Purje kivistointrospektio6

Piraattipuolue menestyy laajalti muiden puolueiden kautta. Yhteistyön lisäksi puolueen ajatukset leviävät myös hallitsemattomasti – kuin media vertaisverkoissa.

Poliittisen piraattiaatteen näkymiä, osa 6

Piraattipuoluetta on kutsuttu yhden asian puolueeksi, mutta mielenkiintoisempi luonnehdinta on ollut viime aikoina esiin noussut ”franchising-puolue”. Nämä kummatkin ilmaukset liittyvät laajemmin ajatuksiin poliittisen järjestelmän muutoksesta yhä monimuotoisempaan suuntaan. On hyvin mahdollista, että puolueet muuttuvat tavoitteiltaan yhä keskittyneemmiksi. Tällöin puolueet yhä enemmän lobbaisivat toisiaan.

Franchisingista puhuttaessa ajatellaan jo sellaisen järjestelmän raameissa, jossa kansanedustajat voisivat käyttää puolueita kuin lisenssejä. Eräänlaisia lippuja, joita ehdokkaat voivat kantaa ja näin ilmaista tehokkaasti omia kantojaan. Piraattipuolue on jo selkeä brändi.

Poliittinen kopiointi

On hyvin luonnollista, että uusi poliittinen idea otetaan vastaan yllättävän pian perinteisissä puolueissakin, joskin laimennettuna. Tuore näkökulma, tuoreet toimintatavat ja koko poliittisen puolueen ympärillä oleva kulttuuri muodostavat houkuttelevan kokonaisuuden. Se herättää, paitsi huomiota, myös vastakaikua muissa puolueissa.

Ei ole kyse siitä, että perinteisen puolueen johdossa tehtäisiin tietoisia päätöksiä lähteä kartoittamaan uutta ideologiaa. Puolueiden sisällä on aina vaikuttajia, joissa uusi liike herättää vastakaikua. Tällöin muodostuu selkeä siipi ajamaan asiaa, tavallisesti nuoremman polven parissa. Tätä osaa puolueessa voidaan tuoda esille vaalien alla, mikäli se katsotaan hyödylliseksi. Lopulta se johtaa puolueen linjan muuttumiseen joko merkittävästi tai ainoastaan kosmeettisesti. Vaikutus voi myös jäädä pelkästään nuorisojärjestön tasolle.

Piraatti-piraattiehdokkaat

Näin siis muihin puolueisiin ilmestyy piakkoin eräänlaisia piraattiehdokkaita, ehkä jopa piraattiedustajia, koska brändi on yksinkertaisesti niin käyttökelpoinen. Kuten mainittu, tämä ei ole pelkästään poliittista taktikointia välttää äänestäjäkatoa. Osa ehdokkaista tulee huomaamaan mahdollisuuden erottautua ja löytää oman puolueensa sisältä nostetta. Näitä piraattiaiheita edustavia muiden puolueiden ehdokkaita saattaa olla asiallista kutsua ”piraateiksi” myös siinä merkityksessä, että he eivät poliittisessa todellisuudessa vastaa aitoja versioita.

Vaikuttavana tekijänä brändin leviämiseen on myös todellinen paine puolueiden sisältä. Tämä näkyy ainakin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton tietoyhteiskuntalinjasta sekä Vasemmistonuorten poliittisen ohjelman Kulttuuri ja tieto -osiosta. Jälkimmäisestä on päätynyt merkittäviä osia vasemmistoliiton lopulliseen tavoiteohjelmaan.

Ei tule luulla, että Piraattipuolue pitäisi tiettyjä poliittisia ideoita ominaan. Sen sijaan yleisesti ottaen suuri osa puolueen ajamista asioista liitetään varsin voimakkaasti juuri piraattiliikkeeseen. Muiden puolueiden kopioidessa niitä, syntyneitä kantoja verrataan automaattisesti Piraattipuolueen kantoihin. Ruotsin maltilliselle kokoomuspuolueelle piraattibrändäämiseen riitti, että muutama näiden kansanedustajista puolusti Expressenin debattikirjoituksessa tiedostonjakamisen laillistamista. Tuloksena oli vastakirjoitus otsikolla ”Onko kokoomuksesta tullut piraattipuolue?” Piraatti on siis myös eräänlainen kontrolloimaton lisenssi.

Aitoja piraatteja

Piraattiliike, erityisesti toki Piraattipuolue, tulee menestymään, ja tiedon vapaus, sananvapaus, yksityisyydensuoja ja hallinnon läpinäkyvyys tulevat toteutumaan yhä paremmin. Epävarmaa on lähinnä se, kuinka tämä kaikki onnistuu poliittisessa käytännössä. Onnistuvatko muut puolueet ajamaan näitä asioita merkittävästi vai eivät?

Nyt yleinen kehitys on jossain määrin pakottanut yhteiskunnat sietämään vapaata tiedonsiirtoa. Toisaalta se on myös innoittanut hallituksia kehittämään valvontamekanismeja ja tuonut kontrollin avuksi uusia teknisiä ratkaisuja.

Tekniikkaa voi kuitenkin käyttää myös demokratian palveluksessa. Rajoittamattoman tiedonsiirron ansioista voimme tuoda hyvin nopeasti esille vallan väärinkäytöksiä niin hallinnossa, virkavallan toiminnassa kuin yritysmaailmassakin. Näitä mahdollisuuksia pyritään kuitenkin rajoittamaan kaiken aikaa käyttämällä sellaisia lavasteita kuin ”kansallinen turvallisuus”, ”lapsiporno”, ”terrorismi” sekä ”yrityssalaisuudet”.

Valvonnan lisäksi kontrolli näyttää voimistuvan ilman erityisiä ponnisteluja, mikäli vastarintaa ei tehdä. Siksi tietoyhteiskunnan kurssia ei muuteta pienillä nykäisyillä, vaan ruoria on käännettävä täysi kierros. Tähän kyennevät vain aidot piraatit.