Ero sivun ”Against Intellectual Monopoly: Chapter 1” versioiden välillä

PiraattiWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
pEi muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
 
(13 välissä olevaa versiota 4 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
* kopioitu pdf:stä http://www.dklevine.com/papers/ip.ch.1.m1004.pdf
* kopioitu pdf:stä http://www.dklevine.com/papers/imbookfinal01.pdf


== Chapter 1: Introduction ==
== Luku 1: Johdanto ==
* HUOM! Tämä on kopsattu suoraan pdf:stä joten käännöstä tehdessä kannattaa samalla tarkistaa pdf:stä, että kaikki teksti on tallella.
* HUOM! Tämä on kopsattu suoraan pdf:stä joten käännöstä tehdessä kannattaa samalla tarkistaa pdf:stä, että kaikki teksti on tallella.


In late 1764, while repairing a small Newcomen steam engine, the
Vuoden 1764 loppupuolella, korjatessaan pientä Newcomen-höyrykonetta, James Wattin mieleen tuli ajatus erillisissä astioissa laajenevasta höyrystä. Muutamat seuraavat kuukaudet hän uurasti lakkaamatta rakentaakseen mallin uudesta koneesta. Vuoden 1768 elokuussa, useiden parannusten ja huomattavan lainanottamisen jälkeen, hän matkusti Lontooseen hakemaan patenttia idealleen. Hän teki seuraavat kuusi kuukautta paljon työtä patentin eteen. Seuraavan vuoden tammikuussa se vihdoinkin myönnettiin. Tuotannon osalta ei tapahtunut juuri mitään ennen vuotta 1775. Silloin, yhteistyökumppaninsa, rikkaan teollisuusmiehen Matthew Boultonin tuella, Watt sai parlamentin myöntämään patentille jatkoaikaa vuoteen 1800 asti. Suuri valtiomies Edmund Burke puhui parlamentin edessä kaunopuheisesti taloudellisen vapauden nimissä tarpeettoman monopolin luomista vastaan – ilman vaikutusta.¹ Wattin kumppanin Boultonin yhteydet olivat liian vahvoja tullakseen voitetuksi pelkän periaatteen avulla.  
idea  of  allowing  steam  to  expand  and  condense  in  separate
containers sprang into the mind of James Watt. He spent the next
few months in unceasing labor building a model of the new engine.  
In 1768, after a series of improvements and substantial borrowing,  
he applied  for  a patent  on  the  idea. August  1768  found Watt  in
London about  the patent  and he spent  another  6 months working
hard to obtain it. The patent was finally awarded in January 1769.  
Nothing much happened,  in  terms of  production,  for  a  few years
until,   in  1775,   after  another  major  effort  supported  by  his  new
business  partner  Matthew   Boulton,   Watt   secured  an  Act  of
Parliament extending his 1769 patent until the year 1800. The great
statesman Edmund Burke   spoke  eloquently  in Parliament  in  the
name of economic freedom and against the creation of unnecessary
monopoly – but  to no  avail. The  connections  of  Watt’s  partner
Boulton were too solid to be defeated by simple principle.  


Once Watt’s patents were secured, a substantial portion of
Kun Wattin patentti oli varmistettu ja tuotanto aloitettu, huomattava osa hänen energiastaan kului kilpailevien keksijöiden torjumiseen. Vuonna 1782 Watt varmisti itselleen ylimääräisen patentin, joka tuli ”tarpeelliseksi sen seurauksena, kun [Matthew] Wasborough ennätti niin epäreilusti kehittää ensimmäisenä kampiliikkeen”.² Vieläkin dramaattisemmin 1790-luvulla, kun ylivoimainen ja itsenäisesti suunniteltu Hornblower-moottori saatettiin tuotantoon, Boulton ja Watt kävivät sen kimppuun koko oikeusjärjestelmän voimalla.³
his energy was devoted to fending off rival inventors. In 1782, Watt  
 
secured an additional patent, made “necessary in consequence of ...  
Wattin patenttien aikakaudella Iso-Britanniassa höyrykoneiden yhteenlaskettu teho lisääntyi 750 hevosvoimalla vuosittain. 30 vuotena patenttien jälkeen lisää tehoa tuli yli 4000 hevosvoimaa vuosittain. Sen lisäksi höyrykoneiden polttoainehyötysuhde muuttui vain vähän Wattin patentin aikana, kun taas vuosien 1810 ja 1835 välillä sen on arvioitu parantuneen viisinkertaiseksi.⁴
having been so unfairly anticipated, by [Matthew] Wasborough in
 
the  crank  motion.” More  dramatically,   in  the  1790s, when  the
Kun Wattin patentit raukesivat, ei koettu pelkästään räjähdysmäistä kasvua höyrykoneiden tuotannossa ja tehossa, mutta höyryenergiasta tuli viimeinkin teollista vallankumousta eteenpäin ajava voima. Seuraavan 30 vuoden aikana höyrykoneita muunneltiin ja paranneltiin, ja olennaiset keksinnöt kuten höyryjuna, höyrylaiva ja höyryllä toimiva kehruukone tulivat yleiseen käyttöön. Olennainen innovaatio oli korkeapaineinen höyrykone – kehitys jonka Watt esti strategisesti patenttiaan käyttämällä. Monet uudet parannukset höyrykoneeseen, kuten esimerkiksi William Bullin, Richard Trevithickin ja Arthur Woolfin, tulivat saataville vuonna 1804: vaikkakin ne oli kehitetty jo aikaisemmin, niitä ei voitu ottaa käyttöön ennen kun Boultonin ja Wattin patentti oli rauennut. Kukaan näistä keksijöistä ei halunnut samaa kohtaloa kuin Jonathan Hornblower.⁵
superior  and  independently designed Hornblower  engine was put
 
into production, Boulton and Watt went after him with the full force
Ironisesti, sama patenttijärjestelmä, jota Watt käytti kilpailijoidensa murskaamiseen, haittasi myös hänen omaa työtään paremman höyrykoneen kehittämisessä. Olennainen rajoite alkuperäisessä Newcomenin moottorissa oli kyvyttömyys tuottaa tasaista pyörivää liikettä. Kätevin ratkaisu ongelmaan, jossa yhdistyi kampi ja vauhtipyörä, riippuivat rakennustavasta, jonka James Pickard oli patentoinut, mikä esti Wattia käyttämästä sitä. Watt teki myös itse useita yrityksiä tehokkaamman voimansiirron kehittämiseksi, ilmeisesti päätyen kuitenkin samaan lopputulokseen kuin Pickard. Patentin olemassaolo pakotti Wattin kehittämään tehottomamman ”aurinko ja planeetta” -vaihteiston. Vasta vuonna 1794, Pickardin patentin rauettua, Boulton ja Watt ottivat käyttöön taloudellisesti ja teknisesti ylivoimaisen kammen.⁶
of the legal system. In contrast to Watt, who died a rich man, the
 
inventor Jonathan Hornblower was not  only forced  to close shop,  
Wattin patenttien raukeamisen vaikutus hänen imperiumilleen voi myös tulla yllätyksenä. Kuten saattoi odottaa, patenttien rauetessa ”useita höyrykoneita valmistavia yrityksiä perustettiin, jotka käyttivät herra Wattin kehittämiä periaatteita”. Kuitenkin Wattin kilpailijat ”pääasiallisesti tähtäsivät ennemminkin halpuuteen kuin laatuun.” Lopputuloksena voimme havaita, että heitä ei suinkaan ajettu markkinoilta, vaan ”useita vuosia jälkeenpäin Boulton ja Watt pitivät hintojaan ylhäällä ja saivat silti enemmän tilauksia.”⁷
but found himself ruined and in jail.
 
Itseasiassa vasta sen jälkeen, kun heidän patenttinsa raukesi, alkoivat Watt ja Boulton todenteolla valmistamaan höyrykoneita. Sitä ennen he lähinnä keskittyivät suurten monopolististen rojaltien keräämiseen lisenssien avulla. Aliurakoitsijat tuottivat suurimman osan osista, ja Boulton ja Watt lähinnä valvoivat, kun asiakkaat kokosivat komponentit.
Prior to the start of Watt’s commercial production in 1776,  
 
there were 510 steam engines in the U.K., most using the inefficient
Suuressa osassa historiikkeja James Wattia pidetään sankarillisena keksijänä, vastuullisena teollisen vallankumouksen alkamisesta. Faktat viittaavat toisenlaiseen tulkintaan. Watt oli yksi monista höyryvoimaa kehitelleistä älykkäistä keksijöistä 1700-luvun loppupuoliskolla. Sen jälkeen kun hän pääsi askeleen edemmäs muita, hän pysyi siellä – ei paremman innovaation, vaan tehokkaamman oikeusjärjestelmän hyväksikäytön ansiosta. Eikä siitä, että hänen yhteistyökumppaninsa oli rikas mies, jolla oli vahvoja yhteyksiä parlamenttiin, ollut ainoastaan pientä apua.
Newcomen  design.   These  engines  generated  about  5,000
 
horsepower. By 1800, when Watt's patents expired, there were still
Oliko Wattin patentti ratkaiseva kannustin, joka tarvittiin tuomaan esille hänen sisäinen keksijänsä, kuten perinteisesti historiankirjat ehdottavat? Vai myöhästyttikö hänen oikeusjärjestelmän hyväksikäyttönsä kilpailun tukahduttamiseksi teollista vallankumousta vuosikymmenen tai kaksi? Vielä laajemmin, ovatko kaksi olennaista nykyisen immateriaalioikeutemme osaa – patentit ja tekijänoikeudet – lukuisine vikoineen, välttämätön paha jota meidän on ylläpidettävä nauttiaksemme keksimisen ja luomisen hedelmistä? Vai ovatko ne vain täysin turhia, jäännöksiä ajalta jolloin valtiot myönsivät rutiininomaisesti monopoleja suosituille ylhäisille? Tähän kysymykseen etsimme vastausta.
only 2,250 steam engines used in the U.K., of which only 449 were
 
the  superior  Boulton   and  Watt   engines,   the  rest  being  old
Wattin tapauksessa vuoden 1769 ja erityisesti vuoden 1775 patentit todennäköisesti myöhästyttivät höyrykoneen laajaa käyttöönottoa: kehitys tukahtui kunnes Wattin patentti raukesi, ja hyvin harvoja höyrykoneita rakennettiin hänen monopolinsa aikana. Välittömästi patentin raukeamisen jälkeen tapahtuneiden keksintöjen määrästä voimme päätellä, että Wattin kilpailijat vain odottivat ennen omien keksintöjensä julkistamista. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä: uusien höyrykoneiden, olivat ne kuinka paljon Wattin koneita parempia, piti käyttää erillistä lauhdutinta. Koska vuoden 1775 patentti tarjosi Boultonille ja Wattille monopolin kyseiselle idealle, monet muut sosiaalisesti ja taloudellisesti arvokkaat muutokset jäivät ottamatta käyttöön. Samalla tavalla, vuoteen 1794 asti Boultonin ja Wattin koneet olivat tehottomampia kuin ne olisivat voineet olla, koska Pickardin patentti esti käyttämästä ja parantamasta ideaa kammen ja vauhtipyörän yhdistelmästä.
Newcomen engines.  The  total horsepower  of  these  engines  was
 
35,000 at best. In 1815, fifteen years after the expiration of the Watt
Näemme myös kuinka huonosti Wattin keksijäntaidot olivat huonosti allokoitu: huomaamme hänen käyttäneen enemmän aikaa lakijärjestelmän parissa muodostaakseen ja säilyttääkseen monopolinsa kuin hän käytti aikaa varsinaiseen koneensa paranteluun ja tuotantoon. Taloudellisesta näkökulmasta katsoen Watt ei olisi tarvinnut niin pitkään kestänyttä patenttia – on arvioitu että vuoteen 1783 mennessä – 17 vuotta ennen hänen patenttinsa raukeamista – hänen yrityksensä oli päässyt omilleen. Edelleen patentin raukeamisen jälkeen Boulton ja Watt kykenivät ylläpitämään huomattavaa markkinaosuutta, vain koska olivat ensimmäisiä, huolimatta siitä faktasta että heidän kilpailijoillaan oli 30 vuotta aikaa oppia tekemään höyrykoneita.
patents, it is estimated that nearly 100,000 horsepower was installed
 
in  the U.K., while  by 1830  the horsepower  coming  from steam
Vahingollista yritystä tukahduttaa kilpailua ja hankkia erityisiä etuoikeuksia kutsutaan taloustieteilijöiden piirissä ylivoiton tavoitteluksi (rent-seeking). Historia ja arkijärki ovat osoittaneet sen olevan laillisen monopolin myrkyllinen hedelmä. Wattin yritys jatkaa hänen vuoden 1769 patenttiaan on erityisen törkeä esimerkki ylivoiton tavoittelusta: patentin jatkaminen oli selkeästi tarpeeton antamaan kannustin alkuperäiselle keksinnölle, joka oli jo tapahtunut. Sen lisäksi näemme, kuinka Watt käyttää patentteja työkaluna kilpailijoidensa, kuten Hornblowerin, Wasburoughin ja muiden innovaatioiden tukahduttamiseksi.
engines reached 160,000. The fuel efficiency of steam engines is not  
 
thought to have changed at all during the period of Watt’s patent;
Hornblowerin kone on täydellinen esimerkki asiasta: se oli huomattava parannus Wattiin verrattuna, koska se esitteli uuden käsitteen ”compound enginestä” jossa oli enemmän kuin yksi sylinteri. Tämä, eikä Boultonin ja Wattin malli, oli pohjana höyrykoneiden kehitykselle sen jälkeen, kun heidän patenttinsa oli rauennut. Kuitenkin, koska Hornblower rakensi Wattin aiemman työn pohjalta käyttäen hyväksi ”erillistä höyrystintä”, Boulton ja Watt pystyivät pysäyttämään hänet oikeusteitse ja laittamaan tehokkaasti lopun höyrykonekehitykselle. Monopoli ”erilliselle höyrystimelle”, eli hyödylliselle innovaatiolle, esti samalla tavalla hyödyllisen innovaation, eli ”compound enginen” kehitystä, hidastaen täten taloudellista kasvua. Tällainen innovaation hidastaminen on klassinen esimerkki siitä, mitä kutsumme aineettoman omaisuuden tehottomuudeksi, tai IP-tehottomuudeksi lyhyemmin.
while between 1810 and 1835 it is estimated to have increased by a
 
factor of five. After the expiration of the patents in 1800, not only
Lopuksi, höyrykone otettiin käyttöön hitaassa tahdissa ennen Wattin patentin raukeamista. Pitämällä hinnat korkealla ja estämällä muita tuottamasta halvempia ja parempia höyrykoneita, Boulton ja Watt vaikeuttivat pääoman kasautumista ja hidastivat talouskasvua.
1Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
 
was  there  an explosion  in  the production of   engines, but  steam
James Wattin tarina on vahingollinen tapaus patenttijärjestelmän hyödyllisyydelle, mutta me tulemme näkemään, ettei se ole epätavallinen. Uusi idea kehittyy melkeinpä sattumalta keksijälle kun hän on rutiininomaisesti toimimassa jonkin aivan toisenlaisen lopputuloksen saamiseksi. Patentti tulee vasta vuosia sen jälkeen ja se johtuu enemmänkin lainopillisen terävyyden sekä käytettävissä olevien resurssien käyttäminen ”hyvän onnen rattaiden voitelemiseen” kuin minkään muun. Viimein, kun patenttisuoja on hankittu, käytetään sitä usein työkaluna taloudellisen kasvun estämiseen ja kilpailijoiden satuttamiseen.
power finally came into its own as the driving force of the industrial
 
revolution. In the next 30 years steam engines were modified and  
Vaikka näkemys, jota tässä esitämme, voi vaikuttaa ikonisoivalta, se ei ole varsinaisesti uusi, eikä erityisemmin alkuperäinen. Frederic Scherer, patenttijärjestelmän arvovaltainen akateeminen tukija, tutkittuaan Boultonin ja Wattin tarinaa, totesi vuonna 1986 seuraavanlaisesti:
improved,   and   such  crucial  innovations  as  the   steam  train,   the  
''Jos patenttisuojausta ei olisi ollut olemassa, ... Boulton ja Watt olisivat varmasti joutuneet seuraamaan varsin toisenlaista bisnestaktiikkaa siihen verrattuna mitä he käyttivät. Suurin osa yrityksen voitoista oli saatu moottorien käytön rojalteista eikä valmistettujen moottorien komponenteista, ja ilman patenttisuojaa yritys ei olisi tietenkään kyennyt keräämään rojalteja. Vaihtoehtona olisi ollut keskittyä tuotantoon ja huoltopalveluihin päätulonlähteenä, joka itseasiassa oli käytäntö, jota alettiin omaksua 1790-luvulla kun erillisen höyrystimen patentin raukeaminen alkoi lähestyä... On mahdollista todeta vieläkin varmemmin, että patenttiriitely 1790-luvulla ei suoraan kannustanut teknologista kehitystä... Boultonin ja Wattin kieltäytyminen lisenssien myöntämisestä muille moottorinvalmistajille erillisen höyrystimen valmistamiseksi selkeästi haittasi sekä kehitystä että parannusten omaksumista.''⁸
steamboat and the steam jenny all came into wide usage.   The key
 
innovation was  the high-pressure  steam  engine  –development  of  
* * *
which had been blocked by Watt  by strategically using his 1775
 
patent. Many new improvements to the steam engine, such as those
Teollisesta vallankumouksesta on jo aikaa, mutta kysymys aineettomasta omaisuudesta on edelleen ajankohtainen. Tätä kirjaa kirjoitettaessa yhdysvaltalaistuomari James Spencer on uhkaillut kolmen vuoden ajan sulkea laajasti käytetyn Blackberryn viestintäverkon – patenttikiistan takia.⁹ Eikä Blackberry ole itsekään synnitön: vuonna 2001 Blackberry haastoi oikeuteen Glenayre Electronicsin, koska kyseinen yritys loukkasi Blackberryn patenttia, joka koski "informaation puskemista isäntäsysteemistä mobiilidatakommunikaatiolaitteeseen".¹⁰
of  William Bull, Richard Trevithick, and Arthur  Woolf,  became
 
available  by 1804:  although  developed  earlier  these  innovations
Samanlainen sota on käynnissä tekijänoikeuksien puolella - Napster-palvelu suljettiin liittovaltion tuomarin toimesta heinäkuussa 2000 kiistassa koskien tekijänoikeudella suojattujen tiedostojen jakoa.¹¹ Tunteet käyvät kuumina kummallakin puolella. Jotkut tekijänoikeusvastaiset libertaristit käyttävät slogania “informaatio vain haluaa olla vapaana”. Toisessa ääripäässä suuret musiikki- ja ohjelmistoyhtiöt väittävät maailman ilman immateriaalioikeuksia olevan maailma ilman uusia ideoita.
were kept idle until the Boulton and Watt patent expired. None of  
 
these  innovators  wished  to   incur  the   same  fate  as   Jonathan
Osa tekijänoikeusväittelyn katkeruudesta heijastuu Stephen Manesin hyökkäyksessä Lawrence Lessigiä kohtaan:
Hornblower.
 
''Stanfordin lakiprofessorin ja median suosikin Lawrence Lessigin mukaan “liikkeen täytyy alkaa kaduilta”, jotta korruptoitunutta kongressia, ylikeskittynyttä mediaa ja ylihintaista oikeusjärjestelmää vastaan voidaan taistella. Vastoin Lessigin avautumista... “fair use” -poikkeukset nykyisessä tekijänoikeuslaissa... ovat niin ekspansiivisia, että melkeinpä ainoa asia, jota leikkaamalla-ja-liittämällä ei voi tehdä tekijänoikeuden alaiselle teokselle laillisesti, on kopioida merkittävää osaa siitä..¹²''
Ironically, not only did Watt use the patent system as a legal  
 
cudgel  with which  to smash competition, but  his  own efforts  at
Varmastikaan Lessig ei ole nykyisen tekijänoikeuslain ystävä. Mutta huolimatta Stephen Manesin väitteestä, hän uskoo tuottajien ja kuluttajien välisten oikeuksien tasapainottamiseen: hänen kirjansa Free Culture puhuu jatkuvasti tästä tasapainosta ja siitä, kuinka se on menetetty nykyaikaisessa laissa.¹³
developing a superior steam engine were hindered by the very same
 
patent  system he used  to keep competitors  at bay. An  important
Kuten Lessig, monet taloustieteilijät ovat skeptisiä nykyisen lain suhteen - 17 huomattavaa taloustieteilijää, mukaanlukien useita Nobel-palkinnon voittaneita, jättivät kirjelmän Yhdysvaltain korkeimmalle oikeudelle kannattaakseen Lessigin haastetta tekijänoikeuden pituuden kyseenalaistamiseksi. Kuten Lessig, myös taloustieteilijät tunnustavat immateriaalioikeuksien roolin: kun lakimiehet puhuvat oikeuksien tasapainottamisesta, taloustieteilijät puhuvat kannustimista. Lainataksemme kahden huomattavan taloustieteilijän, Robert Barron ja Xavier Sala-i-Martinin oppikirjaa:
limitation  of   the original  Newcomen  engine  was  its  inability  to  
 
deliver  a   steady  rotary  motion.   The most  convenient  solution,  
''Olisi hyvä antaa kaikki olemassa olevat keksinnöt vapaasti kaikkien tuottajien käyttöön, mutta tämä käytäntö epäonnistuu tarjoamaan... kannustimia myöhempiin keksintöihin. Vastakkain ovat olemassaolevien ideoiden käyttö ja innovatiivisen toiminnan kannustin.¹⁴''
involving the combined use of the crank and a flywheel, relied on a  
 
method patented in 1780 by James Pickard, which prevented Watt
Tosiaan, kun monet meistä nauttivat mahdollisuudesta ladata vapaasti musiikkia internetistä, me olemme myös huolissamme siitä, kuinka muusikko voi ansaita elantonsa mikäli hänen musiikkinsa on välittömästi jaossa ilmaiseksi.
from  using  it.   Ironically, Watt  also made  various  attempts  at
 
efficiently transforming reciprocating into rotary motion, reaching,  
Vaikka keskustelu tekijänoikeuksista ja patenteista käykin kiivaana, on olemassa yleinen hyväksyntä sille, että jonkinlaista suojaa tarvitaan keksijöille ja luojille, jotta he voisivat nauttia työnsä hedelmistä. "Informaatio vain haluaa olla vapaana" -retoriikka vihjaa, ettei kukaan saisi ansaita omilla ideoillaan. Tästä huolimatta ei näytä olevan kovinkaan vahvaa vaatimusta, että samalla kun muiden on aivan hyväksyttävää kerätä oman työnsä hedelmät, keksijöiden ja luojien täytyisi tulla toimeen muiden hyväntekeväisyydellä.
apparently,  the  same  solution as Pickard. But  the existence of a
 
patent forced him to contrive an alternative less efficient mechanical
Kaikesta tunteellisuudesta huolimatta näyttää siltä, että kummatkin osapuolet ovat samaa mieltä siitä, että immateriaalioikeuslakien tarvitsee löytää tasapaino luomistyön kannustimien tarjoamisen ja olemassa olevien ideoiden käytön vapauden välille. Toisin sanoen, kummatkin osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että immateriaalioikeuslait ovat "tarpeellinen paha" joka synnyttää uutta innovaatiota, ja erimielisyys koskee sitä, mihin kohtaa viiva olisi piirrettävä. Aineettoman omaisuuden puolustajat pitävät nykyisiä monopolituottoja juuri ja juuri riittävinä, kun taas sen vastustajat pitävät niitä aivan liian korkeina.
device,   the “sun and planet” gear.   It  was only  in 1794, after  the  
 
expiration of  Pickard’s patent   that Boulton and Watt adopted  the  
Oma analyysimme johtaa erimielisyyteen kummankin puolen kanssa. Järkeilymme kulkee seuraavanlaisesti. Jokainen haluaa monopolin. Kukaan ei halua kilpailla omien asiakkaidensa tai matkijoiden kanssa. Tällä hetkellä patentit ja tekijänoikeudet antavat tiettyjen ideoiden tuottajille monopolin. Luonnollisesti muutamat ihmiset tekevät jotain myös vastikkeettomasti. Uusien hyödykkeiden luojat eivät eroa vanhojen hyödykkeiden tuottajista: he haluavat saada korvauksen vaivannäöstään. On kuitenkin pitkä ja vaarallinen hyppäys väitteestä, että keksijät ansaitsevat korvaukset vaivannäöstään siihen, että patentit ja tekijänoikeudet, eli monopolioikeudet, ovat paras tai ainoa tapa tuottaa se korvaus. Väitteet kuten "patentti on ''se'' tapa, jolla jotakuta palkitaan arvokkaan kaupallisen idean keksimisestä, ovat yleisiä bisnes-, laki- ja talouslehdissä.  Kuten tulemme näkemään, on olemassa monia muitakin tapoja, joilla keksijöitä palkitaan, jopa huomattavan suuresti, ja joista monet ovat parempia yhteiskunnalle kuin se monopolivoima, jonka patentit ja tekijänoikeudet nykyisellään suovat. Koska keksijöitä voidaan palkita myös ilman patentteja ja tekijänoikeuksia, meidän tulee kysyä: Onko totta, että aineeton omaisuus saavuttaa halutun päämäärän, eli luo kannustimia uuden keksimiselle ja luomiselle, jotka puolestaan korvaavat niistä aiheutuvat haitat?
economically and technically superior crank.
 
Tämä kirja tarkastelee sekä todisteita että teoriaa. Johtopäätöksemme on, että luojien omistusoikeudet voivat olla hyvin suojattuja ilman aineetonta omaisuutta, eikä aineeton omaisuus kasvata innovaatiota eikä uuden luomista. Se on tarpeeton paha.
 
* * *
 
Tämä kirja kertoo taloustieteestä, ei laista. Tai toisin sanoen, tämä ei kerro millainen laki on, vaan millainen sen pitäisi olla. Jos olet kiinnostunut siitä, kuinka todennäköisesti joudut vankilaan tiedostojen jakamisesta internetissä, tämä kirja ei ole sinulle. Jos olet kiinnustunut siitä, onko hyvä idea antaa lain estää sinua jakamasta tiedostoja internetissä, niin silloin tämä kirja on sinulle.
 
Huolimatta siitä, että tämä kirja ei ole laista, jotain taustatuntemusta laista silti tarvitaan ymmärtämään taloustieteelliset kysymykset. Tulemme tarkastelemaan taloustieteellisesti sitä, mitä viime aikoina on alettu kutsumaan "aineettomaksi omaisuudeksi", erityisesti patentteja ja tekijänoikeuksia. Itseasiassa on olemassa kolme erilaista aineettoman omaisuuden tyyppiä, jotka suurin osa lakijärjestelmistä tunnustaa: patentit, tekijänoikeudet ja tavaramerkit.
 
Tavaramerkit ovat luonnostaan erilaisia verrattuna patentteihin ja tekijänoikeuksiin: niiden tarkoitus on identifioida hyödykkeiden, palveluiden ja ideoiden tuottajat. Kopiointi – mikä olisi tekijänoikeuden loukkaus – on hyvin erilaista verrattuna valehteluun – mikä olisi tavaramerkin loukkaus. Me emme tiedä hyvää syytä antaa markkinaosapuolten varastaa toisten identiteettejä tai naamioitua ihmisiksi, joita he eivät ole. Päinvastoin, on olemassa vahvoja taloudellisia hyötyjä siitä, että markkinaosapuolten annetaan vapaaehtoisesti identifioida itsensä. Vaikka voimmekin pohtia, onko välttämätöntä antaa Intelille monopolioikeutta käyttää sanaa "inside", on yleisesti ottaen hyvin vähän taloustieteellistä epäselvyyttä tavaramerkkien ansioista.
 
Patentit ja tekijänoikeudet, kaksi tekijänoikeuden muotoa joihin keskitymme, ovat debatin ja kiistelyn kohteena. Ne eroavat toisistaan suojan laajuudessa, jonka ne tarjoavat. Patentit koskevat erityisenlaista toteutusta ideasta – joskin viime vuosina Yhdysvalloissa on viime vuosina kiinnitetty yhä vähemmän huomiota erityisyyteen. Patentit eivät kestä ikuisesti: Yhdysvalloissa 20 vuotta patenteille, jotka suojaavat valmistustekniikkaa, ja 14 vuotta muotoa suojaaville. Patentit tarjoavat suhteellisen laajan suojan: kukaan ei voi laillisesti käyttää samaa ideaa, vaikka hän keksisikin sen itsenäisesti, ilman patentin haltijan lupaa.¹⁶
 
Tekijänoikeudet ovat skaalaltaan kapeampia, suojaten vain tiettyä yksityiskohtaista ja ainutlaatuista teosta – joskin samaan tapaan patenttien kanssa, skaala on laajentunut viime vuosina. Tekijänoikeus on myös paljon pidempi kestoltaan kuin patentti – tekijän elinikä plus 50 vuotta monissa Bernin sopimuksen allekirjoittaneissa valtioissa, ja – Yhdysvalloissa Sonny Bono Copyright Extension Actin ansiosta – tekijän elinikä olus 70 vuotta.¹⁷
 
Yhdysvalloissa tekijänoikeuksille asetettuja rajoituksia ei löydy patenttilaista. Kuten Stephen Manes aivan oikein tuo esiin hyökkäyksessään Lawrence Lessigiä vastaan, "fair use" antaa tekijänoikeudella suojatun teoksen omistajalle rajoitettuja oikeuksia käyttää sitä, tehdä osittaisia kopioita siitä ja myydä niitä, riippumatta tekijänoikeuden omistajan mielihaluista. Sen lisäksi tietyt johdannaisteokset ovat sallittuja ilman lupaa: esimerkiksi parodia on sallittua, kun taas jatko-osat eivät.
 
Sekä patenttien että tekijänoikeuksien tapaukessa, taloustieteellisestä näkökulmasta, laki on kaksiosainen: oikeus ostaa ja myydä kopioita ideasta, ja oikeus kontrolloida kuinka ihmiset käyttävät omia kopioitaan. Ensimmäinen oikeus ei ole kiistanalainen. Tekijänoikeuslaissa, kun sitä sovelletaan teoksen luojaan, tätä kutsutaan usein "ensimmäisen myynnin oikeudeksi". Kuitenkin se jatkuu myös laillisena oikeutena muille myydä omistamiaan kopioita. Toinen oikeus sen sijaan on kiistanalainen, antaessaan aineettoman omaisuuden omistajalle oikeuden kontrolloida omaisuutta myynnin jälkeen. Tämä oikeus tuottaa monopolin – valtio velvoitetaan toimimaan sellaisia henkilöitä tai organisaatioita vastaan, jotka käyttävät ideaa tekijänoikeuden tai patentin omistajan kiellosta huolimatta.
 
Aineettoman omaisuuden paremmin tunnettujen muotojen – patenttien ja tekijänoikeuksien – lisäksi on myös vähemmän tunnettuja tapoja suojata ideoita. Näitä ovat sopimukset, kuten shrink-wrap- ja click-through-ehdot, joita kukaan ei ikinä lue ostaessaan ohjelmistoa. Sellainen on myös perinteisin suojauksen muoto – liikesalaisuus – sekä sen sopimusoikeudelliset ja juridiset muodot kuten salassapitosopimukset. Kuten patentit ja tekijänoikeudet, nämä kaikki keinot auttavat idean alkuperäistä omistajaa pitämään monopolin siihen.
 
Me emme tiedä yhtään legitiimiä argumenttia sen puolesta, että ideoiden tuottajat eivät saisi hyötyä keksinnöistään. Vaikka ideoita voisikin myydä ilman laillisia oikeuksia, markkinat toimivat parhaiten kun on olemassa selkeästi määritellyt omistusoikeudet. Ei ainoastaan keksijän omistusoikeus tulisi olla suojeltu, vaan myös niiden oikeudet, jotka ovat laillisesti hankkineet kopion ideasta, suoraan tai epäsuoraan, alkuperäiseltä keksijältä. Ensimmäinen kannustaa keksimään, jälkimmäinen kannustaa keksintöjen leviämistä, omaksumista ja parantamista.
 
Miksi kuitenkin pitäisi keksijöillä olla oikeus kontrolloida kuinka ostajat käyttävät ideaa tai luomusta? Tämä antaa keksijälle monopolin ideaan. Me viittaamme tähän oikeuteen "aineettomana monopolina", korostaaksemme, että se on tämä kaikkia kopioita ideasta koskeva monopoli, joka on kiistanalainen, ei oikeus ostaa ja myydä kopioita. Valtio ei yleensä ylläpidä muiden hyödykkeiden tuottajien monopoleja. Tämä siksi, koska on laajalti huomioitu, että monopolit luovat monia sosiaalisia kustannuksia. Aineeton monopoli ei eroa tässä suhteessa. Haluamme esittää kysymyksen, luoko se myös sosiaalista hyötyä, joka ylittäisi nämä sosiaaliset kustannukset.
 
* * *
 
The U.S. Constitution allows Congress “To promote the progress of science and useful arts, by securing for limited times to authors and inventors the exclusive right to their respective writings and discoveries.”¹⁸ Our perspective on patents and copyright is a similar one: promoting the progress of science and the useful arts is a crucial ingredient of economic welfare, from solving such profound economic problems as poverty, to such mundane personal nuisances as boredom. From a social point of view, and in the view of the founding fathers, the purpose of patents and copyrights is not to enrich the few at the expense of the many. Nobody doubts that J. K. Rowling and Bill Gates have been greatly enriched by their intellectual property – nor is it surprising that they would argue in favor of it. But common sense and the U.S. Constitution say that these rights must be justified by bringing benefits to all of us.
 
The U.S. Constitution is explicit that what is to be given to authors and inventors is an exclusive right – a monopoly. Implicit is the idea that giving this monopoly serves to promote the progress of science and useful arts. The U.S. Constitution was written in 1787. At that time, the idea of copyright and patent was
relatively new, the products to which they applied few, and their terms short. In light of the experience of the subsequent 219 years we might ask: is it true that legal grants of monopoly serve to promote the progress of science and the useful arts?
 
Certainly common sense suggests that it should. How is a musician to make a living if the moment she performs her music, everyone else can copy and give it away for free? Why would the large corporations pay the small inventor when they can simply take his idea? It is hard to imagine life without the internet, and
today we are all jet setters. Is not the explosion of creativity and invention unleashed since the writing of the U.S. Constitution a testimony to the powerful benefit of intellectual property? Would not the world without patent and copyright be a sad cold world, empty of new music and of marvelous new inventions?
 
So the first question we will pose is what the world might be like without intellectual monopoly. Patents and copyrights have not secured monopolies on all ideas at all times. It is natural then to examine times and industries in which legal protection for ideas have not been available to see whether innovation and creativity were thriving or were stifled. It is the case, for example, that neither the internet nor the jet engine were invented in hopes of securing exclusive rights. In fact, we ordinarily think of “innovative monopoly” as an oxymoron. We shall see that when monopoly over ideas is absent, competition is fierce – and that as a result innovation and creativity thrive. Whatever a world without patents and copyrights would be like, it would not be a world devoid of great new music and beneficial new drugs.
 
You will gather by now that we are skeptical of monopoly – as are economists in general. Our second topic will be an examination of the many social costs created by copyrights and patents. Adam Smith – a friend and teacher of James Watt – was one of the first economists to explain how monopolies make less available at a higher price. In some cases, such as the production of music, this may not be a great social evil; in other cases such as the availability of AIDS drugs, it may be a very great evil indeed. However, as we shall see, low availability and high price is only one of the many costs of monopoly. The example of James Watt is a case in point: by making use of the legal system, he inhibited competition and prevented his competitors from introducing useful new advances. We shall also see that because there are no countervailing market forces, government-enforced monopolies such as intellectual monopoly are particularly problematic.
 
While monopoly may be evil, and while innovation may thrive in the absence of traditional legal protections such as patents and copyrights, it may be that patents and copyrights serve to increase innovation. The presumption in the U.S. Constitution is that they do, and that the benefits of more entertainment and more
innovation outweigh the costs of these monopolies. Certainly the monopolies created by patents and copyright may be troublesome – but if that is the cost of having blockbuster movies, automobiles and flu vaccine, most of us are prepared to put up with it. That is the position traditionally taken by economists, most of whom support patents and copyright, at least in principle. Some of them take the view that intellectual monopoly is an unavoidable evil if we are to have any innovation at all; other simply argue that at least some modest amount of intellectual monopoly is desirable to provide adequate incentive for innovation and creation. Our third topic will be an examination of the theoretical arguments supporting intellectual monopoly, as well as counter-arguments about why intellectual monopoly may hurt rather than foster creative activity.
 
It is crucial to recognize that intellectual monopoly is a double-edged sword. The rewards to innovative effort are certainly greater if success is awarded a government monopoly. But the existence of monopolies also increases the cost of creation. In one extreme case, a movie that cost $218 to make had to pay $400,000
for the music rights.¹⁹ As we will argue at length, theoretical arguments alone cannot tell us if intellectual monopoly increases or decreases creative activity.
 
In the final analysis, the only justification for intellectual property is that it increases –  ''de facto'' and substantially – innovation and creation. What have the last 219 years taught us? Our final topic is an examination of the evidence about intellectual monopoly and innovation. Is it a fact that intellectual monopoly leads to more creativity and innovation? Our examination of the data shows no evidence that it does. Nor are we the first economists to reach this conclusion. After reviewing an earlier set of facts in 1958, the distinguished economist Fritz Machlup wrote
 
''“it would be irresponsible, on the basis of our present knowledge of its economic consequences, to recommend instituting [a patent system].”²⁰''
 
Since there is no evidence that intellectual monopoly achieves the desired purpose of increasing innovation and creation, it has no benefits. So there is no need for society to balance the benefits against the costs. This leads us to our final conclusion: intellectual property is an unnecessary evil.
 
'''Comments'''
 
We are grateful to George Selgin and John Turner, of the University of Georgia Terry College of Business, for pointing out a number of factual mistakes and imprecisions in our rendition of the James Watt story, as it had appeared in earlier versions of this chapter and in our 2003 Lawrence R. Klein Lecture, published in Boldrin and Levine [2004]. In a recent article, Selgin and Turner [2006], also take issue with our interpretation of the facts and add a few additional ones that, in their view, contradict our vision of James Watt as a primary example of an intellectual monopolist. It seems clear, even from the references quoted by Selgin and Turner, that many students of the Industrial Revolution share our view – more properly: we shared theirs.
 
Selgin and Turner’s argument and facts do not, however, address the issues we raise about Boulton and Watt. Take their discussion of the hypothetical “Watt sans patent.” Obviously Boulton and Watt fought hard for their patents, and obviously they claimed innovation would have been impossible without them. Our point is another: could they have made enough money to compensate their opportunity cost without the patent? All the evidence, including that reported by Selgin and Turner, suggests this is the case. In fact they make our case quite convincingly: quoting F.M. Scherer they assert that seventeen years before the second patent expired they, Boulton and Watt, were already breaking even. In economics, “breaking even” means that your opportunity costs have been paid, and your capital has received the risk-adjusted, expected return, and Scherer is a distinguished economist. Whatever profits Boulton and Watt made after that, were all extra rents due to monopoly power and, economically, not needed to pay their opportunity costs. So, we all agree that, at least for the final 17 years, the patent was not serving a useful economic purpose, hence it was damaging because it created monopoly distortions.
 
'''Notes'''
                                               
¹ Lord [1923] p. 5-3.htm.


The impact of the expiration of his patents on Watt’s empire
² Carnegie [1905] p. 157.
may  come  as  a  surprise  as  well.  Despite  the  fact  that  “many
establishments  for  making  steam-engines  of  Mr.  Watt's  principle
were then commenced” nevertheless “it would appear that the object
principally aimed at was cheapness rather than excellence, for they
fell  short  as  to  performance  of  the  Soho  [Boulton  and  Watt]  
engines.” As a result we find that “Boulton and Watt for many years
afterwards kept up their price and had increased orders.”
In fact, it is only after their patents expired that Boulton and
Watt really started to manufacture steam engines. Before then their
activity  consisted  primarily  of  extracting  hefty  monopolistic
royalties.  Independent contractors produced most of the parts, and
Boulton and Watt merely oversaw the assembly of the components
by the purchasers.
2Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
In  most  histories,  James  Watt  is  a  heroic  inventor,
responsible for the beginning of the industrial revolution. The facts
above suggest a different interpretation. Watt is one of many clever
inventors working to improve steam power in the second half of the
eighteenth century.  After  getting one  step ahead of  the pack,  he
remained  ahead  not  by  superior  innovation,  but  by  superior
exploitation of the legal system. The fact that his business partner
was a wealthy man with strong connections in Parliament, was not a
minor help.  


The evidence suggests  that  Watt’s efforts  to use  the legal
³ Much of the story of James Watt can be found in Carnegie [1905], Lord [1923], and Marsden [2004]. Information on the role of Boulton in Watt’s enterprise is drawn from Mantoux [1905]. A lively description of the real Watt, as well of his legal wars against Hornblower – and many other – and of how he subsequently used his status to alter the public memory of the facts, can be found in Marsden [2004]. That Pickard’s patent was unjust is also the view of Selgin and Turner (2006), who, like Watt, do not seem to provide any evidence of why it was so.
system to inhibit competition set back the industrial revolution by a
decade or two. The granting of the 1769 and, especially, of the 1775
patents  likely  delayed  the  mass  adoption  of  the  steam  engine:
innovation was stifled until his patents expired; and very few steam
engines  were  built  during  the period of Watt’s   legal  monopoly.  
From the number of innovations that occurred immediately after the  
expiration of the patent, it appears that Watt’s competitors simply
waited until then before releasing their own innovations. Also, we
see that Watt’s inventive skills were badly allocated: we find him
spending more time engaged in legal action to establish and preserve
his monopoly than he did in the actual improvement and production
of his engine. From a strictly economic point of view Watt did not
need  such a  long  lasting patent  – it  is estimated  that  by 1783 –
seventeen years  before his  patent  expired – his  enterprise  broke
even; so every dollar that came after was pure gravy.
While the view of Watt’s enterprise we are proposing here
may  appear  iconoclastic  to many  readers,  it  is  neither  new  nor
particularly  original.  Frederic  Scherer,  a  strong  and   prestigious
academic supporter  of   the patent  system,  after  going  through  the
details  of  the  Boulton  and  Watt  story,  concluded  his   1986
examination of their story with the following illuminating words
Had  there been no patent  protection at  all,…Boulton and
Watt certainly would have been forced to follow a business
policy quite different from that which they actually followed. 
Most of the firm’s profits were derived from royalties on the  
use of engines rather  than  from  the sale of  manufactured
engine components, and without patent protection the firm
plainly could not  have collected royalties.  The alternative
would have been  to emphasize manufacturing and service
activities as  the principal  source of  profits,  which  in  fact 
was   the  policy  adopted  when  the  expiration  date  of  the
patent  for  the  separate  condenser  drew near  in  the  late
3Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
1790s…. It is possible to conclude more definitely that the  
patent  litigation activities  of Boulton & Watt  during  the
1790s  did  not  directly  incite  further  technological 
progress….  Boulton  and Watt’s  refusal  to  issue  licenses 
allowing  other  engine  makers  to  employ  the  separate-
condenser principle clearly retarded  the development  and
introduction of improvements.
Indeed, the story of James Watt contains most of the
important  elements of  our  argument  against  intellectual  property.
The new idea accrues almost by chance to the innovator while he is
carrying out a routine activity aimed at a completely different end.
The patent  comes many years after  that  and  it  is due more  to a
mixture of legal acumen and abundant resources available to “oil the
gears  of   fortune”  than  anything  else.  Finally,  after  the  patent
protection  is  obtained,  it   is  mostly  used  as  a  tool  to  prevent
economic progress and hurt competitors.  


The  wasteful  effort  to  suppress  competition  and   obtain
As both the Lord and Carnegie works are out of copyright, both are available online at the very good Rochester site on the history of steam power www.history.rochester.edu/steam. Later drafts of this chapter benefited enormously from the arrival of Google Book Search, which allowed us to check so many original
special  privileges  we  have  seen  in  Watt  is  one  of   the   greatest
historical sources about James Watt and the steam engine we would have never thought possible.
dangers of monopoly.   It  is commonly  referred  to as  rent-seeking
behavior. Watt’s attempt to extend the duration of his 1769 patent is
an  especially  egregious  example  of  rent  seeking:  the  patent
extension  was  clearly  unnecessary  to   provide  incentive  for  the
original invention, which had already taken place. On top of this, we
see  Watt   using  patents  as  a  tool  to  suppress  innovation  by  his
competitors, such as Hornblower, Wasborough and others. Finally,
there is the slow rate at which the steam engine was adopted before
the  expiration  of  Watt’s  patent.  By  keeping  prices  high  and
preventing others from producing cheaper or better steam engines,
Boulton  and  Watt  hampered  capital  accumulation  and  slowed
economic growth.  


Intellectual property, as it is currently conceived, still has all
⁴ Lord [1923] gives figures on the number of steam engines produced by Boulton and Watt between 1775 and 1800, while the ''The Cambridge Economic History of Europe'' [1965] provides data on the spread of total horsepower between 1800 and 1815 and the spread of steam power more broadly. However, Kanefsky [1979] has largely discredited the Lord numbers, which is why we use figures on machines and horsepower from Kanefsky and Robey [1980].
these damaging social  effects – because  its enforcement  has been
strengthened, its term extended and its reach expanded, current law
is much worse. While the randomness in the procedure for obtaining
a  letter of patent  that  characterized Watt’s period may have been
reduced,  it  has  not  disappeared.  It  has  shifted  from  the  stage at
which a patent  is awarded  to  the stage at  which  it  is  litigated  in
court.  A patent  is  now  routinely  issued  to  anyone  that  files  an
application with the USPTO. Anything and everything – including
such allegedly “new” and “useful”  ideas as  the peanut  butter and
jelly sandwich – has been patented in recent years. The brutal legal
fight, the peddling of all kinds of influence from legal to legislative,
4Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
and the complete randomness of it all, are, nowadays, characteristics
of a different stage in the life of a patent. If the underlying invention
is good  for  anything,  either  dozens of  people will  claim  to have
invented it and sue the actual innovator, or the patent holder will sue
anyone anywhere who has come up with something similar, or who
has the funny idea of competing with him.  


In addition to the corrupt rent-seeking, the legal suppression
Our horsepower calculations are based on 510 steam engines generating about 5,000 horsepower in the U.K. in 1760. During the subsequent forty years we estimate that about 1,740 engines generating about 30,000 horsepower were added. This gives our estimate that the total increased at a rate of roughly 750 horsepower each year. For 1815 we estimate about 100,000 horsepower – that is, the average of the figures Kanefsky and Robey [1980] give for 1800 and 1830. This together with the 35,000 horsepower we estimate for 1800 gives our estimate that the total increased at a rate of roughly 4,000 horsepower each year after 1800.
of  innovation  and  the   reduced  economic  growth  attendant  upon
Watt’s monopolies, we may also add a significant loss of personal
freedom. These social harms are not the necessary evils that we, as a
society, must be willing to pay for innovative activity to occur. The
opposite, indeed, is true: they are unnecessary evils, a residual of the  
middle ages from which free market societies emerged, a holdover
of the days when governments and royalty granted monopolies to
favored courtiers. Another world, a fairer and more decent world, is
possible – that of competitive innovation.


Economists, beginning with Adam Smith  –  a  friend  and
Data on the fuel efficiency, the “duty,” of steam engines is from Nuvolari [2004b].
teacher of James Watt – have carefully documented the problems of  
   
monopoly.  Because  there  are  no  countervailing market  forces,
⁵ Kanefsky and Robey [1980] together with Smith [1977-78] provide a careful historical account of the detrimental impact of the Newcomen’s, first, and of Watt’s patents, later, on the rate of adoption of steam technology. Apart from the books just quoted, information about the Hornblower’s engine and its relation to Watt’s are widely available through easily accessible web sites, such as Encyclopedia Britannica, Wikipedia, and so on. Some details of Hornblower’s invention may be of interest. It was patented in 1781 and consisted of a steam engine with two cylinders, significantly more efficient than the Boulton and Watt design. Boulton and Watt challenged his invention, claiming infringement of their patent because Hornblower engine used a separate condenser, and won. With the 1799 judicial decision against him, Hornblower had to pay Boulton and Watt a substantial amount of money for past royalties, while losing all opportunities to further develop the compound engine. His compound steam engine principle was not revived until 1804 by Arthur Woolf. It became one of the main ingredients in the efficiency explosion that followed the expiration of Boulton and Watt’s patent.
government-enforced  monopolies  are  particularly  dangerous.
Intellectual property is one type of government-enforced monopoly.
Never the less, economists have generally argued in favor of patents
and  copyright  protection.  Despite  the   many  problems  with
government  grants  of  monopoly  power,   the  argument  is  that,  
without the promise of monopoly that patents and copyrights entail,  
there would be insufficient incentive to innovate and create.
In the case of Watt, the argument goes, he would never have
invested the time and effort to come up with his invention without
the prospect  of  a patent.  But  that  case  is weak.  Even after  their
patent expired, Boulton and Watt were able to maintain a substantial
premium over the market by virtue of having been first, despite the
fact  that  their  competitors  had had  thirty years  to  learn how  to
imitate  them.  Moreover, when Watt  first  developed his  ideas and  
models, it was far from certain that he would be able to get a patent:
at that time getting a patent was an uncertain proposition – part of  
the reason he had to lobby nonstop for a long time to get it. Indeed,  
it  may well be that  the idea of obtaining a monopoly occurred  to
Watt only after he finished his invention – there is no evidence he
gave any  thought  to patent   law during  the development  process.
Finally,  Watt  had  many  competitors,  such  as  Hornblower   and
Wasborough; had he not invented the condenser, it seems virtually
certain someone else would have come up with the idea in the 35
years between the time it occurred to Watt, and the time his patents
5Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
finally expired. Why this is rather the rule than an isolated episode
and why the case for the protection of intellectual property is weak
are two things we will argue through both theory and evidence.
This book elaborates on the idea that intellectual property is
generally inhibiting to innovation, growth, prosperity and freedom.
We argue that not only would innovation thrive in the absence of
intellectual monopoly, but that we, as a society, would enjoy greater
growth and prosperity in its absence. We take the view point of the  
average citizen-consumer when debating if a policy is desirable, not
that of a would be monopolist. There is no doubt in our minds that a
handful  of powerful  monopolists would be worse off  in a world
without  intellectual  property;  what  matters  is  that  everybody else
would be substantially better off.  


Our  focus  is  on  the   economics  of  intellectual  property:
Watt’s low-pressure engines were a dead end for further development; history shows that high-pressure, non-condensing engines were the way forward. Boulton and Watt’s patent, covering all kinds of steam engines prevented anyone from working seriously on the high-pressure version until 1800. This included William Murdoch, an employee of Boulton and Watt, who had developed a version of the high-pressure engine in the early 1780s. He named it the “steam carriage” and was legally barred from developing it by Boulton and Watt’s successful addition of the high-pressure engine to their patent, although Boulton and Watt never spent a cent to develop it. For the details of this story the reader should check the on line site Cotton Times at http://www.cottontimes.co.uk/ or Carnegie [1905, pp. 140-141]. The “William Murdoch” entry in Wikipedia provides a good summary. More generally various researchers directly connect Murdoch to Trevithick, who is now considered the official “inventor” (in 1802) of the high-pressure engine. Quite plainly, the evidence suggests that Boulton and Watt’s patent retarded the high-pressure steam engine, and hence economic development, of about 16 years.
patents, copyright, and downstream licenses. We are not seeking to
argue what might and might not be legitimate under the current legal
system, but to understand how new laws and institutions might be
crafted to encourage growth, innovation and creation. During those
not  so  distant  times  in  which  tariffs  and  other  protectionist
prohibitions  made  free  trade  illegal  and  dangerous,  economists
arguing  in  favor  of  free  trade did not  insist  that  smugglers were
carrying out lawful activities. They were breaking the foolish laws
of   the time  in pretty much  the same way  that  people engaged  in
various forms of “piracy” these days are breaking current laws. But
legally   or  not,  by   violating  trade  prohibitions  smugglers  were
carrying out socially useful trades: consumers wanted the goods and
were willing  to pay  for  them;  producers had  the goods but  were
prevented from selling them by unjust legal restrictions; smugglers,  
at a cost, allowed these two groups of people to trade. In the same
way, while current day pirates may be violating existing intellectual
property  laws,  they  are  also  carrying out  socially useful  trades.  
Consumers are asking  for  cheap books,  music,  videos,  and other
products in convenient formats, and workers are willing to work to
produce these goods at low cost. By violating intellectual property
laws, contemporary “pirates” are allowing these socially beneficial
trades to take place.   This is why we advocate changing these laws
to make lawful and permissible what is already socially good.
This  is why  too,  in order  to understand what  intellectual
property is and why it is socially damaging, some knowledge of the  
existing legal framework is needed. There are three broad types of
intellectual  property  recognized  in  most  legal  systems:  patents,  
copyrights and trademarks.


6Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
⁶ The story about Pickard’s patent blocking adoption by Watt is told in von Tunzelmann [1978].
Trademarks  are  different  in  nature  than  patents  and
copyrights: they serve to identify the providers of goods, services or
ideas.  We  are  unaware  of  any  economic  rationale  for  allowing
market participants to masquerade as people they are not, and there
are strong economic advantages in allowing market participants to
voluntarily  identify  themselves.  While  we  may  wonder  if  it  is  
necessary to allow the Intel Corporation a monopoly over the use of
the word “inside,” in general we have little dispute with trademarks.
Patents  and  copyrights,  the  two  forms  of  intellectual
property on which we focus,  differ in the extent of coverage they
provide.  Patents  apply  to  specific  implementations  of  ideas  –
although  in  recent  years  in  the  U.S.  there  has  been  decreasing
emphasis on specificity. Patents are of relatively short duration: in  
the  United  States,  20  years  for  patents  covering  techniques  of
manufacture,  and  14  years  for  ornamentation.  Patents  provide
relatively broad protection: no one can legally use the idea, even if
they independently rediscover it without permission from the patent
holder.


Copyrights are much narrower in scope, protecting only the
⁷ Thompson [1847] p. 110 and quoted also in Lord [1923].
specific details of a particular narrative. They are also much longer
in duration –  the  life  of  the author  plus  50 years  for  the many
signatory countries of the Berne Convention, and – in the U.S. since
the Sonny Bono Copyright  Extension Act  – the life of the author
plus 70 years.  In  the U.S.  there are  limitations on copyright  not
present in patent law: the right of fair use allows the purchaser of a
copyrighted item limited rights to employ it, make partial copies of
it and resell them, regardless of the desires of the copyright holder.
In  addition,  certain  derivative  works  are  allowed  without
permission:  parodies are allowed,  for  example,  while  sequels are
not.


In  the  case  of  both patents  and  copyright,  there  are  two
⁸ Scherer [1984] pp. 24-25.
important economic features. The first is what we call the right of 
                                                                                                           
sale. This is the right of a legitimate owner of intellectual property
⁹ U.S. District Court for Eastern District of Virginia Plaintiff NTP, Inc. v. Defendant Research In Motion Ltd. Civil Action Number 3:01CV767-JRS.
to sell it. In copyright law, when applied to the creator this right is
sometimes  called  the  “right  of  first  sale,”  but  the  right  of  sale
extends  also  to  the  legitimate  rights  of  others,  for  example,
licensees, to sell the idea. The second feature of the law is the right
to control the use of the intellectual property after sale. This second
right  produces  a  monopoly  –  enforced  by  the  obligation of  the
government  to prosecute  individuals or  organizations  that  use  the
idea in ways prohibited by the copyright or patent holder.
We emphasize that we favor the right of sale.  It is crucial
that  producers of  intellectual  property be able to profit  from their
7Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
invention. While sales could  take place even  in  the absence of  a
legal right, markets function best in the presence of clearly defined
property rights. Not only should the property rights of innovators be
protected but also the rights of those who have legitimately obtained
a copy of the idea, directly or indirectly, from the original innovator.  
The  former  encourages  innovation,  the  latter  encourages  the
diffusion, adoption and improvement of innovations.


It is with the right of the owner of intellectual property to
¹⁰ U.S. Patent 6219694.
control how the purchaser makes use of the idea or creation that we
disagree. Because this right gives the owner a monopoly over usage
of the idea and prevents buyers from using the intellectual property
they lawfully purchased, we refer to it as  intellectual monopoly  to
distinguish it from the right of sale. Hence, intellectual property is
composed  of  two  parts:  the  right  of  sale,  and  the  intellectual
monopoly. The first gives the producer or any rightful owner of a
copy of the idea the power to sell it to another party.  The second
gives the patent or copyright holder the right to control and limit the
usage of the idea by any other person. The latter is not just a simple
well-defined right of property. It establishes a monopoly that we do
not usually allow producers of other goods. We will argue that this
monopoly creates many social costs, yet has little social benefit. It
largely redistributes income and wealth from the many that do not
have it, to the “lucky” ones who have managed to obtain it.
To  foreshadow our argument,  the original  innovator  has a
natural  first-mover advantage by virtue of  initially being the only
one to know of the idea or how to implement it. Furthermore, ideas
are always scarce. The innovator can invariably use his first mover
advantage and the scarcity of his idea to earn a profit. In the case of
Watt, the first-mover advantage was extremely strong. Even after 31
years  had been available  for  competitors  to  reverse engineer  his
invention,  Boulton  and  Watt  were  still  able  to  command  a
substantial premium over the market. They were able to do so for
many  years,  by  virtue  of  the  special  expertise  that  comes  with
having  been  first.  Economic  research  shows  that  the  same
mechanism is at work, for example in the contemporary market for
pharmaceutical  products.  Many years  after  a  medical  patent  has
expired, when cheaper generic drugs are available that are perfect
substitute for the original product, the first innovator still retains a
substantial degree of market power and still charges a higher price.
In  thinking  about  abolishing  intellectual  monopoly,  it  is
important  to  recognize  that  even  if  existing copyright  and patent
laws  were  abolished,  much  of  their  impact  could  be  recreated
through private contracts.  That  is,  in selling  their  idea,  innovators
8Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
could require purchasers to sign a contract agreeing to make use of it
only  in  ways  approved  of  by  the  seller.  Shrink-wrap  software
agreements  are  a  simple  and  common  example  of  this  type  of
downstream  licensing.  Notice  that  private  agreements  could  not
completely  recreate  existing patent  protection,  since  independent
invention could not be controlled, which would already be a major
step  forward.  On  the  other  hand,  copyright  protection  would
effectively be  increased,  since current  copyright  law obligates  the
seller  to allow  fair  use,  and  this could be  ruled out  in a private
agreement. Indeed, the current legal situation is murky, since some
sellers  do  attempt  to  eliminate  fair  use  through  downstream
licensing  agreements.  In  any  case,  to  eliminate  intellectual
monopoly,  it  is necessary to go beyond merely abolishing patents
and copyright to also limit downstream licensing agreements.
Economists  as  a  rule  favor  both  freedom of  contract  and
well-defined property rights. It may come a surprise that the two of
us  –  two  conservative  economists  –  appear  to  be  arguing  the
opposite.  However,  economists  also  favor  competition  over
monopoly, and economists have come to learn and understand that
competition does not fall from the sky; it is a system of organizing
human economic interactions that requires nurturing and protection.
The  fact  is  that  –  like most  free-market  economists – we do not
favor  enforcing  collusive  contracts  that  are  used  to  create
monopolies – and this is what shrink wrap agreements are. Nor do
we argue against property rights, which we view as essential to the
smooth functioning of a competitive economy. Our argument is with
intellectual monopoly. We favor the right of sale, the right to sell
copies of  ideas.  We argue both  that  the original  innovator should
have  that  right,  and  that  those who have purchased a copy of  the
idea should have the same right to sell what is now their copy of the
idea.  It  is  the monopolistic  regulation of  the  right  to use  legally
available  technologies  to make  further copies of  ideas  after  their
lawful sale with which we disagree. When you buy a potato you can
eat it, throw it away, plant it or make it into a sculpture. When you
buy a potato you can use the idea of a potato embodied in it to make
better  potatoes  or  to  invent  french  fries.  Current  laws  allow
producers of  CDs,  books,  computer software or  medical  drugs  to
take  this  freedom  away  from  you.  It  is  this  confounding  of
intellectual  property with  intellectual  monopoly against  which we
argue.  


Everyone  wants  a  monopoly,  and  all  producers  would
¹¹ United States Court of Appeals for the 9th Circuit Court, In Re: Napster.
impose  downstream  licensing  agreements  if  they  could.  No one
wants to compete against his own customers, or against imitators for
9Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
that matter. Under current law only producers of (certain) ideas do
not have to do so. It is a long and dangerous jump from the assertion
that  innovators  deserve  compensation  for   their  efforts  to  the
conclusion  that  current patent  and copyright protection is the best
way of providing such reward. Statements such as “A patent is the
way  of  rewarding  somebody  for  coming  up  with  a  worthy
commercial idea” abound in the business, legal and economic press.
But there are many other ways in which innovators are rewarded,
most of them socially better than copyright and patents.
The  U.S.  Constitution  allows  Congress  “To  promote  the
progress of science and useful arts, by securing for limited times to
authors and inventors the exclusive right to their respective writings
and discoveries.”  Our  perspective  on patents  and  copyright  is  a
similar one: promoting the progress of science and the useful arts is
a  crucial  ingredient  of  economic  welfare,  from  solving  such
profound economic problems as poverty, to such mundane personal
nuisances as boredom. The question we shall focus on is whether
intellectual monopoly is useful in promoting innovation and growth
for  the benefit  of  the average citizen,  or  if,  as we shall  argue,  it
stifles  innovation and growth and  it  redistributes wealth  from  the
“average  guy”  to  a  few  protected  individuals  who  are  either  in
control of, or closely associated with, the big monopolies lobbying
for intellectual property.
Traditionally, economists have been skeptical of government
intervention  in markets,  for example,  through  regulation or  trade-
restrictions. Economists are also skeptical of intellectual monopoly,
and  the  economics  literature  in  general  suggests  that  existing
protections should be  reduced.  In  the case of  regulation and  free
trade, economists also generally recognize that some regulation and
trade-restrictions are desirable.  They  recognize,  too,  that  allowing
some  intervention  triggers  rent-seeking  behavior  by  would-be
monopolists,  and  that  as a  result  it  is most  practical  to  focus on
eliminating  government  intervention.  Alas,  this  is  not  yet  the
conventional  view with  respect  to  intellectual  monopoly.  Until
recently, conventional wisdom held that markets could not function
at all in its absence. As a result, many economists still believe that
intellectual monopoly is an unavoidable evil if we are to have any
innovation at all.  


Modern  economic  research,  however,  has  shown  that
¹² Stephen Manes [2004].
markets for  ideas can function even  in  the absence of  intellectual
monopoly,  and we shall see that markets for ideas and innovation
function and function well absent intellectual monopoly. As a result,
we take the same position on intellectual monopoly that economists
10Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
take  on  trade  restrictions:  although  some  modest  amount  of
protection  might  be  desirable  in  very  special  cases,  it  is  more
practical and useful to focus on the elimination of restrictions as a
general  rule.  Similarly,  while some modest  amount  of  intellectual
monopoly  might  be  desirable  in  very  special  cases,  it  is  more
practical  and  useful  to  focus  on  the  elimination  of  intellectual
monopoly as a general rule.


Our  analogy  between  intellectual  property  and  trade
¹³ Lessig [2004].
restrictions is not a purely rhetorical tool, nor a random comparison.
For centuries, human innovative activity took the form of creating
new consumption goods,  new machines and new staples of  food.
But  the  transmission of  ideas  from one producer  to another  and
across countries was not nearly as fast, standardized, and routinized
as it is today. Creative human activity was focused on the creation
and  reproduction of  physical  goods  and not  on  the creation and
reproduction of ideas. Free trade of commodities was therefore key
in fostering progress: the more competitors came in with shoes like
yours, the more you had to improve on your shoes to keep selling
them.  


This dialectic we used to call economic progress, and, after a
¹⁴ Robert Barro and Xavier Sala-i-Martin [1999] p. 290.
few centuries of  intellectual  debate and numerous  wars,  Western
societies came to understand that restricting international trade was
damaging because protectionism prevents economic progress. Since
at least the late Middle Ages, the battle has been between the forces
of  progress,  individual  freedom,  competition  and  free  trade,  and
those of stagnation, regulation of individual actions, monopoly, and
trade protection. Now that the intellectual and political battle over
free trade of physical goods seems won, and an increasing number
of less advanced countries are joining the progressive ranks of free-
trading nations, pressure for making intellectual property protection
stronger is mounting in those very same countries that advocate free
trade. This is not coincidence.  


Most  physical  goods  already  are  and,   in  the  decades  to
¹⁵ ''The Economist'', June 23rd 2001, page 42, with italics added.
come, will increasingly be, produced in the less developed countries.
Most  innovations and creations are  taking place  in  the advanced
world, and the IT and bio-engineering revolutions suggest this will
continue for a while at  least.  It  is not  surprising  then,  that  a new
version of the eternal parasite of economic progress – mercantilism
– is emerging in the rich countries of North America, Europe and
Asia.  


Economic progress springs from having things produced as
¹⁶ Information on U.S. Patent Law can be found at the U.S. Patent Office at www.uspto.gov/main/patents.htm. In addition to utility and design patents, there is also a third class of patent, the plant patent. Like a utility patent, a plant patent lasts 20 years.
efficiently as possible, so that they can sell at the lowest price. This
wisdom applies to both the things we buy and to those we sell, and
11Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
therein lies the trap of mercantilism. Most of us have learned that
the surest  way  to make a profit  is  to “buy cheap and sell  dear.”
When there is adequate competition and everyone tries to buy cheap
and sell dear, then the only way I can buy cheap and sell dear is for
me  to be  more  efficient  than you.  This  generates  incentives  for
innovation and progress. The  trap and  tragedy of  mercantilism  is
when  this  individually  correct  philosophy  is  transformed  into  a  
national  policy:  that  we are all  better  off  when our  country as a  
whole buys cheap and sells dear. It was this myopic and distorted
view of the way in which markets function that Smith, Ricardo, and
the other classic economists were fighting against 250 years ago. At
that time wheat producers in England wanted to restrict free trade in
wheat so English producers could sell it dear.  


The contemporary variation of this economic pest is one in
¹⁷ The Sony Bono Copyright Extension Act can be found online at library.thinkquest.org/J001570/sonnybonolaw.html, while the Berne Convention on Copyright can be found at www.law.cornell.edu/treaties/berne/. A useful discussion of fair use, including parodies, is Gall [2000].
which our collective interest is best served if we buy goods cheap
and sell ideas dear. In the mind of those preaching this new version
of  the  mercantilist  credo,  the  World  Trade  Organization  should
enforce  as  much  free  trade  as  possible,  so we  can buy  “their”
products  at   a  low  price.   It  should  also  protect  our  “intellectual
property”  as  much  as  possible,  so  we  can  sell  “our”  movies,
software,  and medicines at a high price. What this folly misses is
that,  now like three centuries ago, while it  is good to buy “their”
food cheap, if “they” buy movies and medicines at high prices, so do
“we.” This has dramatic consequences on the incentives to progress:
when someone can sell  at high prices because of legal  protection
from imitators, they will not expend much effort looking for better
and cheaper ways of doing things.


For centuries, the battle for economic progress has identified
¹⁸ U.S. Constitution Article 1, Section 8. The U.S. Constitution, not being copyrighted, is online at various places, such as http://www.law.cornell.edu/constitution.
with the battle for free trade. In the decades to come, the battle for
economic progress  will  identify, more and more, with  the battle
against intellectual monopoly. As in the battle for free trade, the first
step must  consist  in destroying  the  intellectual  foundations of  the
obscurantist position. Back then the mercantilist fallacy taught that,
to become wealthy, a country must regulate trade and strive for trade
surpluses. Today, the same fallacy teaches that without intellectual
monopoly  innovations  would be  impossible.  Our  goal  here  is  to
demolish that glass house.


12Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
¹⁹ The $218 movie was Tarnation and the information from BBC News, is at http://news.bbc.co.uk/2/hi/entertainment/3720455.stm.
Notes
Much of the story of James Watt can be found in Carnegie
[1905],  Lord  [1923],  and  Marsden  [2004].  The  quotation  about
Wasborough is from Carnegie. Information on the role of Boulton in
Watt’s  enterprise  is  drawn  from  Mantoux  [1905].  A  lively
description of  the real Watt,  as well  of his  legal  wars against  the
Hornblowers – and many other – and of how he subsequently used
his status to alter the public memory of the facts, can be found in
Marsden [2004]. Lord [1923] gives figures on the number of steam
engines produced by Boulton and Watt  between 1775 and 1800,
while  the  The  Cambridge  Economic  History  of  Europe  [1965]
provides data on the spread of total horsepower between 1800 and
1815  and  the  spread  of  steam  power  more  broadly.  However,
Kanefsky [1979] has largely discredited the Lord numbers, and the
figures we quote on number of machines and horsepower are from
Kanefsky and Robey [1980]. The 100,000 horsepower estimate for
1815  is  the average of  the  figures  they give  for  1800 and 1830.
These two studies together with that of Smith [1977-78] provide a
careful  historical  account  of  the  detrimental  impact  of  the
Newcomen’s and of the Watt’s patents on the rate of adoption of the
steam technology.  Data of the fuel efficiency, the “duty,” of steam
engines is from Nuvolari [2004]. The story about Pickard’s patent
blocking adoption by Watt is told in von Tunzelmann [1978]. The  
quotation about the fortunes of Boulton and Watt after the expiration
of the Watt patents is taken from Thompson [1847] p. 110 and is
quoted in Lord [1923]. Scherer’s quotation about Boulton and Watt
is from the pages 24-25 of Scherer [1984], while Scherer [1965] is  
the source of the break-even point estimate reported a little earlier.
As both the Lord and Carnegie works are out of copyright,
both are available online at   the very good Rochester  site on  the
history  of  steam  power  www.history.rochester.edu/steam.   Later
drafts  of  this  chapter  benefited  enormously  from  the  arrival  of
Google Book Search, which allowed us to check so many original
historical  sources about  James Watt  and  the steam engine as we
would have never thought possible before.


Information on U.S.  Patent  Law can be  found at  the U.S.
²⁰ Machlup [1958], p. 80. He nevertheless concluded that we should keep the patent system. We discuss his position further in our conclusion.
Patent Office at www.uspto.gov/main/patents.htm. The Sony Bono
[[Luokka:Käännöstyöt]]
Copyright  Extension  Act  can  be  found  online  at
library.thinkquest.org/J001570/sonnybonolaw.html, while the Berne
Convention  on  Copyright  can  be  found  at
www.law.cornell.edu/treaties/berne/. A useful discussion of fair use,
including parodies, is Gall [2000].
For  the statistical  evidence about  leading drugs keeping a
large share of the market long after generic imitators are allowed to
enter see, for example, Caves et al [1991]
The quote about patents being the reward is taken from The
Economist, June 23rd
2001, page 42, with italics added.  
13Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
The U.S. Constitution,  not  being copyrighted,  is online at
various places, such as http://www.law.cornell.edu/constitution.
We are most grateful to George Selgin and John Turner, of
the University of Georgia Terry College of Business,  for pointing
out a number of factual mistakes and imprecisions in our rendition
of the James Watt story, as it had appeared in earlier versions of this
chapter and  in our 2003 Lawrence R. Klein Lecture,  published  in
[2004]. 
14

Nykyinen versio 25. lokakuuta 2009 kello 05.57

Luku 1: Johdanto

  • HUOM! Tämä on kopsattu suoraan pdf:stä joten käännöstä tehdessä kannattaa samalla tarkistaa pdf:stä, että kaikki teksti on tallella.

Vuoden 1764 loppupuolella, korjatessaan pientä Newcomen-höyrykonetta, James Wattin mieleen tuli ajatus erillisissä astioissa laajenevasta höyrystä. Muutamat seuraavat kuukaudet hän uurasti lakkaamatta rakentaakseen mallin uudesta koneesta. Vuoden 1768 elokuussa, useiden parannusten ja huomattavan lainanottamisen jälkeen, hän matkusti Lontooseen hakemaan patenttia idealleen. Hän teki seuraavat kuusi kuukautta paljon työtä patentin eteen. Seuraavan vuoden tammikuussa se vihdoinkin myönnettiin. Tuotannon osalta ei tapahtunut juuri mitään ennen vuotta 1775. Silloin, yhteistyökumppaninsa, rikkaan teollisuusmiehen Matthew Boultonin tuella, Watt sai parlamentin myöntämään patentille jatkoaikaa vuoteen 1800 asti. Suuri valtiomies Edmund Burke puhui parlamentin edessä kaunopuheisesti taloudellisen vapauden nimissä tarpeettoman monopolin luomista vastaan – ilman vaikutusta.¹ Wattin kumppanin Boultonin yhteydet olivat liian vahvoja tullakseen voitetuksi pelkän periaatteen avulla.

Kun Wattin patentti oli varmistettu ja tuotanto aloitettu, huomattava osa hänen energiastaan kului kilpailevien keksijöiden torjumiseen. Vuonna 1782 Watt varmisti itselleen ylimääräisen patentin, joka tuli ”tarpeelliseksi sen seurauksena, kun [Matthew] Wasborough ennätti niin epäreilusti kehittää ensimmäisenä kampiliikkeen”.² Vieläkin dramaattisemmin 1790-luvulla, kun ylivoimainen ja itsenäisesti suunniteltu Hornblower-moottori saatettiin tuotantoon, Boulton ja Watt kävivät sen kimppuun koko oikeusjärjestelmän voimalla.³

Wattin patenttien aikakaudella Iso-Britanniassa höyrykoneiden yhteenlaskettu teho lisääntyi 750 hevosvoimalla vuosittain. 30 vuotena patenttien jälkeen lisää tehoa tuli yli 4000 hevosvoimaa vuosittain. Sen lisäksi höyrykoneiden polttoainehyötysuhde muuttui vain vähän Wattin patentin aikana, kun taas vuosien 1810 ja 1835 välillä sen on arvioitu parantuneen viisinkertaiseksi.⁴

Kun Wattin patentit raukesivat, ei koettu pelkästään räjähdysmäistä kasvua höyrykoneiden tuotannossa ja tehossa, mutta höyryenergiasta tuli viimeinkin teollista vallankumousta eteenpäin ajava voima. Seuraavan 30 vuoden aikana höyrykoneita muunneltiin ja paranneltiin, ja olennaiset keksinnöt kuten höyryjuna, höyrylaiva ja höyryllä toimiva kehruukone tulivat yleiseen käyttöön. Olennainen innovaatio oli korkeapaineinen höyrykone – kehitys jonka Watt esti strategisesti patenttiaan käyttämällä. Monet uudet parannukset höyrykoneeseen, kuten esimerkiksi William Bullin, Richard Trevithickin ja Arthur Woolfin, tulivat saataville vuonna 1804: vaikkakin ne oli kehitetty jo aikaisemmin, niitä ei voitu ottaa käyttöön ennen kun Boultonin ja Wattin patentti oli rauennut. Kukaan näistä keksijöistä ei halunnut samaa kohtaloa kuin Jonathan Hornblower.⁵

Ironisesti, sama patenttijärjestelmä, jota Watt käytti kilpailijoidensa murskaamiseen, haittasi myös hänen omaa työtään paremman höyrykoneen kehittämisessä. Olennainen rajoite alkuperäisessä Newcomenin moottorissa oli kyvyttömyys tuottaa tasaista pyörivää liikettä. Kätevin ratkaisu ongelmaan, jossa yhdistyi kampi ja vauhtipyörä, riippuivat rakennustavasta, jonka James Pickard oli patentoinut, mikä esti Wattia käyttämästä sitä. Watt teki myös itse useita yrityksiä tehokkaamman voimansiirron kehittämiseksi, ilmeisesti päätyen kuitenkin samaan lopputulokseen kuin Pickard. Patentin olemassaolo pakotti Wattin kehittämään tehottomamman ”aurinko ja planeetta” -vaihteiston. Vasta vuonna 1794, Pickardin patentin rauettua, Boulton ja Watt ottivat käyttöön taloudellisesti ja teknisesti ylivoimaisen kammen.⁶

Wattin patenttien raukeamisen vaikutus hänen imperiumilleen voi myös tulla yllätyksenä. Kuten saattoi odottaa, patenttien rauetessa ”useita höyrykoneita valmistavia yrityksiä perustettiin, jotka käyttivät herra Wattin kehittämiä periaatteita”. Kuitenkin Wattin kilpailijat ”pääasiallisesti tähtäsivät ennemminkin halpuuteen kuin laatuun.” Lopputuloksena voimme havaita, että heitä ei suinkaan ajettu markkinoilta, vaan ”useita vuosia jälkeenpäin Boulton ja Watt pitivät hintojaan ylhäällä ja saivat silti enemmän tilauksia.”⁷

Itseasiassa vasta sen jälkeen, kun heidän patenttinsa raukesi, alkoivat Watt ja Boulton todenteolla valmistamaan höyrykoneita. Sitä ennen he lähinnä keskittyivät suurten monopolististen rojaltien keräämiseen lisenssien avulla. Aliurakoitsijat tuottivat suurimman osan osista, ja Boulton ja Watt lähinnä valvoivat, kun asiakkaat kokosivat komponentit.

Suuressa osassa historiikkeja James Wattia pidetään sankarillisena keksijänä, vastuullisena teollisen vallankumouksen alkamisesta. Faktat viittaavat toisenlaiseen tulkintaan. Watt oli yksi monista höyryvoimaa kehitelleistä älykkäistä keksijöistä 1700-luvun loppupuoliskolla. Sen jälkeen kun hän pääsi askeleen edemmäs muita, hän pysyi siellä – ei paremman innovaation, vaan tehokkaamman oikeusjärjestelmän hyväksikäytön ansiosta. Eikä siitä, että hänen yhteistyökumppaninsa oli rikas mies, jolla oli vahvoja yhteyksiä parlamenttiin, ollut ainoastaan pientä apua.

Oliko Wattin patentti ratkaiseva kannustin, joka tarvittiin tuomaan esille hänen sisäinen keksijänsä, kuten perinteisesti historiankirjat ehdottavat? Vai myöhästyttikö hänen oikeusjärjestelmän hyväksikäyttönsä kilpailun tukahduttamiseksi teollista vallankumousta vuosikymmenen tai kaksi? Vielä laajemmin, ovatko kaksi olennaista nykyisen immateriaalioikeutemme osaa – patentit ja tekijänoikeudet – lukuisine vikoineen, välttämätön paha jota meidän on ylläpidettävä nauttiaksemme keksimisen ja luomisen hedelmistä? Vai ovatko ne vain täysin turhia, jäännöksiä ajalta jolloin valtiot myönsivät rutiininomaisesti monopoleja suosituille ylhäisille? Tähän kysymykseen etsimme vastausta.

Wattin tapauksessa vuoden 1769 ja erityisesti vuoden 1775 patentit todennäköisesti myöhästyttivät höyrykoneen laajaa käyttöönottoa: kehitys tukahtui kunnes Wattin patentti raukesi, ja hyvin harvoja höyrykoneita rakennettiin hänen monopolinsa aikana. Välittömästi patentin raukeamisen jälkeen tapahtuneiden keksintöjen määrästä voimme päätellä, että Wattin kilpailijat vain odottivat ennen omien keksintöjensä julkistamista. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä: uusien höyrykoneiden, olivat ne kuinka paljon Wattin koneita parempia, piti käyttää erillistä lauhdutinta. Koska vuoden 1775 patentti tarjosi Boultonille ja Wattille monopolin kyseiselle idealle, monet muut sosiaalisesti ja taloudellisesti arvokkaat muutokset jäivät ottamatta käyttöön. Samalla tavalla, vuoteen 1794 asti Boultonin ja Wattin koneet olivat tehottomampia kuin ne olisivat voineet olla, koska Pickardin patentti esti käyttämästä ja parantamasta ideaa kammen ja vauhtipyörän yhdistelmästä.

Näemme myös kuinka huonosti Wattin keksijäntaidot olivat huonosti allokoitu: huomaamme hänen käyttäneen enemmän aikaa lakijärjestelmän parissa muodostaakseen ja säilyttääkseen monopolinsa kuin hän käytti aikaa varsinaiseen koneensa paranteluun ja tuotantoon. Taloudellisesta näkökulmasta katsoen Watt ei olisi tarvinnut niin pitkään kestänyttä patenttia – on arvioitu että vuoteen 1783 mennessä – 17 vuotta ennen hänen patenttinsa raukeamista – hänen yrityksensä oli päässyt omilleen. Edelleen patentin raukeamisen jälkeen Boulton ja Watt kykenivät ylläpitämään huomattavaa markkinaosuutta, vain koska olivat ensimmäisiä, huolimatta siitä faktasta että heidän kilpailijoillaan oli 30 vuotta aikaa oppia tekemään höyrykoneita.

Vahingollista yritystä tukahduttaa kilpailua ja hankkia erityisiä etuoikeuksia kutsutaan taloustieteilijöiden piirissä ylivoiton tavoitteluksi (rent-seeking). Historia ja arkijärki ovat osoittaneet sen olevan laillisen monopolin myrkyllinen hedelmä. Wattin yritys jatkaa hänen vuoden 1769 patenttiaan on erityisen törkeä esimerkki ylivoiton tavoittelusta: patentin jatkaminen oli selkeästi tarpeeton antamaan kannustin alkuperäiselle keksinnölle, joka oli jo tapahtunut. Sen lisäksi näemme, kuinka Watt käyttää patentteja työkaluna kilpailijoidensa, kuten Hornblowerin, Wasburoughin ja muiden innovaatioiden tukahduttamiseksi.

Hornblowerin kone on täydellinen esimerkki asiasta: se oli huomattava parannus Wattiin verrattuna, koska se esitteli uuden käsitteen ”compound enginestä” jossa oli enemmän kuin yksi sylinteri. Tämä, eikä Boultonin ja Wattin malli, oli pohjana höyrykoneiden kehitykselle sen jälkeen, kun heidän patenttinsa oli rauennut. Kuitenkin, koska Hornblower rakensi Wattin aiemman työn pohjalta käyttäen hyväksi ”erillistä höyrystintä”, Boulton ja Watt pystyivät pysäyttämään hänet oikeusteitse ja laittamaan tehokkaasti lopun höyrykonekehitykselle. Monopoli ”erilliselle höyrystimelle”, eli hyödylliselle innovaatiolle, esti samalla tavalla hyödyllisen innovaation, eli ”compound enginen” kehitystä, hidastaen täten taloudellista kasvua. Tällainen innovaation hidastaminen on klassinen esimerkki siitä, mitä kutsumme aineettoman omaisuuden tehottomuudeksi, tai IP-tehottomuudeksi lyhyemmin.

Lopuksi, höyrykone otettiin käyttöön hitaassa tahdissa ennen Wattin patentin raukeamista. Pitämällä hinnat korkealla ja estämällä muita tuottamasta halvempia ja parempia höyrykoneita, Boulton ja Watt vaikeuttivat pääoman kasautumista ja hidastivat talouskasvua.

James Wattin tarina on vahingollinen tapaus patenttijärjestelmän hyödyllisyydelle, mutta me tulemme näkemään, ettei se ole epätavallinen. Uusi idea kehittyy melkeinpä sattumalta keksijälle kun hän on rutiininomaisesti toimimassa jonkin aivan toisenlaisen lopputuloksen saamiseksi. Patentti tulee vasta vuosia sen jälkeen ja se johtuu enemmänkin lainopillisen terävyyden sekä käytettävissä olevien resurssien käyttäminen ”hyvän onnen rattaiden voitelemiseen” kuin minkään muun. Viimein, kun patenttisuoja on hankittu, käytetään sitä usein työkaluna taloudellisen kasvun estämiseen ja kilpailijoiden satuttamiseen.

Vaikka näkemys, jota tässä esitämme, voi vaikuttaa ikonisoivalta, se ei ole varsinaisesti uusi, eikä erityisemmin alkuperäinen. Frederic Scherer, patenttijärjestelmän arvovaltainen akateeminen tukija, tutkittuaan Boultonin ja Wattin tarinaa, totesi vuonna 1986 seuraavanlaisesti: Jos patenttisuojausta ei olisi ollut olemassa, ... Boulton ja Watt olisivat varmasti joutuneet seuraamaan varsin toisenlaista bisnestaktiikkaa siihen verrattuna mitä he käyttivät. Suurin osa yrityksen voitoista oli saatu moottorien käytön rojalteista eikä valmistettujen moottorien komponenteista, ja ilman patenttisuojaa yritys ei olisi tietenkään kyennyt keräämään rojalteja. Vaihtoehtona olisi ollut keskittyä tuotantoon ja huoltopalveluihin päätulonlähteenä, joka itseasiassa oli käytäntö, jota alettiin omaksua 1790-luvulla kun erillisen höyrystimen patentin raukeaminen alkoi lähestyä... On mahdollista todeta vieläkin varmemmin, että patenttiriitely 1790-luvulla ei suoraan kannustanut teknologista kehitystä... Boultonin ja Wattin kieltäytyminen lisenssien myöntämisestä muille moottorinvalmistajille erillisen höyrystimen valmistamiseksi selkeästi haittasi sekä kehitystä että parannusten omaksumista.⁸

  • * *

Teollisesta vallankumouksesta on jo aikaa, mutta kysymys aineettomasta omaisuudesta on edelleen ajankohtainen. Tätä kirjaa kirjoitettaessa yhdysvaltalaistuomari James Spencer on uhkaillut kolmen vuoden ajan sulkea laajasti käytetyn Blackberryn viestintäverkon – patenttikiistan takia.⁹ Eikä Blackberry ole itsekään synnitön: vuonna 2001 Blackberry haastoi oikeuteen Glenayre Electronicsin, koska kyseinen yritys loukkasi Blackberryn patenttia, joka koski "informaation puskemista isäntäsysteemistä mobiilidatakommunikaatiolaitteeseen".¹⁰

Samanlainen sota on käynnissä tekijänoikeuksien puolella - Napster-palvelu suljettiin liittovaltion tuomarin toimesta heinäkuussa 2000 kiistassa koskien tekijänoikeudella suojattujen tiedostojen jakoa.¹¹ Tunteet käyvät kuumina kummallakin puolella. Jotkut tekijänoikeusvastaiset libertaristit käyttävät slogania “informaatio vain haluaa olla vapaana”. Toisessa ääripäässä suuret musiikki- ja ohjelmistoyhtiöt väittävät maailman ilman immateriaalioikeuksia olevan maailma ilman uusia ideoita.

Osa tekijänoikeusväittelyn katkeruudesta heijastuu Stephen Manesin hyökkäyksessä Lawrence Lessigiä kohtaan:

Stanfordin lakiprofessorin ja median suosikin Lawrence Lessigin mukaan “liikkeen täytyy alkaa kaduilta”, jotta korruptoitunutta kongressia, ylikeskittynyttä mediaa ja ylihintaista oikeusjärjestelmää vastaan voidaan taistella. Vastoin Lessigin avautumista... “fair use” -poikkeukset nykyisessä tekijänoikeuslaissa... ovat niin ekspansiivisia, että melkeinpä ainoa asia, jota leikkaamalla-ja-liittämällä ei voi tehdä tekijänoikeuden alaiselle teokselle laillisesti, on kopioida merkittävää osaa siitä..¹²

Varmastikaan Lessig ei ole nykyisen tekijänoikeuslain ystävä. Mutta huolimatta Stephen Manesin väitteestä, hän uskoo tuottajien ja kuluttajien välisten oikeuksien tasapainottamiseen: hänen kirjansa Free Culture puhuu jatkuvasti tästä tasapainosta ja siitä, kuinka se on menetetty nykyaikaisessa laissa.¹³

Kuten Lessig, monet taloustieteilijät ovat skeptisiä nykyisen lain suhteen - 17 huomattavaa taloustieteilijää, mukaanlukien useita Nobel-palkinnon voittaneita, jättivät kirjelmän Yhdysvaltain korkeimmalle oikeudelle kannattaakseen Lessigin haastetta tekijänoikeuden pituuden kyseenalaistamiseksi. Kuten Lessig, myös taloustieteilijät tunnustavat immateriaalioikeuksien roolin: kun lakimiehet puhuvat oikeuksien tasapainottamisesta, taloustieteilijät puhuvat kannustimista. Lainataksemme kahden huomattavan taloustieteilijän, Robert Barron ja Xavier Sala-i-Martinin oppikirjaa:

Olisi hyvä antaa kaikki olemassa olevat keksinnöt vapaasti kaikkien tuottajien käyttöön, mutta tämä käytäntö epäonnistuu tarjoamaan... kannustimia myöhempiin keksintöihin. Vastakkain ovat olemassaolevien ideoiden käyttö ja innovatiivisen toiminnan kannustin.¹⁴

Tosiaan, kun monet meistä nauttivat mahdollisuudesta ladata vapaasti musiikkia internetistä, me olemme myös huolissamme siitä, kuinka muusikko voi ansaita elantonsa mikäli hänen musiikkinsa on välittömästi jaossa ilmaiseksi.

Vaikka keskustelu tekijänoikeuksista ja patenteista käykin kiivaana, on olemassa yleinen hyväksyntä sille, että jonkinlaista suojaa tarvitaan keksijöille ja luojille, jotta he voisivat nauttia työnsä hedelmistä. "Informaatio vain haluaa olla vapaana" -retoriikka vihjaa, ettei kukaan saisi ansaita omilla ideoillaan. Tästä huolimatta ei näytä olevan kovinkaan vahvaa vaatimusta, että samalla kun muiden on aivan hyväksyttävää kerätä oman työnsä hedelmät, keksijöiden ja luojien täytyisi tulla toimeen muiden hyväntekeväisyydellä.

Kaikesta tunteellisuudesta huolimatta näyttää siltä, että kummatkin osapuolet ovat samaa mieltä siitä, että immateriaalioikeuslakien tarvitsee löytää tasapaino luomistyön kannustimien tarjoamisen ja olemassa olevien ideoiden käytön vapauden välille. Toisin sanoen, kummatkin osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että immateriaalioikeuslait ovat "tarpeellinen paha" joka synnyttää uutta innovaatiota, ja erimielisyys koskee sitä, mihin kohtaa viiva olisi piirrettävä. Aineettoman omaisuuden puolustajat pitävät nykyisiä monopolituottoja juuri ja juuri riittävinä, kun taas sen vastustajat pitävät niitä aivan liian korkeina.

Oma analyysimme johtaa erimielisyyteen kummankin puolen kanssa. Järkeilymme kulkee seuraavanlaisesti. Jokainen haluaa monopolin. Kukaan ei halua kilpailla omien asiakkaidensa tai matkijoiden kanssa. Tällä hetkellä patentit ja tekijänoikeudet antavat tiettyjen ideoiden tuottajille monopolin. Luonnollisesti muutamat ihmiset tekevät jotain myös vastikkeettomasti. Uusien hyödykkeiden luojat eivät eroa vanhojen hyödykkeiden tuottajista: he haluavat saada korvauksen vaivannäöstään. On kuitenkin pitkä ja vaarallinen hyppäys väitteestä, että keksijät ansaitsevat korvaukset vaivannäöstään siihen, että patentit ja tekijänoikeudet, eli monopolioikeudet, ovat paras tai ainoa tapa tuottaa se korvaus. Väitteet kuten "patentti on se tapa, jolla jotakuta palkitaan arvokkaan kaupallisen idean keksimisestä, ovat yleisiä bisnes-, laki- ja talouslehdissä. Kuten tulemme näkemään, on olemassa monia muitakin tapoja, joilla keksijöitä palkitaan, jopa huomattavan suuresti, ja joista monet ovat parempia yhteiskunnalle kuin se monopolivoima, jonka patentit ja tekijänoikeudet nykyisellään suovat. Koska keksijöitä voidaan palkita myös ilman patentteja ja tekijänoikeuksia, meidän tulee kysyä: Onko totta, että aineeton omaisuus saavuttaa halutun päämäärän, eli luo kannustimia uuden keksimiselle ja luomiselle, jotka puolestaan korvaavat niistä aiheutuvat haitat?

Tämä kirja tarkastelee sekä todisteita että teoriaa. Johtopäätöksemme on, että luojien omistusoikeudet voivat olla hyvin suojattuja ilman aineetonta omaisuutta, eikä aineeton omaisuus kasvata innovaatiota eikä uuden luomista. Se on tarpeeton paha.

  • * *

Tämä kirja kertoo taloustieteestä, ei laista. Tai toisin sanoen, tämä ei kerro millainen laki on, vaan millainen sen pitäisi olla. Jos olet kiinnostunut siitä, kuinka todennäköisesti joudut vankilaan tiedostojen jakamisesta internetissä, tämä kirja ei ole sinulle. Jos olet kiinnustunut siitä, onko hyvä idea antaa lain estää sinua jakamasta tiedostoja internetissä, niin silloin tämä kirja on sinulle.

Huolimatta siitä, että tämä kirja ei ole laista, jotain taustatuntemusta laista silti tarvitaan ymmärtämään taloustieteelliset kysymykset. Tulemme tarkastelemaan taloustieteellisesti sitä, mitä viime aikoina on alettu kutsumaan "aineettomaksi omaisuudeksi", erityisesti patentteja ja tekijänoikeuksia. Itseasiassa on olemassa kolme erilaista aineettoman omaisuuden tyyppiä, jotka suurin osa lakijärjestelmistä tunnustaa: patentit, tekijänoikeudet ja tavaramerkit.

Tavaramerkit ovat luonnostaan erilaisia verrattuna patentteihin ja tekijänoikeuksiin: niiden tarkoitus on identifioida hyödykkeiden, palveluiden ja ideoiden tuottajat. Kopiointi – mikä olisi tekijänoikeuden loukkaus – on hyvin erilaista verrattuna valehteluun – mikä olisi tavaramerkin loukkaus. Me emme tiedä hyvää syytä antaa markkinaosapuolten varastaa toisten identiteettejä tai naamioitua ihmisiksi, joita he eivät ole. Päinvastoin, on olemassa vahvoja taloudellisia hyötyjä siitä, että markkinaosapuolten annetaan vapaaehtoisesti identifioida itsensä. Vaikka voimmekin pohtia, onko välttämätöntä antaa Intelille monopolioikeutta käyttää sanaa "inside", on yleisesti ottaen hyvin vähän taloustieteellistä epäselvyyttä tavaramerkkien ansioista.

Patentit ja tekijänoikeudet, kaksi tekijänoikeuden muotoa joihin keskitymme, ovat debatin ja kiistelyn kohteena. Ne eroavat toisistaan suojan laajuudessa, jonka ne tarjoavat. Patentit koskevat erityisenlaista toteutusta ideasta – joskin viime vuosina Yhdysvalloissa on viime vuosina kiinnitetty yhä vähemmän huomiota erityisyyteen. Patentit eivät kestä ikuisesti: Yhdysvalloissa 20 vuotta patenteille, jotka suojaavat valmistustekniikkaa, ja 14 vuotta muotoa suojaaville. Patentit tarjoavat suhteellisen laajan suojan: kukaan ei voi laillisesti käyttää samaa ideaa, vaikka hän keksisikin sen itsenäisesti, ilman patentin haltijan lupaa.¹⁶

Tekijänoikeudet ovat skaalaltaan kapeampia, suojaten vain tiettyä yksityiskohtaista ja ainutlaatuista teosta – joskin samaan tapaan patenttien kanssa, skaala on laajentunut viime vuosina. Tekijänoikeus on myös paljon pidempi kestoltaan kuin patentti – tekijän elinikä plus 50 vuotta monissa Bernin sopimuksen allekirjoittaneissa valtioissa, ja – Yhdysvalloissa Sonny Bono Copyright Extension Actin ansiosta – tekijän elinikä olus 70 vuotta.¹⁷

Yhdysvalloissa tekijänoikeuksille asetettuja rajoituksia ei löydy patenttilaista. Kuten Stephen Manes aivan oikein tuo esiin hyökkäyksessään Lawrence Lessigiä vastaan, "fair use" antaa tekijänoikeudella suojatun teoksen omistajalle rajoitettuja oikeuksia käyttää sitä, tehdä osittaisia kopioita siitä ja myydä niitä, riippumatta tekijänoikeuden omistajan mielihaluista. Sen lisäksi tietyt johdannaisteokset ovat sallittuja ilman lupaa: esimerkiksi parodia on sallittua, kun taas jatko-osat eivät.

Sekä patenttien että tekijänoikeuksien tapaukessa, taloustieteellisestä näkökulmasta, laki on kaksiosainen: oikeus ostaa ja myydä kopioita ideasta, ja oikeus kontrolloida kuinka ihmiset käyttävät omia kopioitaan. Ensimmäinen oikeus ei ole kiistanalainen. Tekijänoikeuslaissa, kun sitä sovelletaan teoksen luojaan, tätä kutsutaan usein "ensimmäisen myynnin oikeudeksi". Kuitenkin se jatkuu myös laillisena oikeutena muille myydä omistamiaan kopioita. Toinen oikeus sen sijaan on kiistanalainen, antaessaan aineettoman omaisuuden omistajalle oikeuden kontrolloida omaisuutta myynnin jälkeen. Tämä oikeus tuottaa monopolin – valtio velvoitetaan toimimaan sellaisia henkilöitä tai organisaatioita vastaan, jotka käyttävät ideaa tekijänoikeuden tai patentin omistajan kiellosta huolimatta.

Aineettoman omaisuuden paremmin tunnettujen muotojen – patenttien ja tekijänoikeuksien – lisäksi on myös vähemmän tunnettuja tapoja suojata ideoita. Näitä ovat sopimukset, kuten shrink-wrap- ja click-through-ehdot, joita kukaan ei ikinä lue ostaessaan ohjelmistoa. Sellainen on myös perinteisin suojauksen muoto – liikesalaisuus – sekä sen sopimusoikeudelliset ja juridiset muodot kuten salassapitosopimukset. Kuten patentit ja tekijänoikeudet, nämä kaikki keinot auttavat idean alkuperäistä omistajaa pitämään monopolin siihen.

Me emme tiedä yhtään legitiimiä argumenttia sen puolesta, että ideoiden tuottajat eivät saisi hyötyä keksinnöistään. Vaikka ideoita voisikin myydä ilman laillisia oikeuksia, markkinat toimivat parhaiten kun on olemassa selkeästi määritellyt omistusoikeudet. Ei ainoastaan keksijän omistusoikeus tulisi olla suojeltu, vaan myös niiden oikeudet, jotka ovat laillisesti hankkineet kopion ideasta, suoraan tai epäsuoraan, alkuperäiseltä keksijältä. Ensimmäinen kannustaa keksimään, jälkimmäinen kannustaa keksintöjen leviämistä, omaksumista ja parantamista.

Miksi kuitenkin pitäisi keksijöillä olla oikeus kontrolloida kuinka ostajat käyttävät ideaa tai luomusta? Tämä antaa keksijälle monopolin ideaan. Me viittaamme tähän oikeuteen "aineettomana monopolina", korostaaksemme, että se on tämä kaikkia kopioita ideasta koskeva monopoli, joka on kiistanalainen, ei oikeus ostaa ja myydä kopioita. Valtio ei yleensä ylläpidä muiden hyödykkeiden tuottajien monopoleja. Tämä siksi, koska on laajalti huomioitu, että monopolit luovat monia sosiaalisia kustannuksia. Aineeton monopoli ei eroa tässä suhteessa. Haluamme esittää kysymyksen, luoko se myös sosiaalista hyötyä, joka ylittäisi nämä sosiaaliset kustannukset.

  • * *

The U.S. Constitution allows Congress “To promote the progress of science and useful arts, by securing for limited times to authors and inventors the exclusive right to their respective writings and discoveries.”¹⁸ Our perspective on patents and copyright is a similar one: promoting the progress of science and the useful arts is a crucial ingredient of economic welfare, from solving such profound economic problems as poverty, to such mundane personal nuisances as boredom. From a social point of view, and in the view of the founding fathers, the purpose of patents and copyrights is not to enrich the few at the expense of the many. Nobody doubts that J. K. Rowling and Bill Gates have been greatly enriched by their intellectual property – nor is it surprising that they would argue in favor of it. But common sense and the U.S. Constitution say that these rights must be justified by bringing benefits to all of us.

The U.S. Constitution is explicit that what is to be given to authors and inventors is an exclusive right – a monopoly. Implicit is the idea that giving this monopoly serves to promote the progress of science and useful arts. The U.S. Constitution was written in 1787. At that time, the idea of copyright and patent was relatively new, the products to which they applied few, and their terms short. In light of the experience of the subsequent 219 years we might ask: is it true that legal grants of monopoly serve to promote the progress of science and the useful arts?

Certainly common sense suggests that it should. How is a musician to make a living if the moment she performs her music, everyone else can copy and give it away for free? Why would the large corporations pay the small inventor when they can simply take his idea? It is hard to imagine life without the internet, and today we are all jet setters. Is not the explosion of creativity and invention unleashed since the writing of the U.S. Constitution a testimony to the powerful benefit of intellectual property? Would not the world without patent and copyright be a sad cold world, empty of new music and of marvelous new inventions?

So the first question we will pose is what the world might be like without intellectual monopoly. Patents and copyrights have not secured monopolies on all ideas at all times. It is natural then to examine times and industries in which legal protection for ideas have not been available to see whether innovation and creativity were thriving or were stifled. It is the case, for example, that neither the internet nor the jet engine were invented in hopes of securing exclusive rights. In fact, we ordinarily think of “innovative monopoly” as an oxymoron. We shall see that when monopoly over ideas is absent, competition is fierce – and that as a result innovation and creativity thrive. Whatever a world without patents and copyrights would be like, it would not be a world devoid of great new music and beneficial new drugs.

You will gather by now that we are skeptical of monopoly – as are economists in general. Our second topic will be an examination of the many social costs created by copyrights and patents. Adam Smith – a friend and teacher of James Watt – was one of the first economists to explain how monopolies make less available at a higher price. In some cases, such as the production of music, this may not be a great social evil; in other cases such as the availability of AIDS drugs, it may be a very great evil indeed. However, as we shall see, low availability and high price is only one of the many costs of monopoly. The example of James Watt is a case in point: by making use of the legal system, he inhibited competition and prevented his competitors from introducing useful new advances. We shall also see that because there are no countervailing market forces, government-enforced monopolies such as intellectual monopoly are particularly problematic.

While monopoly may be evil, and while innovation may thrive in the absence of traditional legal protections such as patents and copyrights, it may be that patents and copyrights serve to increase innovation. The presumption in the U.S. Constitution is that they do, and that the benefits of more entertainment and more innovation outweigh the costs of these monopolies. Certainly the monopolies created by patents and copyright may be troublesome – but if that is the cost of having blockbuster movies, automobiles and flu vaccine, most of us are prepared to put up with it. That is the position traditionally taken by economists, most of whom support patents and copyright, at least in principle. Some of them take the view that intellectual monopoly is an unavoidable evil if we are to have any innovation at all; other simply argue that at least some modest amount of intellectual monopoly is desirable to provide adequate incentive for innovation and creation. Our third topic will be an examination of the theoretical arguments supporting intellectual monopoly, as well as counter-arguments about why intellectual monopoly may hurt rather than foster creative activity.

It is crucial to recognize that intellectual monopoly is a double-edged sword. The rewards to innovative effort are certainly greater if success is awarded a government monopoly. But the existence of monopolies also increases the cost of creation. In one extreme case, a movie that cost $218 to make had to pay $400,000 for the music rights.¹⁹ As we will argue at length, theoretical arguments alone cannot tell us if intellectual monopoly increases or decreases creative activity.

In the final analysis, the only justification for intellectual property is that it increases – de facto and substantially – innovation and creation. What have the last 219 years taught us? Our final topic is an examination of the evidence about intellectual monopoly and innovation. Is it a fact that intellectual monopoly leads to more creativity and innovation? Our examination of the data shows no evidence that it does. Nor are we the first economists to reach this conclusion. After reviewing an earlier set of facts in 1958, the distinguished economist Fritz Machlup wrote

“it would be irresponsible, on the basis of our present knowledge of its economic consequences, to recommend instituting [a patent system].”²⁰

Since there is no evidence that intellectual monopoly achieves the desired purpose of increasing innovation and creation, it has no benefits. So there is no need for society to balance the benefits against the costs. This leads us to our final conclusion: intellectual property is an unnecessary evil.

Comments

We are grateful to George Selgin and John Turner, of the University of Georgia Terry College of Business, for pointing out a number of factual mistakes and imprecisions in our rendition of the James Watt story, as it had appeared in earlier versions of this chapter and in our 2003 Lawrence R. Klein Lecture, published in Boldrin and Levine [2004]. In a recent article, Selgin and Turner [2006], also take issue with our interpretation of the facts and add a few additional ones that, in their view, contradict our vision of James Watt as a primary example of an intellectual monopolist. It seems clear, even from the references quoted by Selgin and Turner, that many students of the Industrial Revolution share our view – more properly: we shared theirs.

Selgin and Turner’s argument and facts do not, however, address the issues we raise about Boulton and Watt. Take their discussion of the hypothetical “Watt sans patent.” Obviously Boulton and Watt fought hard for their patents, and obviously they claimed innovation would have been impossible without them. Our point is another: could they have made enough money to compensate their opportunity cost without the patent? All the evidence, including that reported by Selgin and Turner, suggests this is the case. In fact they make our case quite convincingly: quoting F.M. Scherer they assert that seventeen years before the second patent expired they, Boulton and Watt, were already breaking even. In economics, “breaking even” means that your opportunity costs have been paid, and your capital has received the risk-adjusted, expected return, and Scherer is a distinguished economist. Whatever profits Boulton and Watt made after that, were all extra rents due to monopoly power and, economically, not needed to pay their opportunity costs. So, we all agree that, at least for the final 17 years, the patent was not serving a useful economic purpose, hence it was damaging because it created monopoly distortions.

Notes

¹ Lord [1923] p. 5-3.htm.

² Carnegie [1905] p. 157.

³ Much of the story of James Watt can be found in Carnegie [1905], Lord [1923], and Marsden [2004]. Information on the role of Boulton in Watt’s enterprise is drawn from Mantoux [1905]. A lively description of the real Watt, as well of his legal wars against Hornblower – and many other – and of how he subsequently used his status to alter the public memory of the facts, can be found in Marsden [2004]. That Pickard’s patent was unjust is also the view of Selgin and Turner (2006), who, like Watt, do not seem to provide any evidence of why it was so.

As both the Lord and Carnegie works are out of copyright, both are available online at the very good Rochester site on the history of steam power www.history.rochester.edu/steam. Later drafts of this chapter benefited enormously from the arrival of Google Book Search, which allowed us to check so many original historical sources about James Watt and the steam engine we would have never thought possible.

⁴ Lord [1923] gives figures on the number of steam engines produced by Boulton and Watt between 1775 and 1800, while the The Cambridge Economic History of Europe [1965] provides data on the spread of total horsepower between 1800 and 1815 and the spread of steam power more broadly. However, Kanefsky [1979] has largely discredited the Lord numbers, which is why we use figures on machines and horsepower from Kanefsky and Robey [1980].

Our horsepower calculations are based on 510 steam engines generating about 5,000 horsepower in the U.K. in 1760. During the subsequent forty years we estimate that about 1,740 engines generating about 30,000 horsepower were added. This gives our estimate that the total increased at a rate of roughly 750 horsepower each year. For 1815 we estimate about 100,000 horsepower – that is, the average of the figures Kanefsky and Robey [1980] give for 1800 and 1830. This together with the 35,000 horsepower we estimate for 1800 gives our estimate that the total increased at a rate of roughly 4,000 horsepower each year after 1800.

Data on the fuel efficiency, the “duty,” of steam engines is from Nuvolari [2004b].

⁵ Kanefsky and Robey [1980] together with Smith [1977-78] provide a careful historical account of the detrimental impact of the Newcomen’s, first, and of Watt’s patents, later, on the rate of adoption of steam technology. Apart from the books just quoted, information about the Hornblower’s engine and its relation to Watt’s are widely available through easily accessible web sites, such as Encyclopedia Britannica, Wikipedia, and so on. Some details of Hornblower’s invention may be of interest. It was patented in 1781 and consisted of a steam engine with two cylinders, significantly more efficient than the Boulton and Watt design. Boulton and Watt challenged his invention, claiming infringement of their patent because Hornblower engine used a separate condenser, and won. With the 1799 judicial decision against him, Hornblower had to pay Boulton and Watt a substantial amount of money for past royalties, while losing all opportunities to further develop the compound engine. His compound steam engine principle was not revived until 1804 by Arthur Woolf. It became one of the main ingredients in the efficiency explosion that followed the expiration of Boulton and Watt’s patent.

Watt’s low-pressure engines were a dead end for further development; history shows that high-pressure, non-condensing engines were the way forward. Boulton and Watt’s patent, covering all kinds of steam engines prevented anyone from working seriously on the high-pressure version until 1800. This included William Murdoch, an employee of Boulton and Watt, who had developed a version of the high-pressure engine in the early 1780s. He named it the “steam carriage” and was legally barred from developing it by Boulton and Watt’s successful addition of the high-pressure engine to their patent, although Boulton and Watt never spent a cent to develop it. For the details of this story the reader should check the on line site Cotton Times at http://www.cottontimes.co.uk/ or Carnegie [1905, pp. 140-141]. The “William Murdoch” entry in Wikipedia provides a good summary. More generally various researchers directly connect Murdoch to Trevithick, who is now considered the official “inventor” (in 1802) of the high-pressure engine. Quite plainly, the evidence suggests that Boulton and Watt’s patent retarded the high-pressure steam engine, and hence economic development, of about 16 years.

⁶ The story about Pickard’s patent blocking adoption by Watt is told in von Tunzelmann [1978].

⁷ Thompson [1847] p. 110 and quoted also in Lord [1923].

⁸ Scherer [1984] pp. 24-25.

⁹ U.S. District Court for Eastern District of Virginia Plaintiff NTP, Inc. v. Defendant Research In Motion Ltd. Civil Action Number 3:01CV767-JRS.

¹⁰ U.S. Patent 6219694.

¹¹ United States Court of Appeals for the 9th Circuit Court, In Re: Napster.

¹² Stephen Manes [2004].

¹³ Lessig [2004].

¹⁴ Robert Barro and Xavier Sala-i-Martin [1999] p. 290.

¹⁵ The Economist, June 23rd 2001, page 42, with italics added.

¹⁶ Information on U.S. Patent Law can be found at the U.S. Patent Office at www.uspto.gov/main/patents.htm. In addition to utility and design patents, there is also a third class of patent, the plant patent. Like a utility patent, a plant patent lasts 20 years.

¹⁷ The Sony Bono Copyright Extension Act can be found online at library.thinkquest.org/J001570/sonnybonolaw.html, while the Berne Convention on Copyright can be found at www.law.cornell.edu/treaties/berne/. A useful discussion of fair use, including parodies, is Gall [2000].

¹⁸ U.S. Constitution Article 1, Section 8. The U.S. Constitution, not being copyrighted, is online at various places, such as http://www.law.cornell.edu/constitution.

¹⁹ The $218 movie was Tarnation and the information from BBC News, is at http://news.bbc.co.uk/2/hi/entertainment/3720455.stm.

²⁰ Machlup [1958], p. 80. He nevertheless concluded that we should keep the patent system. We discuss his position further in our conclusion.

Noudettu kohteesta ”https://wiki.piraattipuolue.fi/index.php?title=Against_Intellectual_Monopoly:_Chapter_1&oldid=7689”