Ero sivun ”Purje piraattienvastaisuudenhinta” versioiden välillä

PiraattiWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
 
(2 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
Kuva: http://mitol.trap.fi/arts/purje/4/kustannukset.png (Jaana Parviainen)
Kuva: http://mitol.trap.fi/arts/purje/4/kustannukset.png (Jaana Parviainen)


''Piraattijahti käy maailmalla kuumana. Suomessakin siihen kulutetaan valtion varoja vuosittan yli 10 miljoonaa euroa. Millä perustein? Mitä piratismi tekee yhteiskunnallemme?''
Piraattijahtiin kulutetaan Suomessa valtion varoja vuosittain yli 15 miljoonaa euroa.
 
Aapo Alasuutari
Aapo Alasuutari


'''Piratisminvastaista taistelua suurella rahalla'''
Taistelua suurella rahalla
 
Piratismin vastustamiseen on kuluneen vuosikymmenen aikana kehitetty kaikenlaisia suunnitelmia, teknisiä ratkaisuja ja valvontaryhmiä. Näiden sanotaan tekevän hyvää kitkemällä maailmasta piratismia, joka väitetysti maksaa musiikki- ja elokuvateollisuudelle miljoonia joka vuosi. Piratismin haitallisuudesta ei kuitenkaan ole konkreettista näyttöä.
 
Suomen valtion budjetissa on kohta “Eräät käyttöoikeuskorvaukset". Tälle momentille on esitetty myönnettäväksi 15 313 000 euroa vuodelle 2010, ja sitä saa käyttää muun muassa “kopiointia, tallennusta ja käyttöoikeuksia koskevan tiedotus- ja selvitystoiminnan menojen maksamiseen". Käytännössä tämä tarkoittaa Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n (TTVK) toiminnan, eli suomalaisen piraattijahdin, kustannusten kattamista.
 
Mikäli edes kolmasosa tästä määrärahasta siirrettäisiin suoraan Teoston kautta suomalaisille kulttuurintuottajille, tarkoittaisi se kymmenen prosentin nousua Teoston taiteilijoille jakamissa tuissa. TTVK ei tilitä piraattijahdistaan saamiaan hyvitysmaksuja Teostolle saati kulttuurintuottajille. On siis syytä kysyä: miksi sen harjoittamaa piraattijahtia kannattaa lainkaan tukea valtion varoin?
 
Elävä kulttuuri
 
International Federation of the Phonographic Industry (IFPI) esitteli tammikuun kolmannella viikolla katsauksensa musiikkiteollisuuden näkymiin vuonna 2010. Raportti maalaili tummin sävyin kulttuuritonta tulevaisuutta ja vaati kovempaa lainsäädäntöä piratismin kourissa kärsivän musiikkiteollisuuden avuksi. Se jätti kuitenkin huomioimatta sen, että musiikkiteollisuus on ollut nousujohteessa jo jonkin aikaa. Ainoastaan ääniteteollisuuden voitot ovat laskeneet, eikä ääniteteollisuutta suinkaan pidä sekoittaa koko musiikkiteollisuuteen.
 
Musiikkiteollisuus on uuden vuosituhannen alkumetreiltä lähtien kokenut murroskautta. Artistien tulot ovat siirtyneet yhä enemmän levymyynnistä keikka- ja oheistuotemyyntiin. Heidän tulonsa ovat myös keskimäärin kasvaneet viime vuosina. IFPI jatkaa kuitenkin edelleen suuren yleisön varoittamista kulttuurin kuolemasta, joka järjestön mukaan uhkaa, mikäli piratismia ei nitistetä.
 
Totuus on, että muusikot eivät ole pelkästään kasvattaneet tulojaan, vaan heitä on myös enemmän kuin koskaan ennen. Markkinoilla on yhä enemmän tungosta uusimpien tulokkaiden kesken. Internetissä työnsä julkaisevat, Creative Commons -lisenssiä käyttävät muusikot tuottavat suuria määriä musiikkia vapaasti tarjolle. Kulttuuri ei suinkaan ole kuolemassa.
 
Yhteiskunta joutuu sijaiskärsijäksi
 
Sen sijaan, että ääniteteollisuus ymmärtäisi muuttaa liikemallejaan ja pyrkisi täten korjaamaan oman laskusuhdanteisen tuloskäyränsä, se on painostanut lainsäätäjiä kirjoittamaan yhä paremmin heidän asiaansa ajavia lakeja. Näitä ovat esimerkiksi drm-lainsäädännöt, Lex Karpela, IPRED ja ACTA, ja tämä siitä huolimatta, etteivät nämä lait pysty pysäyttämään yhteiskunnan teknologista kehitystä. Mitä ne sitten ovat saaneet aikaan?
 
Esimerkkejä on kaikkialla ympärillämme. Suomessa TTVK vaatii nuorelta espoolaismieheltä 3,6 miljoonan euron korvauksia hänen ylläpitämänsä vertaisverkkopalvelun väitetysti tuottamista tappioista. Etujärjestöjen kohteina eivät kuitenkaan ole vain verkon käyttäjät. Britanniassa paikallinen tekijänoikeusjärjestö pyrki estämään pienen kyläkaupan työntekijää laulamasta kaupassa, koska hänellä ei ollut tarvittavaa lisenssiä musiikin julkiseen esittämiseen. Ainoastaan kansalaisten vastalauseryöppy esti asian joutumisen oikeuden käsittelyyn.


Piratismia vastaan on väistyneen vuosikymmenen aikana kehitetty kaikenlaisia strategioita, teknisiä ratkaisuja ja valvontaryhmiä. Niiden sanotaan olevan hyvällä asialla, poistamassa maailmasta piratismia, joka heidän mukaansa maksaa musiikki- ja elokuvateollisuudelle miljoonia joka vuosi. Perusteet piratismin haitallisuudesta ovat kuitenkin hatarat. Jos piratismi ei olekaan rahaa syövä musta aukko, eikö piraattijahti ole silloin hyödytön kaivo, johon syydetään rahaa vailla hyvää syytä?
Piraatteja jahtaaville järjestöille on myös annettu oikeus kiristää kansalaisia. Monissa maissa heillä on oikeus saada tietoja yksityishenkilöstä tai tämän nettiyhteyden käytöstä pelkän kuvankaappauksen perusteella. Lisäksi tekijänoikeusjärjestöt havittelevat oikeutta katkaista yksityishenkilön Internet-yhteys, mikäli tämän uskotaan käyttävän sitä piratismin harrastamiseen.
Suomen valtion budjetissa löytyy kohta “Eräät käyttöoikeuskorvaukset.” Tälle momentille on esitetty myönnettäväksi 15 313 000 euroa vuodelle 2010 ja sitä saa momentin mukaan käyttää muun muassa “kopiointia, tallennusta ja käyttöoikeuksia koskevan tiedotus- ja selvitystoiminnan menojen maksamiseen.” Käytännössä tämä tarkoittaa siis Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n (TTVK) toiminnan eli suomalaisen piraattijahdin kustannusten kattamista. Mikäli piraattijahti Suomessa lopetettaisiin ja edes esimerkiksi kolmasosa tästä määrärahasta siirrettäisiin suoraa Teoston kautta suomalaisille kulttuurintuottajille, tarkoittaisi se kymmenen prosentin nousua Teoston jakamissa tuissa suomalaisille taiteilijoille. Kun kerran TTVK ei myöskään tilitä mitään piraattijahdistaan saamiaan “korvausrahoja” Teostolle saatika kulttuurintuottajille, onkin syytä kysyä, miksi sen harjoittamaa piraattijahtia kannattaa tukea valtion varoin?
Muita usein esille nousevia syitä on artistien ja musiikkiteollisuuden piratismin johdosta kärsimät tappiot. Asiaan liittyen International Federation of the Phonographic Industry (IFPI) esitteli tammikuun kolmannella viikolla katsauksensa vuoden 2010 näkymiin musiikkiteollisuuden osalta. Raportti maalaili tummin sävyin tulevaisuutta ilman kulttuuria ja vaati kovempaa lainsäädäntöä piratismin kourissa kärsivän musiikkiteollisuuden avuksi. Se jätti kuitenkin huomioimatta sen, että musiikkiteollisuus on ollut nousujohteessa jo jonkin aikaa. Ainoastaan ääniteteollisuuden voitot ovat laskeneet, eikä ääniteteollisuutta suinkaan pidä sekoittaa koko musiikkiteollisuuteen.
Musiikkiteollisuus on uuden vuosikymmenen alkumetreiltä lähtien kokenut murroskautta. Artistien tulot ovat siirtyneet yhä enemmän levymyynnistä keikka- ja oheistuotemyyntiin. Heidän tulonsa ovat keskimäärin kasvaneet viime vuosina. IFPI jatkaa kuitenkin edelleen suuren yleisön varoittamista kulttuurin kuolemasta, joka heidän mukaansa uhkaa mikäli piratismia ei nitistetä. Totuus on kuitenkin, että muusikot eivät ole pelkästään kasvattaneet tulojaan, heitä on myös enemmän kuin koskaan ennen. Markkinoilla tuntuu olevan yhä enenmmän tungosta uusimpien tulokkaiden kesken ja Internetissä työnsä julkaisevat, Creative Commons -lisensoidut muusikot tuottavat suuria määriä musiikkia kuluttajien tarjolle. Kulttuuri ei suinkaan ole kuolemassa.


'''Yhteiskunta joutuu sijaiskärsijäksi'''
Aivan vastikään Suomessa Internet-yhteydestä tehtiin laissa jokaisen kansalaisen perusoikeus. Hyväksyisikö kukaan lainsäädäntöä, jonka nojalla metsänvartija voisi poistaa yksityiseltä kansalaiselta tämän jokamiehen oikeuden, mikäli epäilisi tätä roskaamisesta?


Sen sijaan, että ääniteteollisuus ymmärtäisi muuttaa liikemallejaan ja pyrkisi täten korjaamaan oman laskusuhdanteisen tuloskäyränsä, se on painostanut lainsäätäjiä kirjoittamaan yhä paremmin heidän asiaansa ajavia lakeja. Näitä lakeja ovat esimerkiksi drm-lainsäädännöt, Lex Karpela, IPRED ja ACTA. Näin siitäkin huolimatta, etteivät nämä lait ole pystyneet pysäyttämään yhteiskunnan teknologista kehitystä. Mitä ne sitten ovat tehneet?
Kaiken kaikkiaan kulunut 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen on musiikki- ja elokuvateollisuuden käytöksen osalta ollut hyvin synkkää, skandaalien ja kansalaisten perusoikeuksien polkemisen täyttämää aikaa. Alkaneen vuosikymmen aikana tapahtuva piraattipuolueiden poliittinen työ ja tekijänoikeusjärjestöjen uudelleenarviointi mahdollistavat tilanteen korjaamisen.
Esimerkkejä on kaikkialla ympärillämme. Suomessa TTVK vaatii espoolaiselta nuoreltamieheltä vaaditaan3,6 miljoonan euron korvauksia hänen ylläpitämänsä DC++-hubin mukama tuottamista tappioista. Britanniassa paikallinen tekijänoikeusjärjestö pyrki estämään pienen kyläkaupan työntekijää laulamasta kaupassa, koska hänellä ei ollut tarvittavaa lisenssiä musiikin julkiseen esittämiseen. Ainoastaan kansalaisten vastalauseryöppy esti asian joutumisen oikeuden käsittelyyn.
Antipiraattijärjestöillä on nykyään oikeus kiristää kansalaisia. Monissa maissa heillä on oikeus saada tietoja yksityishenkilöstä tai tämän nettiyhteyden käytöstä pelkän kuvankaappauksen perusteella. Monissa maissa joko on tai on tulossa tekijänoikeusjärjestöille oikeus katkaista yksityishenkilön Internet-yhteys, mikäli tämän uskotaan käyttävän sitä piratismin harrastamiseen. Tämä siitä huolimatta, että aivan vastikään muun muassa Suomessa Internet-yhteydestä tehtiin laissa universaali perusoikeus. Hyväksyisikö kukaan lainsäädäntöä, jonka nojalla metsänvartija voisi poistaa yksityiseltä kansalaiselta tämän jokamiehenoikeuden, mikäli epäilisi tätä roskaamisesta?
Kaiken kaikkiaan kulunut, 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen on musiikki- ja elokuvateollisuuden osalta ollut hyvin synkkää, skandaalien ja kansalaisten perusoikeuksien polkemisen täyttämää aikaa. Toivottavasti alkanut uusi vuosikymmen tuo valoa tilanteeseen sekä tekijänoikeusjärjestöjen että Piraattipuolueen puolelta.

Nykyinen versio 26. tammikuuta 2010 kello 01.56

Kuva: http://mitol.trap.fi/arts/purje/4/kustannukset.png (Jaana Parviainen)

Piraattijahtiin kulutetaan Suomessa valtion varoja vuosittain yli 15 miljoonaa euroa.

Aapo Alasuutari

Taistelua suurella rahalla

Piratismin vastustamiseen on kuluneen vuosikymmenen aikana kehitetty kaikenlaisia suunnitelmia, teknisiä ratkaisuja ja valvontaryhmiä. Näiden sanotaan tekevän hyvää kitkemällä maailmasta piratismia, joka väitetysti maksaa musiikki- ja elokuvateollisuudelle miljoonia joka vuosi. Piratismin haitallisuudesta ei kuitenkaan ole konkreettista näyttöä.

Suomen valtion budjetissa on kohta “Eräät käyttöoikeuskorvaukset". Tälle momentille on esitetty myönnettäväksi 15 313 000 euroa vuodelle 2010, ja sitä saa käyttää muun muassa “kopiointia, tallennusta ja käyttöoikeuksia koskevan tiedotus- ja selvitystoiminnan menojen maksamiseen". Käytännössä tämä tarkoittaa Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n (TTVK) toiminnan, eli suomalaisen piraattijahdin, kustannusten kattamista.

Mikäli edes kolmasosa tästä määrärahasta siirrettäisiin suoraan Teoston kautta suomalaisille kulttuurintuottajille, tarkoittaisi se kymmenen prosentin nousua Teoston taiteilijoille jakamissa tuissa. TTVK ei tilitä piraattijahdistaan saamiaan hyvitysmaksuja Teostolle saati kulttuurintuottajille. On siis syytä kysyä: miksi sen harjoittamaa piraattijahtia kannattaa lainkaan tukea valtion varoin?

Elävä kulttuuri

International Federation of the Phonographic Industry (IFPI) esitteli tammikuun kolmannella viikolla katsauksensa musiikkiteollisuuden näkymiin vuonna 2010. Raportti maalaili tummin sävyin kulttuuritonta tulevaisuutta ja vaati kovempaa lainsäädäntöä piratismin kourissa kärsivän musiikkiteollisuuden avuksi. Se jätti kuitenkin huomioimatta sen, että musiikkiteollisuus on ollut nousujohteessa jo jonkin aikaa. Ainoastaan ääniteteollisuuden voitot ovat laskeneet, eikä ääniteteollisuutta suinkaan pidä sekoittaa koko musiikkiteollisuuteen.

Musiikkiteollisuus on uuden vuosituhannen alkumetreiltä lähtien kokenut murroskautta. Artistien tulot ovat siirtyneet yhä enemmän levymyynnistä keikka- ja oheistuotemyyntiin. Heidän tulonsa ovat myös keskimäärin kasvaneet viime vuosina. IFPI jatkaa kuitenkin edelleen suuren yleisön varoittamista kulttuurin kuolemasta, joka järjestön mukaan uhkaa, mikäli piratismia ei nitistetä.

Totuus on, että muusikot eivät ole pelkästään kasvattaneet tulojaan, vaan heitä on myös enemmän kuin koskaan ennen. Markkinoilla on yhä enemmän tungosta uusimpien tulokkaiden kesken. Internetissä työnsä julkaisevat, Creative Commons -lisenssiä käyttävät muusikot tuottavat suuria määriä musiikkia vapaasti tarjolle. Kulttuuri ei suinkaan ole kuolemassa.

Yhteiskunta joutuu sijaiskärsijäksi

Sen sijaan, että ääniteteollisuus ymmärtäisi muuttaa liikemallejaan ja pyrkisi täten korjaamaan oman laskusuhdanteisen tuloskäyränsä, se on painostanut lainsäätäjiä kirjoittamaan yhä paremmin heidän asiaansa ajavia lakeja. Näitä ovat esimerkiksi drm-lainsäädännöt, Lex Karpela, IPRED ja ACTA, ja tämä siitä huolimatta, etteivät nämä lait pysty pysäyttämään yhteiskunnan teknologista kehitystä. Mitä ne sitten ovat saaneet aikaan?

Esimerkkejä on kaikkialla ympärillämme. Suomessa TTVK vaatii nuorelta espoolaismieheltä 3,6 miljoonan euron korvauksia hänen ylläpitämänsä vertaisverkkopalvelun väitetysti tuottamista tappioista. Etujärjestöjen kohteina eivät kuitenkaan ole vain verkon käyttäjät. Britanniassa paikallinen tekijänoikeusjärjestö pyrki estämään pienen kyläkaupan työntekijää laulamasta kaupassa, koska hänellä ei ollut tarvittavaa lisenssiä musiikin julkiseen esittämiseen. Ainoastaan kansalaisten vastalauseryöppy esti asian joutumisen oikeuden käsittelyyn.

Piraatteja jahtaaville järjestöille on myös annettu oikeus kiristää kansalaisia. Monissa maissa heillä on oikeus saada tietoja yksityishenkilöstä tai tämän nettiyhteyden käytöstä pelkän kuvankaappauksen perusteella. Lisäksi tekijänoikeusjärjestöt havittelevat oikeutta katkaista yksityishenkilön Internet-yhteys, mikäli tämän uskotaan käyttävän sitä piratismin harrastamiseen.

Aivan vastikään Suomessa Internet-yhteydestä tehtiin laissa jokaisen kansalaisen perusoikeus. Hyväksyisikö kukaan lainsäädäntöä, jonka nojalla metsänvartija voisi poistaa yksityiseltä kansalaiselta tämän jokamiehen oikeuden, mikäli epäilisi tätä roskaamisesta?

Kaiken kaikkiaan kulunut 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen on musiikki- ja elokuvateollisuuden käytöksen osalta ollut hyvin synkkää, skandaalien ja kansalaisten perusoikeuksien polkemisen täyttämää aikaa. Alkaneen vuosikymmen aikana tapahtuva piraattipuolueiden poliittinen työ ja tekijänoikeusjärjestöjen uudelleenarviointi mahdollistavat tilanteen korjaamisen.