Yhdistyslaki2

PiraattiWikistä
Versio hetkellä 30. heinäkuuta 2009 kello 16.10 – tehnyt Puuhkaja (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: Tällä sivulla valmistellaan oikeusministeriön pyynnöstä Piraattipuolueen selvitystä sähköisestä osallistumistesta yhdistysten toimintaan, liittyen yhdistyslain uudistukseen. ...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tällä sivulla valmistellaan oikeusministeriön pyynnöstä Piraattipuolueen selvitystä sähköisestä osallistumistesta yhdistysten toimintaan, liittyen yhdistyslain uudistukseen.

Selvityksen pääkohdat:

  • etäosallituminen yhdistyksen kokoukseen: käytännön järjestäminen, osallistujien tunnistaminen ja viestien oikeellisuuden varmistaminen
  • etäosallistumisen yhdistykseltä ja jäseniltä edellyttämät välineet ja palvelut sekä niiden saatavuus, kustannukset ja käytön edellyttämät kustannukset
  • mitkä osallistumisen piirteet olisivat osallistujan käytössä: esim. näkee/kuulee keskustelun, voi osallistua keskusteluun, tehdä ehdotuksia ja äänestää
  • kokouksen ulkopuolella tapahtuva etäosallistuminen kuten ennakkoäänestäminen vaaleissa ja jäsenäänestykset

Selvitys

1. Huomioita yhdistyslain uudistamistarpeista

Piraattipuolue kiittää mahdollisuudesta lausua näkemyksiään yhdistysten sähköisten osallistumismahdollisuuksien lisäämistä koskevasta yhdistyslain uudistamishankkeesta. Tarve etäosallistumismahdollisuuden käyttöönottoon yhdistyksen kokouksiin sekä sähköisten jäsenäänestysten sallimiselle on huomattava. Nykyinen jälkeenjäänyt laindääsäntö vaarantaa yhdistysmivapauden toteutumisen Suomessa, koska ihmiset eivät saa käyttää yhdistystoiminnassa samoja sähköisiä yhteydenpitotapoja, joita he ovat arkielämässään tottuneet käyttämään. Lakimuutosta on syytä kiirehtiä, tai Suomi uhkaa jäädä jälkeen tietoyhteiskunnan kehityksestä. Esimerkiksi Ruotsissa ei ilmeisesti ole lainsäädännöllisiä esteitä etäosallistumiselle. Ainakin Ruotsin piraattipuolue on pitänyt vuosikokouksensa puolueen keskustelufoorumilla.

2. Etäosallistuminen kokouksiin

2.1. Paljonko etäosallistujia?

Yhdistyslain muuttamista koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta ei käy ilmi, kuinka suuri osa kokouksen osallistujista voisi olla etäosallistujia. Luonnoksessa olevan sanamuodon tarkoituksena on kuitenkin estää kokousten pitäminen kokonaisuudessaan etäostallistumisena, etäkokouksena. Sanamuoto on tulkittavissa niin, että fyysisesti kokouspaikalla yhtaikaa tulee olla sellaisen määrän ihmisiä, että he muodostavat päätösvaltaisen kokouksen. Useimmilla yhdistyksillä ei liene tässä mitään alarajaa, joten käytännössä päätösvaltaiseen kokoukseen riittää neljän ihmisen läsnäolo (jotta saadaan valittua puheenjohtaja, sihteeri ja pöytäkirjantarkastajat). Tällöin näitä neljää lukuunottamatta kaikki muut voisivat olla etäosallistujia. On vaikea nähdä, miten tämä olennaisesti eroaisi kokonaan etäosallistumisena järjestettävästä kokouksesta.

Toisaalta olisi täysin mielivaltaista vetää jokin raja, että vain tietty osuus kokouksen osanottajista saisi olla etäosallistujia. Järkevintä olisikin sallia kokonaan etäosallistumiseen perustuvat kokoukset. Käytännössä on helpompaa järjestää kokonaan fyysinen tai kokonaan etäosallistumiseen perustuva kokous, kuin näiden yhdistelmä.

2.2. Erilaisia etäosallistumistapoja

Kokousten etäosallistumistapoja ovat:

  • a) teksti (reaaliaikainen tai ei-reaaliaikainen)
  • b) audio
  • c) audiovisuaalinen
  • d) jokin edellisten yhdistelmä.

Näiden lisäksi yhtenä mahdollisuutena voidaan nähdä erilaiset virtuaalimaailmat ja muut vastaavat graafiset käyttöliittymät. Esimerkiksi kansanedustaja Jyrki Kasvi piti eurovaalitilaisuuden Second Life -virtuaalimaailmassa. Tästä ei ole pitkä matka järjestelmän kokouskäyttöön. Ainoa varsinainen ongelma näissä on se, että ne vaativat muita etäosallistumistapoja enemmän perehtyneisyyttä (käytännössä pitää olla tottunut käyttämään kyseistä virtuaalimaailmaa). Second Lifen kaltainen virtuaalimaailma sopinee kokouspaikaksi toistaiseksi lähinnä rajatulle aiheesta kiinnostuneille ryhmille. Tällaisten virtuaalimaailmojen käyttöä ei pidä kuitenkaan (vahingossakaan) estää lainsäädännöllisesti.

2.3. Osallistujien tunnistaminen

Nykyään yhdistystoiminnassa ei ole yleensä tapana erityisesti tunnistaa kokoukseen osallistujia. Äänestystilanteissakin yleensä korkeintaan kysytään, onko paikalla ketään joka ei ole jäsen, ja pyydetään heitä olemaan äänestämättä. Yhdistysten toiminta perustuu keskinäiseen luottamukseen. Sähköiset osallistumiskäytännöt perustuvat samaan keskinäiseen luottamukseen eivätkä edellytä järeämpiä "tunnistamiskäytäntöjä" kuin perinteisetkään kokoukset.

Yhdistyslain uudistamihankkeeseen liittyvästä materiaalista on aistittavissa sellaista asennetta, että sähköisen toimintatavat olisivat erityisen epäluotettavia ja vaatisivat normaalia järeämpiä tunnistamis- ja varmistusmekanismeja, ja että ihmiset pyrkisivät sankoin joukoin väärinkäyttämään sähköisiä palveluita vain koska ne ovat sähköisiä palveluita. Tämä ei pidä paikkaansa. Suurin osa ihmisistä haluaa käyttäytyä hyvin niin netissä kuin muuallakin. Yhdistyslain uudistamisessa on lähdettävä tästä näkökulmasta, ei perusteettomista ennakkoluuloista.

Sähköiseen maailmaan siirtymimisen ei tarvitse merkitä koneellistumista. Sähköisessä maailmassa toimiminen ei yleensä edellytä sitä, että luodaan automatisoituja koneellisia varmistusmekanismeja, vaan asiat voidaan ratkaista samalla tavalla ihmisten välisellä sosiaalisella kanssakäymisellä kuin muutoinkin. Esimerkiksi epäilyttävää henkilöä voidaan pyytää erikseen tunnistautumaan tai osoittamaan jäsenyytensä tai selvittää ongelmat keskustelemalla kuten yleensäkin.

Se, että tuttu nimimerkki sanoo jotain verkkokeskustelussa, on yleensä aivan yhtä luotettavaa kuin se, että kokouksessa läsnä oleva kasvoiltaan tuttu henkilö sanoo jotain. Esimerkiksi nimimerkki ei useinkaan tarkoita anonyymiutta, vaan ihmiset ovat usein yhtä tunnistettavissa käyttämästään nimimerkistä kuin oikeasta nimestään. Yleensä kukin käyttää aina samaa nimimerkkiä, kun on kyse vakiintuneesta verkkoyhteisöstä.

Yhdistysten etäosallistumisessa käytännössä ainoa tilanne, jossa edellytetään tiettyjä teknisiä varotoimia, on suljettu lippuäänestys.

Varotoimien järeys ja hinta riippuvat myös yhdistyksen koosta. Jos SAK päättäisi järjestää sähköisen jäsenäänestyksen kaikille miljoonalle jäsenelleen, se vaatisi epäilemättä rahaa ja aikaa. Jos taas parin tuhannen jäsenen Piraattipuolue järjestää sellaisen, se onnistuu vähällä vaivalla ja itse asiassa täysin ilmaiseksi.