Purje 1005 kolumni

Spotify on bittorrent-verkkoja helpompi tapa nauttia musiikista. Lisensoidut palvelut joutuvat kilpailemaan kuluttajista tiedostonjaon kanssa.

Miksi me waretamme?

Näin Finreactorin tuomion jälkimaingeissa lienee paikallaan kysyä seuraava kysymys: miksi ihmiset lataavat laittomasti tekijänoikeudella suojattua materiaalia?

Ihmisillä on polttava halu niin hankkia kuin jakaakin kaikkea. Villi tiedostonjako on lisensoitujen kaupallisten palveluiden ohella vain yksi tapa saada haluamansa. Jos laillista ja helppoa keinoa hankkia esimerkiksi tv-sarjoja ei ole, se tehdään laittomasti. Tässä ei ole mitään omituista: kun virallista tarjontaa ei ole, syntyvät mustat markkinat.

Sanotaan esimerkiksi, että haluaisin katsoa brittiläisen Doctor Who -tv-sarjan viidennen tuotantokauden toisen jakson nyt heti ja tietenkin hyvälaatuisena. Tätä ei BBC tarjoa. Entäs, jos haluaisin kuunnella Alivaltionsihteerin jonkin tietyn aikoinaan Radio Mafiassa soineen sketsin? Yleisradion arkistot eivät aukea, vaikka haluaisin maksaa.

Toisaalta kuluttajat vaativat palveluita, ja toisaalta mediateollisuuden edustajat ihmettelevät sitä, miksi nykyiset palvelut eivätkelpaa: “Mikseivät jotkut ole valmiita maksamaan nettikaupassa edes euroa musiikkitiedostosta?” Suomessakin jaksetaan ihmetellä sitä, miksi useammat eivät käytä jo olemassa olevia esimerkiki äänitteiden nettiostopalveluita.

Syy epäsuosioon on se, että nämä palvelut tuppaavat aina olemaan myöhässä, ja ne pilataan usein kopiosuojauksilla ja huonolla käytettävyydellä. Lobbarit ihmettelevät nyt yksittäisten musiikkitiedostojen myyntiä, vaikka sellaiset palvelut olisi pitänyt olla kaiken kansan saatavilla reilut kymmenen vuotta sitten. Taas ollaan myöhässä. Musiikin saralla nyt on Groovesharkin ja Spotifyn streamauksen aikakausi.

Kerta toisensa jälkeen huomataan, että korkean profiilin viihdeteollisuuden ulkopuoliset harrastelijat luovat parempia palveluita kuin ne, joilla on käytettävissään tuotekehitykseen paljon rahaa.

Luovan alan markkinat ovat kysyntävetoiset. Tärkeintä ei ole, että tuottajat saavat uuden rahastuskanavan, vaan että kansalaiset saavat haluamansa kulttuurinautinnon mahdollisimman helposti. Uudet, toimivat ja helppokäyttöiset musiikin kuunteluun ja videoiden katseluun keskittyvät palvelut eivät ole tiedostonjaon tappajia, vaan sen suurimpia kilpailijoita.

Ihmiset eivät hae viihdettään sieltä, mistä sen saa halvimpaan hintaan, vaan sieltä, mistä sen saa helpoiten. Piratismi ei ole ongelma eikä syy rangaista kuluttajia vaan seuraus viihdeteollisuuden omasta hitaudesta ja välinpitämättömyydestä.