Ero sivun ”Purje FRA” versioiden välillä
(→Kun ruotsalaiset veivät yksityisyytemme: tiivistys) |
(luokiteltu) |
||
(10 välissä olevaa versiota 4 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Joulukuun alusta lähtien suomalaisten yksityisyys lakkasi käytännössä olemasta. | |||
'''Ruotsalaiset veivät yksityisyytemme''' | |||
''Manu Pitkänen'' | |||
Kirjekuoreen suljetun kortin kirjesalaisuus on per | |||
ustavanlaatuinen oikeus, johon ihmiset luottavat. Se on myös turvana nykyisin vankempi kuin minkään sähköisen viestintävälineen nauttima vastine. | |||
Syyt heikkoon yksityisyyteen johtavat Tukholmaan, missä 18. heinäkuuta 2008 äänestettiin äänin 143–138 niin sanotun FRA-lain hyväksymisen puolesta. Ruotsalaisten mielipiteet jakaantuivat lain hyväksymisajankohtana puolesta ja vastaan. Vastustus näkyi Tukholman katukuvassa laajoina mielenosoituksina pitkin kesää ja syksyä vuonna 2008. Myös lain takana olevan tiedustelupalvelun sivuille tehtiin marraskuun alkuviikolla voimakas palvelunestohyökkäys, jonka juurten uskotaan olevan tässä laissa. | |||
Tunnistusta ja valvontaa | |||
Tämä Lex Orwelliksi ristitty laki on tyypillinen terrorismin ennalta ehkäisyyn pyrkivä keino. Käytännössä se antaa Ruotsin puolustusministeriön alaiselle tiedustelupalvelulle oikeuden tutkia kaikkea ulkomaihin suuntautuvaa sähköistä viestintää ilman oikeuden erillistä hyväksyntää. | |||
Jo toukokuussa 2007 hyväksyttiin laki, joka mahdollistaa tiedustelupalvelun tallentaa tutkittavasta kohteesta henkilökohtaisia tietoja. Näihin kuuluvat etninen tausta, aatteelliset mielipiteet sekä tietoja jäsenyyksistä, terveydestä ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Yhdessä vanha ja uusi laki nostattavat aiheellista huolestuneisuutta. | |||
Laki perustuu runsaaseen luottamukseen tiedustelua hoitavia valtion virkamiehiä kohtaan, ja sen väärinkäyttö on hyvin mahdollista. Palvelu on jo kerennyt jäädä nalkkiin, sillä se aloitti vakoilun kesällä 2008, vaikka laki ei ollut vielä tullut voimaan. | |||
Lakia muokattiin sen hyväksymisen jälkeen uudelleen, ja tämä uusi versio hyväksyttiin täpärästi vuoden 2009 lopulla. Se siunasi päätöksen tiedustelupalvelun liittämisestä teleliikenteen solmukohtiin salakuuntelua varten. Lain uusi muoto sallii tiedustelupalvelujen tilaukset paitsi puolustusvoimille myös maan hallitukselle ja sen kanslialle. Ulkoministeri on myös lipasauttanut tietojen myynnin ulkovalloille olevan mahdollista. | |||
Myös Suomi uhattuna | |||
Yhdenkin valtion teleliikenteen analysointi on suuri urakka, ja valtaosa naapurimaiden televiestinnästä kulkee Ruotsin kautta. Tehtävää varten Ruotsi hankki ostohetkellä maailman viidenneksi tehokkaimman supertietokoneen, jolla olisi mahdollista analysoida aineistoa, tunnistaa puhetta ja purkaa heikkoa kryptausta. | |||
Saaduista tiedoista saatetaan ruotsalaisten tutkijoiden mukaan laatia sosiogrammeja eli karttoja tutkittavien ihmisten sosiaalisista yhteyksistä. Palvelulla on lupa tallentaa pysyvästi kaikki Ruotsin kansainvälisen viestiliikenteen teletunnistetiedot. Näiden avulla yksittäisten netinkäyttäjien aktiviteetti, selaamistavat sekä heidän sosiaalinen piirinsä pystytään analysoimaan lähes täydellisesti. | |||
On esitetty runsaasti epäilyksiä lain todellisesta käyttötarkoituksesta. Laki mahdollistaa Ruotsin naapurimaiden lähes kaiken sähköisen viestinnän salakuuntelun, sillä Ruotsin kautta kulkee suurin osa Norjan, Suomen ja Venäjän viestinnästä. Salakuuntelulle altistuvat siis paitsi yksityiset henkilöt myös yritykset. Laki antaakin ruotsalaisille mahdollisuuden suuren luokan teollisuusvakoiluun. | |||
Suomessa media ja poliitikot ovat olleet hiljaa. Ainoita kannanottoja ovat tehneet Jyrki Kasvi (vihr.), Paavo Arhinmäki (vas.) ja Piraattipuolue. Suomalaiset vastuuhenkilöt ovat onnistuneet pakoilemaan koko maata koskevaa vakavaa asiaa. Esimerkiksi oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) ei ole ilmaissut huolta Suomen kansalaisten yksityisyydestä eikä Suomessa toimivien yritysten yrityssalaisuuksien kohtalosta. Tämä siitä huolimatta, että Lex Nokia ajettiin Suomessa väkisin läpi juuri yrityssalaisuuksien turvaamiseksi. | |||
Viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) ei osoittanut sen enempää kiinnostusta asiaa kohtaan ennen kuin Taloussanomat nosti aiheen julkiseen keskusteluun marraskuussa 2009. Lindénin välinpitämättömyys ministerikautensa vakavimman uhan suhteen on anteeksiantamatonta. | |||
Kansa tietää taas poliitikkoja paremmin, mistä on kyse. Sananvapauden puolesta ry järjesti lakia vastustavan mielenosoituksen Helsingissä jo 31.12.2008. | |||
Laatikko: Suojaudu vakoilulta | |||
Vaikka valvonta on vahvaa, on kansalaisilla joitain mahdollisuuksia yrittää suojautua yksityistietojensa urkinnalta. Tässä auttavat esimerkiksi erilaiset anonymisointi- ja kryptausohjelmat. | |||
Lisätietoa erilaisista keinoista kiertää ruotsalaisperäistä vakoilua löydät Piraattipuolueen wiki-sivuilta. | |||
Tietosivu: wiki.piraattipuolue.fi/fra-suojakeinoja | |||
http:// | * Kuva: http://mitol.trap.fi/arts/propaganda/fra.png | ||
[[Luokka:Purje]] | |||
Nykyinen versio 4. tammikuuta 2010 kello 20.04
Joulukuun alusta lähtien suomalaisten yksityisyys lakkasi käytännössä olemasta.
Ruotsalaiset veivät yksityisyytemme
Manu Pitkänen
Kirjekuoreen suljetun kortin kirjesalaisuus on per ustavanlaatuinen oikeus, johon ihmiset luottavat. Se on myös turvana nykyisin vankempi kuin minkään sähköisen viestintävälineen nauttima vastine.
Syyt heikkoon yksityisyyteen johtavat Tukholmaan, missä 18. heinäkuuta 2008 äänestettiin äänin 143–138 niin sanotun FRA-lain hyväksymisen puolesta. Ruotsalaisten mielipiteet jakaantuivat lain hyväksymisajankohtana puolesta ja vastaan. Vastustus näkyi Tukholman katukuvassa laajoina mielenosoituksina pitkin kesää ja syksyä vuonna 2008. Myös lain takana olevan tiedustelupalvelun sivuille tehtiin marraskuun alkuviikolla voimakas palvelunestohyökkäys, jonka juurten uskotaan olevan tässä laissa.
Tunnistusta ja valvontaa
Tämä Lex Orwelliksi ristitty laki on tyypillinen terrorismin ennalta ehkäisyyn pyrkivä keino. Käytännössä se antaa Ruotsin puolustusministeriön alaiselle tiedustelupalvelulle oikeuden tutkia kaikkea ulkomaihin suuntautuvaa sähköistä viestintää ilman oikeuden erillistä hyväksyntää.
Jo toukokuussa 2007 hyväksyttiin laki, joka mahdollistaa tiedustelupalvelun tallentaa tutkittavasta kohteesta henkilökohtaisia tietoja. Näihin kuuluvat etninen tausta, aatteelliset mielipiteet sekä tietoja jäsenyyksistä, terveydestä ja seksuaalisesta suuntautumisesta. Yhdessä vanha ja uusi laki nostattavat aiheellista huolestuneisuutta.
Laki perustuu runsaaseen luottamukseen tiedustelua hoitavia valtion virkamiehiä kohtaan, ja sen väärinkäyttö on hyvin mahdollista. Palvelu on jo kerennyt jäädä nalkkiin, sillä se aloitti vakoilun kesällä 2008, vaikka laki ei ollut vielä tullut voimaan.
Lakia muokattiin sen hyväksymisen jälkeen uudelleen, ja tämä uusi versio hyväksyttiin täpärästi vuoden 2009 lopulla. Se siunasi päätöksen tiedustelupalvelun liittämisestä teleliikenteen solmukohtiin salakuuntelua varten. Lain uusi muoto sallii tiedustelupalvelujen tilaukset paitsi puolustusvoimille myös maan hallitukselle ja sen kanslialle. Ulkoministeri on myös lipasauttanut tietojen myynnin ulkovalloille olevan mahdollista.
Myös Suomi uhattuna
Yhdenkin valtion teleliikenteen analysointi on suuri urakka, ja valtaosa naapurimaiden televiestinnästä kulkee Ruotsin kautta. Tehtävää varten Ruotsi hankki ostohetkellä maailman viidenneksi tehokkaimman supertietokoneen, jolla olisi mahdollista analysoida aineistoa, tunnistaa puhetta ja purkaa heikkoa kryptausta.
Saaduista tiedoista saatetaan ruotsalaisten tutkijoiden mukaan laatia sosiogrammeja eli karttoja tutkittavien ihmisten sosiaalisista yhteyksistä. Palvelulla on lupa tallentaa pysyvästi kaikki Ruotsin kansainvälisen viestiliikenteen teletunnistetiedot. Näiden avulla yksittäisten netinkäyttäjien aktiviteetti, selaamistavat sekä heidän sosiaalinen piirinsä pystytään analysoimaan lähes täydellisesti.
On esitetty runsaasti epäilyksiä lain todellisesta käyttötarkoituksesta. Laki mahdollistaa Ruotsin naapurimaiden lähes kaiken sähköisen viestinnän salakuuntelun, sillä Ruotsin kautta kulkee suurin osa Norjan, Suomen ja Venäjän viestinnästä. Salakuuntelulle altistuvat siis paitsi yksityiset henkilöt myös yritykset. Laki antaakin ruotsalaisille mahdollisuuden suuren luokan teollisuusvakoiluun.
Suomessa media ja poliitikot ovat olleet hiljaa. Ainoita kannanottoja ovat tehneet Jyrki Kasvi (vihr.), Paavo Arhinmäki (vas.) ja Piraattipuolue. Suomalaiset vastuuhenkilöt ovat onnistuneet pakoilemaan koko maata koskevaa vakavaa asiaa. Esimerkiksi oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) ei ole ilmaissut huolta Suomen kansalaisten yksityisyydestä eikä Suomessa toimivien yritysten yrityssalaisuuksien kohtalosta. Tämä siitä huolimatta, että Lex Nokia ajettiin Suomessa väkisin läpi juuri yrityssalaisuuksien turvaamiseksi.
Viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) ei osoittanut sen enempää kiinnostusta asiaa kohtaan ennen kuin Taloussanomat nosti aiheen julkiseen keskusteluun marraskuussa 2009. Lindénin välinpitämättömyys ministerikautensa vakavimman uhan suhteen on anteeksiantamatonta.
Kansa tietää taas poliitikkoja paremmin, mistä on kyse. Sananvapauden puolesta ry järjesti lakia vastustavan mielenosoituksen Helsingissä jo 31.12.2008.
Laatikko: Suojaudu vakoilulta
Vaikka valvonta on vahvaa, on kansalaisilla joitain mahdollisuuksia yrittää suojautua yksityistietojensa urkinnalta. Tässä auttavat esimerkiksi erilaiset anonymisointi- ja kryptausohjelmat.
Lisätietoa erilaisista keinoista kiertää ruotsalaisperäistä vakoilua löydät Piraattipuolueen wiki-sivuilta.
Tietosivu: wiki.piraattipuolue.fi/fra-suojakeinoja