Ero sivun ”Purje piraattienvastaisuudenhinta” versioiden välillä

PiraattiWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
 
(Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
Kuva: http://mitol.trap.fi/arts/purje/4/kustannukset.png (Jaana Parviainen)
Kuva: http://mitol.trap.fi/arts/purje/4/kustannukset.png (Jaana Parviainen)


Piraattijahtiin kulutetaan Suomessa valtion varoja vuosittan yli 15 miljoonaa euroa.
Piraattijahtiin kulutetaan Suomessa valtion varoja vuosittain yli 15 miljoonaa euroa.


Aapo Alasuutari
Aapo Alasuutari
Rivi 9: Rivi 9:
Piratismin vastustamiseen on kuluneen vuosikymmenen aikana kehitetty kaikenlaisia suunnitelmia, teknisiä ratkaisuja ja valvontaryhmiä. Näiden sanotaan tekevän hyvää kitkemällä maailmasta piratismia, joka väitetysti maksaa musiikki- ja elokuvateollisuudelle miljoonia joka vuosi. Piratismin haitallisuudesta ei kuitenkaan ole konkreettista näyttöä.
Piratismin vastustamiseen on kuluneen vuosikymmenen aikana kehitetty kaikenlaisia suunnitelmia, teknisiä ratkaisuja ja valvontaryhmiä. Näiden sanotaan tekevän hyvää kitkemällä maailmasta piratismia, joka väitetysti maksaa musiikki- ja elokuvateollisuudelle miljoonia joka vuosi. Piratismin haitallisuudesta ei kuitenkaan ole konkreettista näyttöä.


Suomen valtion budjetissa on kohta “Eräät käyttöoikeuskorvaukset.Tälle momentille on esitetty myönnettäväksi 15 313 000 euroa vuodelle 2010 ja sitä saa käyttää muun muassa “kopiointia, tallennusta ja käyttöoikeuksia koskevan tiedotus- ja selvitystoiminnan menojen maksamiseen.Käytännössä tämä tarkoittaa Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n (TTVK) toiminnan, eli suomalaisen piraattijahdin kustannusten kattamista.
Suomen valtion budjetissa on kohta “Eräät käyttöoikeuskorvaukset". Tälle momentille on esitetty myönnettäväksi 15 313 000 euroa vuodelle 2010, ja sitä saa käyttää muun muassa “kopiointia, tallennusta ja käyttöoikeuksia koskevan tiedotus- ja selvitystoiminnan menojen maksamiseen". Käytännössä tämä tarkoittaa Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n (TTVK) toiminnan, eli suomalaisen piraattijahdin, kustannusten kattamista.


Mikäli edes kolmasosa tästä määrärahasta siirrettäisiin suoraan Teoston kautta suomalaisille kulttuurintuottajille, tarkoittaisi se kymmenen prosentin nousua Teoston taiteilijoille jakamissa tuissa. TTVK ei tilitä piraattijahdistaan saamiaan hyvitysmaksuja Teostolle saatika kulttuurintuottajille. On siis syytä kysyä, miksi sen harjoittamaa piraattijahtia kannattaa lainkaan tukea valtion varoin?
Mikäli edes kolmasosa tästä määrärahasta siirrettäisiin suoraan Teoston kautta suomalaisille kulttuurintuottajille, tarkoittaisi se kymmenen prosentin nousua Teoston taiteilijoille jakamissa tuissa. TTVK ei tilitä piraattijahdistaan saamiaan hyvitysmaksuja Teostolle saati kulttuurintuottajille. On siis syytä kysyä: miksi sen harjoittamaa piraattijahtia kannattaa lainkaan tukea valtion varoin?


Elävä kulttuuri
Elävä kulttuuri
Rivi 17: Rivi 17:
International Federation of the Phonographic Industry (IFPI) esitteli tammikuun kolmannella viikolla katsauksensa musiikkiteollisuuden näkymiin vuonna 2010. Raportti maalaili tummin sävyin kulttuuritonta tulevaisuutta ja vaati kovempaa lainsäädäntöä piratismin kourissa kärsivän musiikkiteollisuuden avuksi. Se jätti kuitenkin huomioimatta sen, että musiikkiteollisuus on ollut nousujohteessa jo jonkin aikaa. Ainoastaan ääniteteollisuuden voitot ovat laskeneet, eikä ääniteteollisuutta suinkaan pidä sekoittaa koko musiikkiteollisuuteen.
International Federation of the Phonographic Industry (IFPI) esitteli tammikuun kolmannella viikolla katsauksensa musiikkiteollisuuden näkymiin vuonna 2010. Raportti maalaili tummin sävyin kulttuuritonta tulevaisuutta ja vaati kovempaa lainsäädäntöä piratismin kourissa kärsivän musiikkiteollisuuden avuksi. Se jätti kuitenkin huomioimatta sen, että musiikkiteollisuus on ollut nousujohteessa jo jonkin aikaa. Ainoastaan ääniteteollisuuden voitot ovat laskeneet, eikä ääniteteollisuutta suinkaan pidä sekoittaa koko musiikkiteollisuuteen.


Musiikkiteollisuus on uuden vuosituhannen alkumetreiltä lähtien kokenut murroskautta. Artistien tulot ovat siirtyneet yhä enemmän levymyynnistä keikka- ja oheistuotemyyntiin. Heidän tulonsa ovat myös keskimäärin kasvaneet viime vuosina. IFPI jatkaa kuitenkin edelleen suuren yleisön varoittamista kulttuurin kuolemasta, joka järjestön mukaan uhkaa mikäli piratismia ei nitistetä.
Musiikkiteollisuus on uuden vuosituhannen alkumetreiltä lähtien kokenut murroskautta. Artistien tulot ovat siirtyneet yhä enemmän levymyynnistä keikka- ja oheistuotemyyntiin. Heidän tulonsa ovat myös keskimäärin kasvaneet viime vuosina. IFPI jatkaa kuitenkin edelleen suuren yleisön varoittamista kulttuurin kuolemasta, joka järjestön mukaan uhkaa, mikäli piratismia ei nitistetä.


Totuus on, että muusikot eivät ole pelkästään kasvattaneet tulojaan, vaan heitä on myös enemmän kuin koskaan ennen. Markkinoilla on yhä enemmän tungosta uusimpien tulokkaiden kesken. Internetissä työnsä julkaisevat, Creative Commons -lisenssiä käyttävät muusikot tuottavat suuria määriä musiikkia vapaasti tarjolle. Kulttuuri ei suinkaan ole kuolemassa.
Totuus on, että muusikot eivät ole pelkästään kasvattaneet tulojaan, vaan heitä on myös enemmän kuin koskaan ennen. Markkinoilla on yhä enemmän tungosta uusimpien tulokkaiden kesken. Internetissä työnsä julkaisevat, Creative Commons -lisenssiä käyttävät muusikot tuottavat suuria määriä musiikkia vapaasti tarjolle. Kulttuuri ei suinkaan ole kuolemassa.
Rivi 23: Rivi 23:
Yhteiskunta joutuu sijaiskärsijäksi
Yhteiskunta joutuu sijaiskärsijäksi


Sen sijaan, että ääniteteollisuus ymmärtäisi muuttaa liikemallejaan ja pyrkisi täten korjaamaan oman laskusuhdanteisen tuloskäyränsä, se on painostanut lainsäätäjiä kirjoittamaan yhä paremmin heidän asiaansa ajavia lakeja. Näitä ovat esimerkiksi drm-lainsäädännöt, Lex Karpela, IPRED ja ACTA. Tämä siitä huolimatta, etteivät nämä lait pysty pysäyttämään yhteiskunnan teknologista kehitystä. Mitä ne sitten ovat saaneet aikaan?
Sen sijaan, että ääniteteollisuus ymmärtäisi muuttaa liikemallejaan ja pyrkisi täten korjaamaan oman laskusuhdanteisen tuloskäyränsä, se on painostanut lainsäätäjiä kirjoittamaan yhä paremmin heidän asiaansa ajavia lakeja. Näitä ovat esimerkiksi drm-lainsäädännöt, Lex Karpela, IPRED ja ACTA, ja tämä siitä huolimatta, etteivät nämä lait pysty pysäyttämään yhteiskunnan teknologista kehitystä. Mitä ne sitten ovat saaneet aikaan?


Esimerkkejä on kaikkialla ympärillämme. Suomessa TTVK vaatii nuorelta espoolaismieheltä 3,6 miljoonan euron korvauksia hänen ylläpitämänsä vertaisverkkopalvelun väitetysti tuottamista tappioista. Etujärjestöjen kohteina eivät kuitenkaan ole vain verkon käyttäjät. Britanniassa paikallinen tekijänoikeusjärjestö pyrki estämään pienen kyläkaupan työntekijää laulamasta kaupassa, koska hänellä ei ollut tarvittavaa lisenssiä musiikin julkiseen esittämiseen. Ainoastaan kansalaisten vastalauseryöppy esti asian joutumisen oikeuden käsittelyyn.
Esimerkkejä on kaikkialla ympärillämme. Suomessa TTVK vaatii nuorelta espoolaismieheltä 3,6 miljoonan euron korvauksia hänen ylläpitämänsä vertaisverkkopalvelun väitetysti tuottamista tappioista. Etujärjestöjen kohteina eivät kuitenkaan ole vain verkon käyttäjät. Britanniassa paikallinen tekijänoikeusjärjestö pyrki estämään pienen kyläkaupan työntekijää laulamasta kaupassa, koska hänellä ei ollut tarvittavaa lisenssiä musiikin julkiseen esittämiseen. Ainoastaan kansalaisten vastalauseryöppy esti asian joutumisen oikeuden käsittelyyn.
Rivi 31: Rivi 31:
Aivan vastikään Suomessa Internet-yhteydestä tehtiin laissa jokaisen kansalaisen perusoikeus. Hyväksyisikö kukaan lainsäädäntöä, jonka nojalla metsänvartija voisi poistaa yksityiseltä kansalaiselta tämän jokamiehen oikeuden, mikäli epäilisi tätä roskaamisesta?
Aivan vastikään Suomessa Internet-yhteydestä tehtiin laissa jokaisen kansalaisen perusoikeus. Hyväksyisikö kukaan lainsäädäntöä, jonka nojalla metsänvartija voisi poistaa yksityiseltä kansalaiselta tämän jokamiehen oikeuden, mikäli epäilisi tätä roskaamisesta?


Kaiken kaikkiaan kulunut, 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen on musiikki- ja elokuvateollisuuden käytöksen osalta ollut hyvin synkkää, skandaalien ja kansalaisten perusoikeuksien polkemisen täyttämää aikaa. Alkaneen vuosikymmen aikana tapahtuva piraattipuolueiden poliittinen työ ja tekijänoikeusjärjestöjen uudelleenarviointi mahdollistavat tilanteen korjaamisen.
Kaiken kaikkiaan kulunut 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen on musiikki- ja elokuvateollisuuden käytöksen osalta ollut hyvin synkkää, skandaalien ja kansalaisten perusoikeuksien polkemisen täyttämää aikaa. Alkaneen vuosikymmen aikana tapahtuva piraattipuolueiden poliittinen työ ja tekijänoikeusjärjestöjen uudelleenarviointi mahdollistavat tilanteen korjaamisen.

Nykyinen versio 26. tammikuuta 2010 kello 01.56

Kuva: http://mitol.trap.fi/arts/purje/4/kustannukset.png (Jaana Parviainen)

Piraattijahtiin kulutetaan Suomessa valtion varoja vuosittain yli 15 miljoonaa euroa.

Aapo Alasuutari

Taistelua suurella rahalla

Piratismin vastustamiseen on kuluneen vuosikymmenen aikana kehitetty kaikenlaisia suunnitelmia, teknisiä ratkaisuja ja valvontaryhmiä. Näiden sanotaan tekevän hyvää kitkemällä maailmasta piratismia, joka väitetysti maksaa musiikki- ja elokuvateollisuudelle miljoonia joka vuosi. Piratismin haitallisuudesta ei kuitenkaan ole konkreettista näyttöä.

Suomen valtion budjetissa on kohta “Eräät käyttöoikeuskorvaukset". Tälle momentille on esitetty myönnettäväksi 15 313 000 euroa vuodelle 2010, ja sitä saa käyttää muun muassa “kopiointia, tallennusta ja käyttöoikeuksia koskevan tiedotus- ja selvitystoiminnan menojen maksamiseen". Käytännössä tämä tarkoittaa Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n (TTVK) toiminnan, eli suomalaisen piraattijahdin, kustannusten kattamista.

Mikäli edes kolmasosa tästä määrärahasta siirrettäisiin suoraan Teoston kautta suomalaisille kulttuurintuottajille, tarkoittaisi se kymmenen prosentin nousua Teoston taiteilijoille jakamissa tuissa. TTVK ei tilitä piraattijahdistaan saamiaan hyvitysmaksuja Teostolle saati kulttuurintuottajille. On siis syytä kysyä: miksi sen harjoittamaa piraattijahtia kannattaa lainkaan tukea valtion varoin?

Elävä kulttuuri

International Federation of the Phonographic Industry (IFPI) esitteli tammikuun kolmannella viikolla katsauksensa musiikkiteollisuuden näkymiin vuonna 2010. Raportti maalaili tummin sävyin kulttuuritonta tulevaisuutta ja vaati kovempaa lainsäädäntöä piratismin kourissa kärsivän musiikkiteollisuuden avuksi. Se jätti kuitenkin huomioimatta sen, että musiikkiteollisuus on ollut nousujohteessa jo jonkin aikaa. Ainoastaan ääniteteollisuuden voitot ovat laskeneet, eikä ääniteteollisuutta suinkaan pidä sekoittaa koko musiikkiteollisuuteen.

Musiikkiteollisuus on uuden vuosituhannen alkumetreiltä lähtien kokenut murroskautta. Artistien tulot ovat siirtyneet yhä enemmän levymyynnistä keikka- ja oheistuotemyyntiin. Heidän tulonsa ovat myös keskimäärin kasvaneet viime vuosina. IFPI jatkaa kuitenkin edelleen suuren yleisön varoittamista kulttuurin kuolemasta, joka järjestön mukaan uhkaa, mikäli piratismia ei nitistetä.

Totuus on, että muusikot eivät ole pelkästään kasvattaneet tulojaan, vaan heitä on myös enemmän kuin koskaan ennen. Markkinoilla on yhä enemmän tungosta uusimpien tulokkaiden kesken. Internetissä työnsä julkaisevat, Creative Commons -lisenssiä käyttävät muusikot tuottavat suuria määriä musiikkia vapaasti tarjolle. Kulttuuri ei suinkaan ole kuolemassa.

Yhteiskunta joutuu sijaiskärsijäksi

Sen sijaan, että ääniteteollisuus ymmärtäisi muuttaa liikemallejaan ja pyrkisi täten korjaamaan oman laskusuhdanteisen tuloskäyränsä, se on painostanut lainsäätäjiä kirjoittamaan yhä paremmin heidän asiaansa ajavia lakeja. Näitä ovat esimerkiksi drm-lainsäädännöt, Lex Karpela, IPRED ja ACTA, ja tämä siitä huolimatta, etteivät nämä lait pysty pysäyttämään yhteiskunnan teknologista kehitystä. Mitä ne sitten ovat saaneet aikaan?

Esimerkkejä on kaikkialla ympärillämme. Suomessa TTVK vaatii nuorelta espoolaismieheltä 3,6 miljoonan euron korvauksia hänen ylläpitämänsä vertaisverkkopalvelun väitetysti tuottamista tappioista. Etujärjestöjen kohteina eivät kuitenkaan ole vain verkon käyttäjät. Britanniassa paikallinen tekijänoikeusjärjestö pyrki estämään pienen kyläkaupan työntekijää laulamasta kaupassa, koska hänellä ei ollut tarvittavaa lisenssiä musiikin julkiseen esittämiseen. Ainoastaan kansalaisten vastalauseryöppy esti asian joutumisen oikeuden käsittelyyn.

Piraatteja jahtaaville järjestöille on myös annettu oikeus kiristää kansalaisia. Monissa maissa heillä on oikeus saada tietoja yksityishenkilöstä tai tämän nettiyhteyden käytöstä pelkän kuvankaappauksen perusteella. Lisäksi tekijänoikeusjärjestöt havittelevat oikeutta katkaista yksityishenkilön Internet-yhteys, mikäli tämän uskotaan käyttävän sitä piratismin harrastamiseen.

Aivan vastikään Suomessa Internet-yhteydestä tehtiin laissa jokaisen kansalaisen perusoikeus. Hyväksyisikö kukaan lainsäädäntöä, jonka nojalla metsänvartija voisi poistaa yksityiseltä kansalaiselta tämän jokamiehen oikeuden, mikäli epäilisi tätä roskaamisesta?

Kaiken kaikkiaan kulunut 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen on musiikki- ja elokuvateollisuuden käytöksen osalta ollut hyvin synkkää, skandaalien ja kansalaisten perusoikeuksien polkemisen täyttämää aikaa. Alkaneen vuosikymmen aikana tapahtuva piraattipuolueiden poliittinen työ ja tekijänoikeusjärjestöjen uudelleenarviointi mahdollistavat tilanteen korjaamisen.