä rasismin ja fasismin vastustajiksi ilmoittautuvat, jotka selittävät löytäneensä internetistä vääriä mielipiteitä. Sananvapauden uudelleenarvioinnin perustelut vaikuttavat yllättävän vähäpätöisiltä.
Sananvapauden toteutuminen aikaansaa useinkin tilanteita, joissa keskustelua seuraava tai siihen osallistuva saattaa tuntea mielipahaa. Sananvapautta yhteiskunnassa tarkasteltaessa on tehtävä yksi erittäin tärkeä rajaus, joka tulisi alleviivata: Valtion tehtävä ei ole suojata kansalaisiaan mielipahalta. Mielipahaa voi synnyttää mikä tahansa ennalta arvaamaton asia, joten minkä tahansa rajoittaminen ja kieltäminen ei ole ratkaisu. Päinvastoin on tunnustettava, että sananvapaus tarkoittaa oikeutta tehdä itsestään hölmö, ja esittää käsityksiä jotka saattavat herättää ankaraakin kritiikkiä tai vastenmielisyyttä. Pahimmankin tomppelin tulee saada nauttia sananvapauden suojaa. Muutoin sitä ei ole.
Asiassa ei luulisi olevan mitään epäselvää. Sananvapauskysymyksissä sopisi noudattaa Suomen Tasavallan perustuslakia, jonka 12. pykälän mukaan ”Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.” Tämän periaatteen toteutumista olisi ajettava yhteiskunnassa tarmokkaasti. Mitään uutta lakia ei tarvita. Riittäisi, että kunnioitettaisiin olemassaolevaa.
Poliittisesti sananvapaus ei ole itsestäänselvyys, koska sillä on poliittinen etumerkki. Sananvapaus edustaa sosiaalisen liberalismin arvoja. On aatesuuntia, jotka eivät näe tätä tärkeänä. Sananvapauden suurenmoinen piirre on, että se suo tilaa myös heille.
Sananvapaudessa ei ole kysymys siitä, millaiselle viestinnälle on tarvetta, ei siitä millainen viestintä on hyödyllistä, ei siitä liioin millainen viestintä täyttää tietyt esteettiset tai laadulliset kriteerit. Olemassaoleva lainsäädäntö tarjoaa riittävän suojan kunnianloukkausta tai paikkansapitämättömän informaation levitystä vastaan. Rikoslaki sisältää riittävät rangaistukset niin valtio- kuin yrityssalaisuuksien kuin lainvastaisen pornografian levityksestä.
Mistä sitten sananvapaudessa on kysymys, sen voi kertoa oikeusfilosofi ja tuomari Learned Hand, joka määritteli vapauden näin: ”Vapauden henki on henki, joka ei ole liian varma siitä, onko se oikeassa vai väärässä. Vapauden henki on henki, joka pyrkii ymmärtämään toisten kanssaihmisten mieltä.” Ymmärtääksemme kanssaihmistemme mieltä on meidän selvästi tarjottava heille tilaisuus tulla kuulluksi.
On vastustettava voimakkaasti pyrkimyksiä rajoittaa sananvapautta yhteiskunnassa. Ihanteena olisi pidettävä tilannetta, jossa kaikilla olisi yhtäläiset ja demokraattiset mahdollisuudet lähettää ja vastaanottaa viestejä mielipiteistään riippumatta niin halutessaan. Esitykset rikoksesta epäillyn internet-yhteyden katkaisemisesta ilman tuomioistuimen päätöstä samoin kuin nettiosoitteiden estolistojen valvomattomuus ja epäläpinäkyvyys ovat paitsi sananvapauden vastaisia, myös mahdollisimman tehottomia. Kun muistetaan, että rikosepäilyn syyksi kelpaavat nykyään yhä useammin jopa väärät mielipiteet, ja muutamat marttyyrimieliset käyttävät tätä tieten tahtoen hyväkseen saadakseen julkisuutta, niin liikutaan kyseenalaisilla teillä.
1970-luvun eurooppalaisten vasemmistoterroristien tietoinen tarkoitus oli tehdä yhteiskunnasta niin sietämätön, että sitä ei haluttaisi enää tukea. Tämän päivän lainsäätäjät ja viranomaiset tuntuvat noudattavan heidän esimerkkiään. Jos lainsäätäjien ja viranomaisten tarkoituksena on ollut kärjistää asioita, polarisoida mielipiteitä, lisätä kansalaisten epäluuloa ja tyytymättömyyttä, niin siinä he ovat onnistuneet suurenmoisesti.
Taideluomusten tarkoitus ei ole esittää oikeita mielipiteitä. Jos joidenkin historiallisten seikkojen, symbolien tai elämäntapojen, esim. tupakoinnin esittäminen näytelmässä tai elokuvassa katsottaisiin rikolliseksi, syyllistytään tapauksesta riippuen joko historian tai elämän väärentämiseen, mikä on katsottava tuomittavammaksi kuin mahdollisesti huolimattoman tai epämieluisan ajattelun tuominen julki.
Aika ajoin nostetaan EU:n piirissä esille vaatimus, että eurooppalaisten lakien, jotka tekevät rikolliseksi natsisymbolien esittämisen tai juutalaisten kansanmurhan epäilyn, tulisi koskea kaikkia EU-maita. Tällaisiin pyrkimyksiin on viisainta suhtautua torjuvasti. Ne eivät pyyhi natseja historiasta, eivätkä herätä kuolleita henkiin, vaan päinvastoin tekevät epäilykset kiinnostavammiksi ja saattavat tukahduttaa asiallisen kriittisen keskustelun, mikä on sattumoisin tieteellisen tutkimuksen tärkein metodi. Parempi vastaus on sananvapaus, sillä se takaa kaikille mahdollisuudet osallistua historiallisesti epätosien näkemysten kumoamiseen.
YK:n ihmisoikeusneuvoston julkilausuma, jossa vaaditaan maailman maita kriminalisoimaan uskontojen arvosteleminen, on valitettava. Sananvapaus ja uskonnonvapaus eivät ole toistensa vastakohtia. Ilman sananvapautta uskonnon harjoittamisen vapaus ei voi toteutua. Uskonnonvapauteen sisältyy yhtä hyvin oikeus harjoittaa uskontoa ja perustella se kuin oikeus pidättäytyä harjoittamasta uskontoa ja perustella valintansa. YK:n julkilausuma osoittaa pikemminkin ymmärtämättömyyttä kuin tarjoaa ratkaisun.
Elokuvien, pelien ja tv-esitysten tarkastuskäytäntöä olisi syytä tarkastella huolellisesti uudestaan. Liikkeellä on suuri määrä ulkomaisia ja Suomessa julkaistuja kuvatallenteita, joita ei voi myydä eikä esittää julkisesti Suomessa alle 18-vuotiaille, jos niitä ei ole tarkastettu Valtion elokuvatarkastamossa, täysin riippumatta siitä onko ohjelman sisältönä lastenelokuva tai Pieni talo preerialla. Käytännön vastaus ongelmaan on tietysti ollut piratismi tai lainsäädännön jättäminen yksinkertaisesti huomiotta. Tällä hetkellä ikärajakäytännöt vahvistaa ja niihin tekee muutokset Suomen tasavallan eduskunta. Aika ajoin videolakeja muutettaessa järjestelmä on todettu raskaaksi ja hidasliikkeiseksi. 2000-luvun vaihteessa valtion elokuvatarkastuksella oli halukkuutta jättää luokittelu ohjelmien levittäjien itsensä vastuulle. Poliitikkojen piirissä ajatus ei saavuttanut kannatusta.
1970-luvulla Vaclav Havel määritteli Tsekkoslovakiassa kuinka on toimittava yhteiskunnassa, joka suhtautuu nihkeästi sananvapauteen: ”Jos sananvapautta ei näytä olevan, on toimittava ikään kuin sellainen olisi.” Jos sitä ei ole, se on otettava, sillä sananvapautta ei lopultakaan voida turvata eikä uhata laeilla. Learned Handin sanoin: ”Vapaus on miesten ja naisten sydämissä. Kun se kuolee siellä, ei mikään perustuslaki, ei yksikään laki, eikä mikään tuomioistuin voi pelastaa sitä.”
Tänään, enemmän kuin koskaan ennen, on syytä rohkaista kansalaisia käyttämään sananvapauttaan, sukupuolesta, iästä, uskonnosta, maailmankatsomuksesta, kansallisuudesta, kielestä, ja taloudellisesta asemasta riippumatta.