Purje 1007 streisand

Internetin ihmeitä, osa 2

Juttusarjassa tarkastellaan kyberkulttuurin ilmiöitä, jotka ovat tulleet tietoyhteiskuntaan jäädäkseen.

Streisandin ilmiö

Internet muodostuu valtavasta verkostosta tietokoneita, jotka jatkuvasti kopioivat toisilta tietokoneilta löytyviä tietoja joko käyttäjän toiveesta tai jopa tahattomasti. Siinä, missä muutama vuosikymmen sitten oli mahdollista, että vain rajoitettuna määränä fyysisiä kappaleita olemassa ollut teos tai mikä tahansa joukko informaatiota katosi lopullisesti maailmasta esimerkiksi tulipalon vuoksi, on nykyään varsin mahdotonta kadottaa jotakin kokonaan, jos se on kerran internetiin päätynyt.

Tästä datan säilyvyydestä voi olla valtavasti hyötyä. Esimerkiksi Linus Torvalds luottaa kuuluisan sitaattinsa mukaan internetin itsensä tallentavaan ominaisuuteen. Hän kirjoitti vuonna erääseen Linux-kehittäjien uutisryhmään vuonna 1996: ”Only wimps use tape backup: real men just upload their important stuff on ftp, and let the rest of the world mirror it ;)”

Vaikka kulttuurille ja tietoyhteiskunnan positiiviselle kehitykselle on hyväksi, että kaikilla ihmisillä on saatavilla mahdollisimman paljon informaatiota, joutuu internetiin toisinaan materiaalia, jota joku ei halua levitettävän. Salaisuudet, hävettävät videot ja arkaluontoiset dokumentit, joiden leviäminen olisi ennen internetaikaa pystytty estämään, kulkevat noodilta toiselle pikaviestimien, vertaisverkkojen ja kaikenlaisten sivustojen kautta niin tehokkaasti ja nopeasti, että jopa valtion kaltaisten valtavien instituutioiden on mahdotonta pitää tiedonlevitystä hallinnassa.

Valokuvat pois netistä

Streisandin ilmiöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa yritykset vaientaa tai poistaa internetiin joutunutta informaatiota johtavatkin poistettavan dokumentin räjähdymäiseen suosion kasvuun ja leviämiseen. Tällöin vaade esimerkiksi valokuvan poistamisesta johtaakin käänteisesti siihen, että se leviää yhä enemmän, ja poistaminen käy mahdottomaksi.

Vaikutuksen nimi juontuu oikeusjutusta, jossa vuonna 2003 viihdetaiteilija Barbra Streisand vaati valokuvaaja Kenneth Adelmania hävittämään Streisandin asunnosta otetun ilmakuvan. Kenneth oli kuvannut Kalifornian rannikkoa eroosiotutkimusta varten ja laittanut kuvat vapaaseen levitykseen omalle internetsivustolleen. Oikeuden päätöksen mukaan Streisandin asunto vain sattui mukaan valokuvaan, ja Kenneth todettiin syyttömäksi, mutta Streisandin ponnekas yritys poistaa valokuva internetistä johti siihen, että netin käyttäjät kopioivat kyseisen kuvan surutta mahdollisimman moneen paikkaan.

Cease & Desist

Poistettavaksi vaaditut tiedot voivat olla lähes mitä vain. Kautta aikain pannassa olevat kielletyt kirjat ovat olleet erityisen kiinnostavia ja haluttuja. British Petroleum yritti Meksikonlahden öljykriisin jälkeen saada yhtiötä kritisoivat videot pois YouTubesta sillä seurauksella, että käyttäjät latasivat sivustolle vastaiskuna yhä useampia kopioita. Esimerkkejä koskien suuryritysten tietovuotoja löytyy paljon.

Yhdysvalloissa Digital Millennium Copyright Act eli DMCA-laki sallii tekijänoikeuksien haltijoiden lähettää internetpalveluille poistovaatimuksia ja Cease & Desist -nimellä kulkevia vaadekirjeitä suoraan tekijöille, joiden on katsottu rikkovan teoksillaan jonkun tekijänoikeutta. Monet elokuva- ja videopeliyhtiötkin ovat kovasti käyttäneet näitä yrittäessään estää esimerkiksi fanien tekemien harrastelijaelokuvien ja pelien tekemisen ja levityksen. Esimerkiksi Nintendo vaati poistamaan levityksestä fanien tekemän suosittuun Legend of Zelda -videopelisarjaan perustuvan fanielokuvan. Vaatimuksen seurauksena elokuvan suosio kasvoi räjähdysmäisesti, ja BitTorrentin kautta levitetyn elokuvan latausmäärät kasvoivat hurjasti.

WikiLeaks

Amerikkalaisten diplomaattisähkeiden julkaisun jälkeen tietovuotosivusto Wikileaks joutui lukuisten verkkohyökkäysten ja lakiuhkausten kohteeksi. Ylläpitäjiä uhkailtiin, Wikileaksin palvelimet joutuivat palvelunestohyökkäysten kohteeksi ja niin valtiot, yritykset kuin yksityisetkin halusivat sulkea sivuston. Salaisten dokumenttien leviämistä ei kuitenkaan saatu loppumaan, koska suuri joukko vapaaehtoisia alkoi ylläpitää hajautettuja peilipalvelimia ja näin varmistaa materiaalin saatavuuden.

Siinä missä Streisandin ilmiötä voi joissakin tapauksissa pitää valitettavana, on siitä ollut arvaamatonta hyötyä tietoyhteiskunnan kehitykselle ja demokraattisen päätöksenteon avoimuudelle. Esimerkiksi virallisesti täysin salassapidetty Anti-Counterfeiting Trade Agreement eli ACTA-sopimus vuoti julkisuuteen tietovuotosivusto Wikileaksin kautta, ja salailusta huolimatta dokumentit levisivät julkisuuteen nopeasti ja aiheuttivat niin suuren hälinän, että sopimuksen ehtoja liudennettiin.

Vaikutus on tullut jäädäkseen, eikä kansalaisten välistä tiedostonjakoa voi estää kuin täysin totalitaarisella valvontayhteiskunnalla. Jos haluaa välttyä häpeällisten tietojen leviämiseltä ja sen tuomalta mielipahalta, niin jokaisen kannattaa miettiä etukäteen, mitä julkaisee, ja toisaalta arvioida, kannattaako kovin äänekkäästi vaatia jonkin informaation poistamista. Kun valokuva, teksti tai video on kerran internetiin joutunut, se ei enää sieltä lähde.

Linkkejä: http://en.wikipedia.org/wiki/Streisand_effect http://www.eff.org/deeplinks/2010/01/hello-streisand-effect-takedown-hall-shame-grows-f