Purje kivistointrospektio2

Poliittisen piraattiaatteen näkymiä – osa 2

Vieraskirjoittaja Harri Kivistön juttusarjassa käsittelemme piraattiliikkeen historiaa sen juurista nykyhetkeen.

Harri Kivistö

Jotta ymmärtäisimme, mikä tekee poliittisesta piraatista piraatin, tarvitaan lyhyt historiallinen katsaus termin käyttöön. Sana itsessään tulee latinasta ranskan kautta englantiin, missä se sai sittemmin nyt käsiteltävän voimakkaan sivumerkityksensä.

Piraattien kulta-ajan (noin 1650-1720) lopulla merirosvot olivat monella tapaa vaikuttaneet Uuden maailman valloittamiseen sekä siirtomaavaltojen poliittiseen valtataisteluun. Esimerkiksi englanninkielinen sana privateer kuvasi merirosvoa, jolla oli hallituksen tuki muita siirtomaavaltoja vastaan.

Luvatonta painotoimintaa

Termi oli siis jo pitkään ollut käytössä ympäri Eurooppaa monenlaisissa yhteyksissä. Ei ole lainkaan yllättävää, että sen merkitys laajeni kattamaan myös uudenlaiseen valtataisteluun liittyvää omaisuuden siirtoa.

Kirjallisen sisällön luvattomat painokset sijoittuivat tavallisesti siirtokuntiin, joiden rannat olivat tunnettuja kaupankäyntiä häiritsevästä merirosvoista. Jo 1700-luvun alussa Daniel Defoe kutsui kirjaansa luvatta painavia piraateiksi. 1900-luvulla termi alkoi levitä käsiin, kun esimerkiksi äänilevyjen kehittäjiä ja tehtailijoita kutsuttiin Yhdysvalloissa piraateiksi.

Ei siis ole tarpeen tarkastella yksinomaan nykyajan ilmiöitä. Historiasta havaitsemme, että uuden teknologian mahdollisuuksien kyseenalaistaessa vanhoja toimintamalleja oikeuksienomistajat näkevät ympärillään merirosvoja.

Sata vuotta kansan suussa

Tekijänoikeudet pohjautuvat patentti- ja monopolilainsäädäntöön. Vaikka nykyään patentit, tekijänoikeudet ja tavaramerkit ovat selvästi kolme eri käsitettä, 1900-lukua edeltävässä keskustelussa näitä on vaikea erottaa toisistaan. Vanhoissa elokuvissa tekijät sisällyttivät usein kohtauksiin tavaramerkkinsä, koska niitä oli helpompi puolustaa oikeudessa kuin elokuvaa itseään .

Ajatus siitä, että tavaramerkkiloukkausten nimeäminen piratismiksi juontaa juurensa 1800-luvun lopusta, on virheellinen. 1900-luvun aikana piraattituotteen käsite nousi kuitenkin vähitellen osaksi kuluttajien kielenkäyttöä.

Saavuttaessa vuosisadan toiselle puoliskolle piratismi oli väärennettyjen tuotteiden valmistamista. Sittemmin siitä on tullut kuluttajien harrastusta kuvaava sana. Piraatti merkitsee yhä enemmän henkilöä, joka kopioi luvatta tekijänoikeuksien alaista sisältöä.

Termin monimerkityksisyys on hämärtänyt julkista keskustelua ja mahdollistanut mitättömien rikkeiden demonisoinnin. Yksittäisen kopioijan voi helpommin yhdistää vakaviin rikoksiin, kun mielleyhtymänä on tuoteväärennösten järjestäytynyt rikollisuus.

Uuden ajan piraatti

Vuosien retorisen pahoinpitelyn jälkeen piraatti -termi on otettu poliittisen liikkeen huostaan. Kielitieteilijä Valentin Voloshinovin mukaan sanat ovat luokkataistelun areena, ja merkitykset muokkautuvat aina sosiaalisen konfliktin kautta. Piraatin kilpailevat tunteisiin vetoavat merkitykset heijastavat käsitteen ympärillä käytävää väittelyä.

Ottamalla termin huostaan, Piraattipuolue riisuu sen suurelta osin kielteisestä arvolatauksesta. Tämä on saanut piratismin vastaisen retoriikan etsimään itseään uudestaan. Uudelleenarviointi toimii konfliktina Piraattipuolueen arvoliberaalin tekijänoikeuskritiikin ja nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän puolustajien konservatiivisuuden välillä.

Piraatti -termin toistaminen toimii tehokeinona samaan tapaan kuin Marcus Antoniuksen Julius Caesar -näytelmässä toistama ”Brutus on kunniallinen mies”. Kyse ei ole pelkästään parodiaefektistä. Väitteen toistaminen pakottaa kuulijan pohtimaan sen merkitystä uudestaan.

Yleisö palautetaan lausahduksen juurille ja saadaan miettimään, mitä siinä tilanteessa todella merkitsisi se että Brutus sekä hänen toverinsa olivat kunniallisia miehiä. Haluamme herättää kysymyksen ”Mitä tässä poliittisessa todellisuudessa merkitsisi se että piraatit ovat piraatteja?”

Puolueen nimessä kyse on siis piraatti -termin purkamisesta. On kuvaavaa, että leikkimieliset silmälaput, merirosvolle ominainen puhetyyli, sekä muu rekvisiitta muuttuivat käyttökelpoisiksi nettipiratismin merkeiksi heti termin siirtyessä poliittisen puolueen käyttöön. Uudelleenarviointi oli jo täydessä vauhdissa, ennen kuin puolueita oli vielä edes muodollisesti perustettu.

Vieraskirjoituslaatikko:

Harri Kivistö on Piraattipuolueen varapuheenjohtaja ja Pirkanmaan vaalipiirin vaalipiirivastaava. Tampereen Hervannassa asuva Harri opiskelee englantilaista filologiaa ja tekee tällä hetkellä päättötyötä kirjallisuustieteestä.

Kirjoitus on alunperin julkaistu Revalvaatio.org:issa 8. lokakuuta 2009.

Lähteet:

Bowser, Eileen. 1994. The Transformation of Cinema, 1907-1915. Berkeley: University of California Press

Defoe, Daniel. 1889. The True-Born Englishman.

Voloshinov, Valentin. 1986. Marxism and the Philosophy of Language. Cambridge: Harvard University Press.