Ero sivun ”Against Intellectual Monopoly: Chapter 1” versioiden välillä

PiraattiWikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
pEi muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
 
(9 välissä olevaa versiota 3 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
* kopioitu pdf:stä http://www.dklevine.com/papers/imbookfinal01.pdf
* kopioitu pdf:stä http://www.dklevine.com/papers/imbookfinal01.pdf


== Chapter 1: Introduction ==
== Luku 1: Johdanto ==
* HUOM! Tämä on kopsattu suoraan pdf:stä joten käännöstä tehdessä kannattaa samalla tarkistaa pdf:stä, että kaikki teksti on tallella.
* HUOM! Tämä on kopsattu suoraan pdf:stä joten käännöstä tehdessä kannattaa samalla tarkistaa pdf:stä, että kaikki teksti on tallella.


Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
Vuoden 1764 loppupuolella, korjatessaan pientä Newcomen-höyrykonetta, James Wattin mieleen tuli ajatus erillisissä astioissa laajenevasta höyrystä. Muutamat seuraavat kuukaudet hän uurasti lakkaamatta rakentaakseen mallin uudesta koneesta. Vuoden 1768 elokuussa, useiden parannusten ja huomattavan lainanottamisen jälkeen, hän matkusti Lontooseen hakemaan patenttia idealleen. Hän teki seuraavat kuusi kuukautta paljon työtä patentin eteen. Seuraavan vuoden tammikuussa se vihdoinkin myönnettiin. Tuotannon osalta ei tapahtunut juuri mitään ennen vuotta 1775. Silloin, yhteistyökumppaninsa, rikkaan teollisuusmiehen Matthew Boultonin tuella, Watt sai parlamentin myöntämään patentille jatkoaikaa vuoteen 1800 asti. Suuri valtiomies Edmund Burke puhui parlamentin edessä kaunopuheisesti taloudellisen vapauden nimissä tarpeettoman monopolin luomista vastaan ilman vaikutusta.¹ Wattin kumppanin Boultonin yhteydet olivat liian vahvoja tullakseen voitetuksi pelkän periaatteen avulla.  
1
Chapter 1: Introduction
In late 1764, while repairing a small Newcomen steam
engine, the idea of allowing steam to expand and condense in
separate containers sprang into the mind of James Watt. He spent
the next few months in unceasing labor building a model of the
new engine. In 1768, after a series of improvements and substantial
borrowing, he applied for a patent on the idea, requiring him to
travel to London in August. He spent the next six months working
hard to obtain his patent. It was finally awarded in January of the
following year. Nothing much happened by way of production
until 1775. Then, with a major effort supported by his business
partner, the rich industrialist Matthew Boulton, Watt secured an
Act of Parliament extending his patent until the year 1800. The
great statesman Edmund Burke spoke eloquently in Parliament in
the name of economic freedom and against the creation of
unnecessary monopoly – but to no avail.
1
The connections of
Watt’s partner Boulton were too solid to be defeated by simple
principle.
Once Watt’s patents were secured and production started, a
substantial portion of his energy was devoted to fending off rival
inventors. In 1782, Watt secured an additional patent, made
“necessary in consequence of ... having been so unfairly
anticipated, by [Matthew] Wasborough in the crank motion.”
2
More dramatically, in the 1790s, when the superior Hornblower
engine was put into production, Boulton and Watt went after him
with the full force of the legal system.
3
During the period of Watt’s patents the U.K. added about
750 horsepower of steam engines per year. In the thirty years
following Watt’s patents, additional horsepower was added at a
rate of more than 4,000 per year. Moreover, the fuel efficiency of
steam engines changed little during the period of Watt’s patent;
while between 1810 and 1835 it is estimated to have increased by a
factor of five.
4
After the expiration of Watt’s patents, not only was there
an explosion in the production and efficiency of engines, but steam
power came into its own as the driving force of the industrial
revolution. Over a thirty year period steam engines were modified
and improved as crucial innovations such as the steam train, the
steamboat and the steam jenny came into wide usage. The key
innovation was the high-pressure steam engine development of
which had been blocked by Watt’s strategic use of his patent.Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
2
Many new improvements to the steam engine, such as those of
William Bull, Richard Trevithick, and Arthur Woolf, became
available by 1804: although developed earlier these innovations
were kept idle until the Boulton and Watt patent expired. None of
these innovators wished to incur the same fate as Jonathan
Hornblower.
5
Ironically, not only did Watt use the patent system as a
legal cudgel with which to smash competition, but his own efforts
at developing a superior steam engine were hindered by the very
same patent system he used to keep competitors at bay. An
important limitation of the original Newcomen engine was its
inability to deliver a steady rotary motion. The most convenient
solution, involving the combined use of the crank and a flywheel,
relied on a method patented by James Pickard, which prevented
Watt from using it. Watt also made various attempts at efficiently
transforming reciprocating into rotary motion, reaching,
apparently, the same solution as Pickard. But the existence of a
patent forced him to contrive an alternative less efficient
mechanical device, the “sun and planet” gear. It was only in 1794,
after the expiration of Pickard’s patent that Boulton and Watt
adopted the economically and technically superior crank.
6
The impact of the expiration of his patents on Watt’s
empire may come as a surprise. As might be expected, when the
patents expired “many establishments for making steam-engines of
Mr. Watt's principle were then commenced.” However, Watt’s
competitors “principally aimed at...cheapness rather than
excellence.” As a result, we find that far from being driven out of
business “Boulton and Watt for many years afterwards kept up
their price and had increased orders.”
7
In fact, it is only after their patents expired that Boulton and
Watt really started to manufacture steam engines. Before then their
activity consisted primarily of extracting hefty monopolistic
royalties through licensing. Independent contractors produced most
of the parts, and Boulton and Watt merely oversaw the assembly of
the components by the purchasers.
In most histories, James Watt is a heroic inventor,
responsible for the beginning of the industrial revolution. The facts
suggest an alternative interpretation. Watt is one of many clever
inventors working to improve steam power in the second half of
the eighteenth century. After getting one step ahead of the pack, he
remained ahead not by superior innovation, but by superior
exploitation of the legal system. The fact that his business partnerBoldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
3
was a wealthy man with strong connections in Parliament, was not
a minor help.
Was Watt’s patent a crucial incentive needed to trigger his
inventive genius, as the traditional history suggests? Or did his use
of the legal system to inhibit competition set back the industrial
revolution by a decade or two? More broadly, are the two essential
components of our current system of intellectual property – patents
and copyrights – with all of their many faults, a necessary evil we
must put up with to enjoy the fruits of invention and creativity? Or
are they just unnecessary evils, the relics of an earlier time when
governments routinely granted monopolies to favored courtiers?
That is the question we seek to answer.


In the specific case of Watt, the granting of the 1769 and
Kun Wattin patentti oli varmistettu ja tuotanto aloitettu, huomattava osa hänen energiastaan kului kilpailevien keksijöiden torjumiseen. Vuonna 1782 Watt varmisti itselleen ylimääräisen patentin, joka tuli ”tarpeelliseksi sen seurauksena, kun [Matthew] Wasborough ennätti niin epäreilusti kehittää ensimmäisenä kampiliikkeen”.² Vieläkin dramaattisemmin 1790-luvulla, kun ylivoimainen ja itsenäisesti suunniteltu Hornblower-moottori saatettiin tuotantoon, Boulton ja Watt kävivät sen kimppuun koko oikeusjärjestelmän voimalla.³
especially of the 1775 patents likely delayed the mass adoption of
the steam engine: innovation was stifled until his patents expired;
and few steam engines were built during the period of Watt’s legal
monopoly. From the number of innovations that occurred
immediately after the expiration of the patent, it appears that
Watt’s competitors simply waited until then before releasing their
own innovations. This should not surprise us: new steam engines,
no matter how much better than Watt’s, had to use the idea of a
separate condenser. Because the 1775 patent provided Boulton and
Watt with a monopoly over that idea, plentiful other improvements
of great social and economic value could not be implemented. By
the same token, until 1794 Boulton and Watt’s engines were less
efficient they could have been because the Pickard’s patent
prevented anyone else from using, and improving, the idea of
combining a crank with a flywheel.


Also, we see that Watt’s inventive skills were badly
Wattin patenttien aikakaudella Iso-Britanniassa höyrykoneiden yhteenlaskettu teho lisääntyi 750 hevosvoimalla vuosittain. 30 vuotena patenttien jälkeen lisää tehoa tuli yli 4000 hevosvoimaa vuosittain. Sen lisäksi höyrykoneiden polttoainehyötysuhde muuttui vain vähän Wattin patentin aikana, kun taas vuosien 1810 ja 1835 välillä sen on arvioitu parantuneen viisinkertaiseksi.
allocated: we find him spending more time engaged in legal action
to establish and preserve his monopoly than he did in the actual
improvement and production of his engine. From a strictly
economic point of view Watt did not need such a long lasting
patent – it is estimated that by 1783 – seventeen years before his
patent expired – his enterprise had already broken even. Indeed,
even after their patent expired, Boulton and Watt were able to
maintain a substantial premium over the market by virtue of having
been first, despite the fact that their competitors had had thirty
years to learn how to make steam engines.


The wasteful effort to suppress competition and obtain
Kun Wattin patentit raukesivat, ei koettu pelkästään räjähdysmäistä kasvua höyrykoneiden tuotannossa ja tehossa, mutta höyryenergiasta tuli viimeinkin teollista vallankumousta eteenpäin ajava voima. Seuraavan 30 vuoden aikana höyrykoneita muunneltiin ja paranneltiin, ja olennaiset keksinnöt kuten höyryjuna, höyrylaiva ja höyryllä toimiva kehruukone tulivat yleiseen käyttöön. Olennainen innovaatio oli korkeapaineinen höyrykone – kehitys jonka Watt esti strategisesti patenttiaan käyttämällä. Monet uudet parannukset höyrykoneeseen, kuten esimerkiksi William Bullin, Richard Trevithickin ja Arthur Woolfin, tulivat saataville vuonna 1804: vaikkakin ne oli kehitetty jo aikaisemmin, niitä ei voitu ottaa käyttöön ennen kun Boultonin ja Wattin patentti oli rauennut. Kukaan näistä keksijöistä ei halunnut samaa kohtaloa kuin Jonathan Hornblower.
special privileges is referred to by economists as rent-seeking
behavior. History and common sense show it to be a poisoned fruit
of legal monopoly. Watt’s attempt to extend the duration of hisBoldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
4
1769 patent is an especially egregious example of rent seeking: the
patent extension was clearly unnecessary to provide incentive for
the original invention, which had already taken place. On top of
this, we see Watt using patents as a tool to suppress innovation by
his competitors, such as Hornblower, Wasborough and others.
Hornblower’s engine is a perfect case in point: it was a
substantial improvement over Watt’s as it introduced the new
concept of the “compound engine” with more than one cyclinder.
This, and not the Boulton and Watt design, was the basis for
further steam engine development after their patents expired.
However, because Hornblower built on the earlier work of Watt,
making use of his “separate condenser” Boulton and Watt were
able to block him in court and effectively put an end to steam
engine development. The monopoly over the “separate condenser,
a useful innovation, blocked the development of another equally
useful innovation, the “compound engine,” thereby retarding
economic growth. This retardation of innovation is a classical case
of what we shall refer to as Intellectual Property-inefficiency, or IP
inefficiency for short.


Finally, there is the slow rate at which the steam engine
Ironisesti, sama patenttijärjestelmä, jota Watt käytti kilpailijoidensa murskaamiseen, haittasi myös hänen omaa työtään paremman höyrykoneen kehittämisessä. Olennainen rajoite alkuperäisessä Newcomenin moottorissa oli kyvyttömyys tuottaa tasaista pyörivää liikettä. Kätevin ratkaisu ongelmaan, jossa yhdistyi kampi ja vauhtipyörä, riippuivat rakennustavasta, jonka James Pickard oli patentoinut, mikä esti Wattia käyttämästä sitä. Watt teki myös itse useita yrityksiä tehokkaamman voimansiirron kehittämiseksi, ilmeisesti päätyen kuitenkin samaan lopputulokseen kuin Pickard. Patentin olemassaolo pakotti Wattin kehittämään tehottomamman ”aurinko ja planeetta” -vaihteiston. Vasta vuonna 1794, Pickardin patentin rauettua, Boulton ja Watt ottivat käyttöön taloudellisesti ja teknisesti ylivoimaisen kammen.
was adopted before the expiration of Watt’s patent. By keeping
prices high and preventing others from producing cheaper or better
steam engines, Boulton and Watt hampered capital accumulation
and slowed economic growth.


The story of James Watt is a damaging case for the benefits
Wattin patenttien raukeamisen vaikutus hänen imperiumilleen voi myös tulla yllätyksenä. Kuten saattoi odottaa, patenttien rauetessa ”useita höyrykoneita valmistavia yrityksiä perustettiin, jotka käyttivät herra Wattin kehittämiä periaatteita”. Kuitenkin Wattin kilpailijat ”pääasiallisesti tähtäsivät ennemminkin halpuuteen kuin laatuun.” Lopputuloksena voimme havaita, että heitä ei suinkaan ajettu markkinoilta, vaan ”useita vuosia jälkeenpäin Boulton ja Watt pitivät hintojaan ylhäällä ja saivat silti enemmän tilauksia.”⁷
of a patent system, but we shall see that it is not an unusual story.
A new idea accrues almost by chance to the innovator while he is
carrying out a routine activity aimed at a completely different end.
The patent comes many years after that and it is due more to a
mixture of legal acumen and abundant resources available to “oil
the gears of fortune” than anything else. Finally, after the patent
protection is obtained, it is primarily used as a tool to prevent
economic progress and hurt competitors.


While this view of Watt’s role in the industrial revolution
Itseasiassa vasta sen jälkeen, kun heidän patenttinsa raukesi, alkoivat Watt ja Boulton todenteolla valmistamaan höyrykoneita. Sitä ennen he lähinnä keskittyivät suurten monopolististen rojaltien keräämiseen lisenssien avulla. Aliurakoitsijat tuottivat suurimman osan osista, ja Boulton ja Watt lähinnä valvoivat, kun asiakkaat kokosivat komponentit.
may appear iconoclastic, it is neither new nor particularly original.
 
Frederic Scherer, a prestigious academic supporter of the patent
Suuressa osassa historiikkeja James Wattia pidetään sankarillisena keksijänä, vastuullisena teollisen vallankumouksen alkamisesta. Faktat viittaavat toisenlaiseen tulkintaan. Watt oli yksi monista höyryvoimaa kehitelleistä älykkäistä keksijöistä 1700-luvun loppupuoliskolla. Sen jälkeen kun hän pääsi askeleen edemmäs muita, hän pysyi siellä – ei paremman innovaation, vaan tehokkaamman oikeusjärjestelmän hyväksikäytön ansiosta. Eikä siitä, että hänen yhteistyökumppaninsa oli rikas mies, jolla oli vahvoja yhteyksiä parlamenttiin, ollut ainoastaan pientä apua.
system, after going through the details of the Boulton and Watt
 
story, concluded his 1986 examination of their story with the
Oliko Wattin patentti ratkaiseva kannustin, joka tarvittiin tuomaan esille hänen sisäinen keksijänsä, kuten perinteisesti historiankirjat ehdottavat? Vai myöhästyttikö hänen oikeusjärjestelmän hyväksikäyttönsä kilpailun tukahduttamiseksi teollista vallankumousta vuosikymmenen tai kaksi? Vielä laajemmin, ovatko kaksi olennaista nykyisen immateriaalioikeutemme osaa – patentit ja tekijänoikeudet – lukuisine vikoineen, välttämätön paha jota meidän on ylläpidettävä nauttiaksemme keksimisen ja luomisen hedelmistä? Vai ovatko ne vain täysin turhia, jäännöksiä ajalta jolloin valtiot myönsivät rutiininomaisesti monopoleja suosituille ylhäisille? Tähän kysymykseen etsimme vastausta.
following illuminating words
 
Had there been no patent protection at all,…Boulton and
Wattin tapauksessa vuoden 1769 ja erityisesti vuoden 1775 patentit todennäköisesti myöhästyttivät höyrykoneen laajaa käyttöönottoa: kehitys tukahtui kunnes Wattin patentti raukesi, ja hyvin harvoja höyrykoneita rakennettiin hänen monopolinsa aikana. Välittömästi patentin raukeamisen jälkeen tapahtuneiden keksintöjen määrästä voimme päätellä, että Wattin kilpailijat vain odottivat ennen omien keksintöjensä julkistamista. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä: uusien höyrykoneiden, olivat ne kuinka paljon Wattin koneita parempia, piti käyttää erillistä lauhdutinta. Koska vuoden 1775 patentti tarjosi Boultonille ja Wattille monopolin kyseiselle idealle, monet muut sosiaalisesti ja taloudellisesti arvokkaat muutokset jäivät ottamatta käyttöön. Samalla tavalla, vuoteen 1794 asti Boultonin ja Wattin koneet olivat tehottomampia kuin ne olisivat voineet olla, koska Pickardin patentti esti käyttämästä ja parantamasta ideaa kammen ja vauhtipyörän yhdistelmästä.
Watt certainly would have been forced to follow a business
 
policy quite different from that which they actuallyBoldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
Näemme myös kuinka huonosti Wattin keksijäntaidot olivat huonosti allokoitu: huomaamme hänen käyttäneen enemmän aikaa lakijärjestelmän parissa muodostaakseen ja säilyttääkseen monopolinsa kuin hän käytti aikaa varsinaiseen koneensa paranteluun ja tuotantoon. Taloudellisesta näkökulmasta katsoen Watt ei olisi tarvinnut niin pitkään kestänyttä patenttia – on arvioitu että vuoteen 1783 mennessä – 17 vuotta ennen hänen patenttinsa raukeamista – hänen yrityksensä oli päässyt omilleen. Edelleen patentin raukeamisen jälkeen Boulton ja Watt kykenivät ylläpitämään huomattavaa markkinaosuutta, vain koska olivat ensimmäisiä, huolimatta siitä faktasta että heidän kilpailijoillaan oli 30 vuotta aikaa oppia tekemään höyrykoneita.
5
 
followed. Most of the firm’s profits were derived from
Vahingollista yritystä tukahduttaa kilpailua ja hankkia erityisiä etuoikeuksia kutsutaan taloustieteilijöiden piirissä ylivoiton tavoitteluksi (rent-seeking). Historia ja arkijärki ovat osoittaneet sen olevan laillisen monopolin myrkyllinen hedelmä. Wattin yritys jatkaa hänen vuoden 1769 patenttiaan on erityisen törkeä esimerkki ylivoiton tavoittelusta: patentin jatkaminen oli selkeästi tarpeeton antamaan kannustin alkuperäiselle keksinnölle, joka oli jo tapahtunut. Sen lisäksi näemme, kuinka Watt käyttää patentteja työkaluna kilpailijoidensa, kuten Hornblowerin, Wasburoughin ja muiden innovaatioiden tukahduttamiseksi.
royalties on the use of engines rather than from the sale of
 
manufactured engine components, and without patent
Hornblowerin kone on täydellinen esimerkki asiasta: se oli huomattava parannus Wattiin verrattuna, koska se esitteli uuden käsitteen ”compound enginestä” jossa oli enemmän kuin yksi sylinteri. Tämä, eikä Boultonin ja Wattin malli, oli pohjana höyrykoneiden kehitykselle sen jälkeen, kun heidän patenttinsa oli rauennut. Kuitenkin, koska Hornblower rakensi Wattin aiemman työn pohjalta käyttäen hyväksi ”erillistä höyrystintä”, Boulton ja Watt pystyivät pysäyttämään hänet oikeusteitse ja laittamaan tehokkaasti lopun höyrykonekehitykselle. Monopoli ”erilliselle höyrystimelle”, eli hyödylliselle innovaatiolle, esti samalla tavalla hyödyllisen innovaation, eli ”compound enginen” kehitystä, hidastaen täten taloudellista kasvua. Tällainen innovaation hidastaminen on klassinen esimerkki siitä, mitä kutsumme aineettoman omaisuuden tehottomuudeksi, tai IP-tehottomuudeksi lyhyemmin.
protection the firm plainly could not have collected
 
royalties. The alternative would have been to emphasize
Lopuksi, höyrykone otettiin käyttöön hitaassa tahdissa ennen Wattin patentin raukeamista. Pitämällä hinnat korkealla ja estämällä muita tuottamasta halvempia ja parempia höyrykoneita, Boulton ja Watt vaikeuttivat pääoman kasautumista ja hidastivat talouskasvua.
manufacturing and service activities as the principal
 
source of profits, which in fact was the policy adopted
James Wattin tarina on vahingollinen tapaus patenttijärjestelmän hyödyllisyydelle, mutta me tulemme näkemään, ettei se ole epätavallinen. Uusi idea kehittyy melkeinpä sattumalta keksijälle kun hän on rutiininomaisesti toimimassa jonkin aivan toisenlaisen lopputuloksen saamiseksi. Patentti tulee vasta vuosia sen jälkeen ja se johtuu enemmänkin lainopillisen terävyyden sekä käytettävissä olevien resurssien käyttäminen ”hyvän onnen rattaiden voitelemiseen” kuin minkään muun. Viimein, kun patenttisuoja on hankittu, käytetään sitä usein työkaluna taloudellisen kasvun estämiseen ja kilpailijoiden satuttamiseen.
when the expiration date of the patent for the separate
 
condenser drew near in the late 1790s…. It is possible to
Vaikka näkemys, jota tässä esitämme, voi vaikuttaa ikonisoivalta, se ei ole varsinaisesti uusi, eikä erityisemmin alkuperäinen. Frederic Scherer, patenttijärjestelmän arvovaltainen akateeminen tukija, tutkittuaan Boultonin ja Wattin tarinaa, totesi vuonna 1986 seuraavanlaisesti:
conclude more definitely that the patent litigation activities
''Jos patenttisuojausta ei olisi ollut olemassa, ... Boulton ja Watt olisivat varmasti joutuneet seuraamaan varsin toisenlaista bisnestaktiikkaa siihen verrattuna mitä he käyttivät. Suurin osa yrityksen voitoista oli saatu moottorien käytön rojalteista eikä valmistettujen moottorien komponenteista, ja ilman patenttisuojaa yritys ei olisi tietenkään kyennyt keräämään rojalteja. Vaihtoehtona olisi ollut keskittyä tuotantoon ja huoltopalveluihin päätulonlähteenä, joka itseasiassa oli käytäntö, jota alettiin omaksua 1790-luvulla kun erillisen höyrystimen patentin raukeaminen alkoi lähestyä... On mahdollista todeta vieläkin varmemmin, että patenttiriitely 1790-luvulla ei suoraan kannustanut teknologista kehitystä... Boultonin ja Wattin kieltäytyminen lisenssien myöntämisestä muille moottorinvalmistajille erillisen höyrystimen valmistamiseksi selkeästi haittasi sekä kehitystä että parannusten omaksumista.''⁸
of Boulton & Watt during the 1790s did not directly incite
 
further technological progress…. Boulton and Watt’s
* * *
refusal to issue licenses allowing other engine makers to
 
employ the separate-condenser principle clearly retarded
Teollisesta vallankumouksesta on jo aikaa, mutta kysymys aineettomasta omaisuudesta on edelleen ajankohtainen. Tätä kirjaa kirjoitettaessa yhdysvaltalaistuomari James Spencer on uhkaillut kolmen vuoden ajan sulkea laajasti käytetyn Blackberryn viestintäverkon – patenttikiistan takia.⁹ Eikä Blackberry ole itsekään synnitön: vuonna 2001 Blackberry haastoi oikeuteen Glenayre Electronicsin, koska kyseinen yritys loukkasi Blackberryn patenttia, joka koski "informaation puskemista isäntäsysteemistä mobiilidatakommunikaatiolaitteeseen".¹⁰
the development and introduction of improvements.
 
8
Samanlainen sota on käynnissä tekijänoikeuksien puolella - Napster-palvelu suljettiin liittovaltion tuomarin toimesta heinäkuussa 2000 kiistassa koskien tekijänoikeudella suojattujen tiedostojen jakoa.¹¹ Tunteet käyvät kuumina kummallakin puolella. Jotkut tekijänoikeusvastaiset libertaristit käyttävät slogania “informaatio vain haluaa olla vapaana”. Toisessa ääripäässä suuret musiikki- ja ohjelmistoyhtiöt väittävät maailman ilman immateriaalioikeuksia olevan maailma ilman uusia ideoita.
***
 
The industrial revolution was long ago. But the issue of
Osa tekijänoikeusväittelyn katkeruudesta heijastuu Stephen Manesin hyökkäyksessä Lawrence Lessigiä kohtaan:
intellectual property is a contemporary one. At the time we wrote
 
this, U.S. District Judge James Spencer had been threatening for
''Stanfordin lakiprofessorin ja median suosikin Lawrence Lessigin mukaan “liikkeen täytyy alkaa kaduilta”, jotta korruptoitunutta kongressia, ylikeskittynyttä mediaa ja ylihintaista oikeusjärjestelmää vastaan voidaan taistella.  Vastoin Lessigin avautumista... “fair use” -poikkeukset nykyisessä tekijänoikeuslaissa... ovat niin ekspansiivisia, että melkeinpä ainoa asia, jota leikkaamalla-ja-liittämällä ei voi tehdä tekijänoikeuden alaiselle teokselle laillisesti, on kopioida merkittävää osaa siitä..¹²''
three years to shut down the widely used Blackberry messaging
 
network – over a patent dispute.
Varmastikaan Lessig ei ole nykyisen tekijänoikeuslain ystävä. Mutta huolimatta Stephen Manesin väitteestä, hän uskoo tuottajien ja kuluttajien välisten oikeuksien tasapainottamiseen: hänen kirjansa Free Culture puhuu jatkuvasti tästä tasapainosta ja siitä, kuinka se on menetetty nykyaikaisessa laissa.¹³
9
 
And Blackberry itself is not
Kuten Lessig, monet taloustieteilijät ovat skeptisiä nykyisen lain suhteen - 17 huomattavaa taloustieteilijää, mukaanlukien useita Nobel-palkinnon voittaneita, jättivät kirjelmän Yhdysvaltain korkeimmalle oikeudelle kannattaakseen Lessigin haastetta tekijänoikeuden pituuden kyseenalaistamiseksi. Kuten Lessig, myös taloustieteilijät tunnustavat immateriaalioikeuksien roolin: kun lakimiehet puhuvat oikeuksien tasapainottamisesta, taloustieteilijät puhuvat kannustimista. Lainataksemme kahden huomattavan taloustieteilijän, Robert Barron ja Xavier Sala-i-Martinin oppikirjaa:
without sin: in 2001 Blackberry sued Glenayre Electronics for
 
infringing on its patent for “pushing information from a host
''Olisi hyvä antaa kaikki olemassa olevat keksinnöt vapaasti kaikkien tuottajien käyttöön, mutta tämä käytäntö epäonnistuu tarjoamaan... kannustimia myöhempiin keksintöihin. Vastakkain ovat olemassaolevien ideoiden käyttö ja innovatiivisen toiminnan kannustin.¹⁴''
system to a mobile data communication device.
 
10
Tosiaan, kun monet meistä nauttivat mahdollisuudesta ladata vapaasti musiikkia internetistä, me olemme myös huolissamme siitä, kuinka muusikko voi ansaita elantonsa mikäli hänen musiikkinsa on välittömästi jaossa ilmaiseksi.
A similar war is taking place over copyright – the Napster
 
network was shut down by a federal judge in July of 2000 in a
Vaikka keskustelu tekijänoikeuksista ja patenteista käykin kiivaana, on olemassa yleinen hyväksyntä sille, että jonkinlaista suojaa tarvitaan keksijöille ja luojille, jotta he voisivat nauttia työnsä hedelmistä. "Informaatio vain haluaa olla vapaana" -retoriikka vihjaa, ettei kukaan saisi ansaita omilla ideoillaan. Tästä huolimatta ei näytä olevan kovinkaan vahvaa vaatimusta, että samalla kun muiden on aivan hyväksyttävää kerätä oman työnsä hedelmät, keksijöiden ja luojien täytyisi tulla toimeen muiden hyväntekeväisyydellä.
dispute over the sharing of copyrighted files.
 
11
Kaikesta tunteellisuudesta huolimatta näyttää siltä, että kummatkin osapuolet ovat samaa mieltä siitä, että immateriaalioikeuslakien tarvitsee löytää tasapaino luomistyön kannustimien tarjoamisen ja olemassa olevien ideoiden käytön vapauden välille. Toisin sanoen, kummatkin osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että immateriaalioikeuslait ovat "tarpeellinen paha" joka synnyttää uutta innovaatiota, ja erimielisyys koskee sitä, mihin kohtaa viiva olisi piirrettävä. Aineettoman omaisuuden puolustajat pitävät nykyisiä monopolituottoja juuri ja juuri riittävinä, kun taas sen vastustajat pitävät niitä aivan liian korkeina.
Emotions run high
 
on both sides. We have the anti-copyright slogan “information just
Oma analyysimme johtaa erimielisyyteen kummankin puolen kanssa. Järkeilymme kulkee seuraavanlaisesti. Jokainen haluaa monopolin. Kukaan ei halua kilpailla omien asiakkaidensa tai matkijoiden kanssa. Tällä hetkellä patentit ja tekijänoikeudet antavat tiettyjen ideoiden tuottajille monopolin. Luonnollisesti muutamat ihmiset tekevät jotain myös vastikkeettomasti. Uusien hyödykkeiden luojat eivät eroa vanhojen hyödykkeiden tuottajista: he haluavat saada korvauksen vaivannäöstään. On kuitenkin pitkä ja vaarallinen hyppäys väitteestä, että keksijät ansaitsevat korvaukset vaivannäöstään siihen, että patentit ja tekijänoikeudet, eli monopolioikeudet, ovat paras tai ainoa tapa tuottaa se korvaus. Väitteet kuten "patentti on ''se'' tapa, jolla jotakuta palkitaan arvokkaan kaupallisen idean keksimisestä, ovat yleisiä bisnes-, laki- ja talouslehdissä.  Kuten tulemme näkemään, on olemassa monia muitakin tapoja, joilla keksijöitä palkitaan, jopa huomattavan suuresti, ja joista monet ovat parempia yhteiskunnalle kuin se monopolivoima, jonka patentit ja tekijänoikeudet nykyisellään suovat. Koska keksijöitä voidaan palkita myös ilman patentteja ja tekijänoikeuksia, meidän tulee kysyä: Onko totta, että aineeton omaisuus saavuttaa halutun päämäärän, eli luo kannustimia uuden keksimiselle ja luomiselle, jotka puolestaan korvaavat niistä aiheutuvat haitat?
wants to be free” promoted by some civil libertarians. On the other
 
extreme, large music and software companies argue that a world
Tämä kirja tarkastelee sekä todisteita että teoriaa. Johtopäätöksemme on, että luojien omistusoikeudet voivat olla hyvin suojattuja ilman aineetonta omaisuutta, eikä aineeton omaisuus kasvata innovaatiota eikä uuden luomista. Se on tarpeeton paha.
without intellectual property would be a world without new ideas.
 
Some of the bitterness of the copyright debate is reflected
* * *
in Stephen Manes’ attack on Lawrence Lessig
 
According to Stanford law professor and media darling
Tämä kirja kertoo taloustieteestä, ei laista. Tai toisin sanoen, tämä ei kerro millainen laki on, vaan millainen sen pitäisi olla. Jos olet kiinnostunut siitä, kuinka todennäköisesti joudut vankilaan tiedostojen jakamisesta internetissä, tämä kirja ei ole sinulle. Jos olet kiinnustunut siitä, onko hyvä idea antaa lain estää sinua jakamasta tiedostoja internetissä, niin silloin tämä kirja on sinulle.
Lawrence Lessig, a “movement must begin in the streets”
 
to fight a corrupt Congress, overconcentrated media and
Huolimatta siitä, että tämä kirja ei ole laista, jotain taustatuntemusta laista silti tarvitaan ymmärtämään taloustieteelliset kysymykset. Tulemme tarkastelemaan taloustieteellisesti sitä, mitä viime aikoina on alettu kutsumaan "aineettomaksi omaisuudeksi", erityisesti patentteja ja tekijänoikeuksia. Itseasiassa on olemassa kolme erilaista aineettoman omaisuuden tyyppiä, jotka suurin osa lakijärjestelmistä tunnustaa: patentit, tekijänoikeudet ja tavaramerkit.
an overpriced legal system...Contrary to Lessig's
 
rants...“Fair use” exceptions in existing copyright law...are
Tavaramerkit ovat luonnostaan erilaisia verrattuna patentteihin ja tekijänoikeuksiin: niiden tarkoitus on identifioida hyödykkeiden, palveluiden ja ideoiden tuottajat. Kopiointi – mikä olisi tekijänoikeuden loukkaus – on hyvin erilaista verrattuna valehteluun – mikä olisi tavaramerkin loukkaus. Me emme tiedä hyvää syytä antaa markkinaosapuolten varastaa toisten identiteettejä tai naamioitua ihmisiksi, joita he eivät ole. Päinvastoin, on olemassa vahvoja taloudellisia hyötyjä siitä, että markkinaosapuolten annetaan vapaaehtoisesti identifioida itsensä. Vaikka voimmekin pohtia, onko välttämätöntä antaa Intelille monopolioikeutta käyttää sanaa "inside", on yleisesti ottaen hyvin vähän taloustieteellistä epäselvyyttä tavaramerkkien ansioista.
so expansive that just about the only thing cut-and-pastersBoldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
 
6
Patentit ja tekijänoikeudet, kaksi tekijänoikeuden muotoa joihin keskitymme, ovat debatin ja kiistelyn kohteena.  Ne eroavat toisistaan suojan laajuudessa, jonka ne tarjoavat. Patentit koskevat erityisenlaista toteutusta ideasta – joskin viime vuosina Yhdysvalloissa on viime vuosina kiinnitetty yhä vähemmän huomiota erityisyyteen. Patentit eivät kestä ikuisesti: Yhdysvalloissa 20 vuotta patenteille, jotka suojaavat valmistustekniikkaa, ja 14 vuotta muotoa suojaaville. Patentit tarjoavat suhteellisen laajan suojan: kukaan ei voi laillisesti käyttää samaa ideaa, vaikka hän keksisikin sen itsenäisesti, ilman patentin haltijan lupaa.¹⁶
clearly can't do legally with a copyrighted work is directly
 
copy a sizable portion of it.
Tekijänoikeudet ovat skaalaltaan kapeampia, suojaten vain tiettyä yksityiskohtaista ja ainutlaatuista teosta – joskin samaan tapaan patenttien kanssa, skaala on laajentunut viime vuosina. Tekijänoikeus on myös paljon pidempi kestoltaan kuin patentti – tekijän elinikä plus 50 vuotta monissa Bernin sopimuksen allekirjoittaneissa valtioissa, ja – Yhdysvalloissa Sonny Bono Copyright Extension Actin ansiosta – tekijän elinikä olus 70 vuotta.¹⁷
12
 
Certainly Lessig is no friend of current copyright law. Yet, despite
Yhdysvalloissa tekijänoikeuksille asetettuja rajoituksia ei löydy patenttilaista. Kuten Stephen Manes aivan oikein tuo esiin hyökkäyksessään Lawrence Lessigiä vastaan, "fair use" antaa tekijänoikeudella suojatun teoksen omistajalle rajoitettuja oikeuksia käyttää sitä, tehdä osittaisia kopioita siitä ja myydä niitä, riippumatta tekijänoikeuden omistajan mielihaluista. Sen lisäksi tietyt johdannaisteokset ovat sallittuja ilman lupaa: esimerkiksi parodia on sallittua, kun taas jatko-osat eivät.
Stephen Manes assertions to the contrary, he does believe in
 
balancing the rights of producers with the rights of users: his book
Sekä patenttien että tekijänoikeuksien tapaukessa, taloustieteellisestä näkökulmasta, laki on kaksiosainen: oikeus ostaa ja myydä kopioita ideasta, ja oikeus kontrolloida kuinka ihmiset käyttävät omia kopioitaan. Ensimmäinen oikeus ei ole kiistanalainen. Tekijänoikeuslaissa, kun sitä sovelletaan teoksen luojaan, tätä kutsutaan usein "ensimmäisen myynnin oikeudeksi". Kuitenkin se jatkuu myös laillisena oikeutena muille myydä omistamiaan kopioita. Toinen oikeus sen sijaan on kiistanalainen, antaessaan aineettoman omaisuuden omistajalle oikeuden kontrolloida omaisuutta myynnin jälkeen. Tämä oikeus tuottaa monopolin – valtio velvoitetaan toimimaan sellaisia henkilöitä tai organisaatioita vastaan, jotka käyttävät ideaa tekijänoikeuden tai patentin omistajan kiellosta huolimatta.
Free Culture speaks repeatedly of this balance and how it has been
 
lost in modern law.
Aineettoman omaisuuden paremmin tunnettujen muotojen – patenttien ja tekijänoikeuksien – lisäksi on myös vähemmän tunnettuja tapoja suojata ideoita. Näitä ovat sopimukset, kuten shrink-wrap- ja click-through-ehdot, joita kukaan ei ikinä lue ostaessaan ohjelmistoa. Sellainen on myös perinteisin suojauksen muoto – liikesalaisuus – sekä sen sopimusoikeudelliset ja juridiset muodot kuten salassapitosopimukset. Kuten patentit ja tekijänoikeudet, nämä kaikki keinot auttavat idean alkuperäistä omistajaa pitämään monopolin siihen.
13
 
Like Lessig, many economists are skeptical of current law
Me emme tiedä yhtään legitiimiä argumenttia sen puolesta, että ideoiden tuottajat eivät saisi hyötyä keksinnöistään. Vaikka ideoita voisikin myydä ilman laillisia oikeuksia, markkinat toimivat parhaiten kun on olemassa selkeästi määritellyt omistusoikeudet. Ei ainoastaan keksijän omistusoikeus tulisi olla suojeltu, vaan myös niiden oikeudet, jotka ovat laillisesti hankkineet kopion ideasta, suoraan tai epäsuoraan, alkuperäiseltä keksijältä. Ensimmäinen kannustaa keksimään, jälkimmäinen kannustaa keksintöjen leviämistä, omaksumista ja parantamista.
– seventeen prominent economists, including several Nobel Prize
 
winners, filed a brief with the U.S. Supreme Court in support of
Miksi kuitenkin pitäisi keksijöillä olla oikeus kontrolloida kuinka ostajat käyttävät ideaa tai luomusta? Tämä antaa keksijälle monopolin ideaan. Me viittaamme tähän oikeuteen "aineettomana monopolina", korostaaksemme, että se on tämä kaikkia kopioita ideasta koskeva monopoli, joka on kiistanalainen, ei oikeus ostaa ja myydä kopioita. Valtio ei yleensä ylläpidä muiden hyödykkeiden tuottajien monopoleja. Tämä siksi, koska on laajalti huomioitu, että monopolit luovat monia sosiaalisia kustannuksia. Aineeton monopoli ei eroa tässä suhteessa. Haluamme esittää kysymyksen, luoko se myös sosiaalista hyötyä, joka ylittäisi nämä sosiaaliset kustannukset.
Lessig’s lawsuit challenging the extension of the length of
 
copyright. Also like Lessig, economists recognize a role for
* * *
intellectual property: where lawyers speak of balancing rights,
 
economists speak of incentives. To quote from a textbook by two
The U.S. Constitution allows Congress “To promote the progress of science and useful arts, by securing for limited times to authors and inventors the exclusive right to their respective writings and discoveries.”¹⁸ Our perspective on patents and copyright is a similar one: promoting the progress of science and the useful arts is a crucial ingredient of economic welfare, from solving such profound economic problems as poverty, to such mundane personal nuisances as boredom. From a social point of view, and in the view of the founding fathers, the purpose of patents and copyrights is not to enrich the few at the expense of the many. Nobody doubts that J. K. Rowling and Bill Gates have been greatly enriched by their intellectual property – nor is it surprising that they would argue in favor of it. But common sense and the U.S. Constitution say that these rights must be justified by bringing benefits to all of us.
prominent economists Robert Barro and Xavier Sala-i-Martin
 
It would be [good] to make the existing discoveries freely
The U.S. Constitution is explicit that what is to be given to authors and inventors is an exclusive right – a monopoly. Implicit is the idea that giving this monopoly serves to promote the progress of science and useful arts. The U.S. Constitution was written in 1787. At that time, the idea of copyright and patent was
available to all producers, but this practice fails to provide
relatively new, the products to which they applied few, and their terms short. In light of the experience of the subsequent 219 years we might ask: is it true that legal grants of monopoly serve to promote the progress of science and the useful arts?
the...incentives for further inventions. A tradeoff arises
 
between restrictions on the use of existing ideas and the
Certainly common sense suggests that it should. How is a musician to make a living if the moment she performs her music, everyone else can copy and give it away for free? Why would the large corporations pay the small inventor when they can simply take his idea? It is hard to imagine life without the internet, and
rewards to inventive activity.
today we are all jet setters. Is not the explosion of creativity and invention unleashed since the writing of the U.S. Constitution a testimony to the powerful benefit of intellectual property? Would not the world without patent and copyright be a sad cold world, empty of new music and of marvelous new inventions?
14
 
Indeed, while many of us enjoy the benefits of being able to freely
So the first question we will pose is what the world might be like without intellectual monopoly. Patents and copyrights have not secured monopolies on all ideas at all times. It is natural then to examine times and industries in which legal protection for ideas have not been available to see whether innovation and creativity were thriving or were stifled. It is the case, for example, that neither the internet nor the jet engine were invented in hopes of securing exclusive rights. In fact, we ordinarily think of “innovative monopoly” as an oxymoron. We shall see that when monopoly over ideas is absent, competition is fierce and that as a result innovation and creativity thrive. Whatever a world without patents and copyrights would be like, it would not be a world devoid of great new music and beneficial new drugs.
download music from the internet, we worry as well how the
 
musician is to make a living if her music is immediately given
You will gather by now that we are skeptical of monopoly – as are economists in general. Our second topic will be an examination of the many social costs created by copyrights and patents. Adam Smith a friend and teacher of James Watt was one of the first economists to explain how monopolies make less available at a higher price. In some cases, such as the production of music, this may not be a great social evil; in other cases such as the availability of AIDS drugs, it may be a very great evil indeed. However, as we shall see, low availability and high price is only one of the many costs of monopoly. The example of James Watt is a case in point: by making use of the legal system, he inhibited competition and prevented his competitors from introducing useful new advances. We shall also see that because there are no countervailing market forces, government-enforced monopolies such as intellectual monopoly are particularly problematic.
away for free.
 
While a furious debate rages over copyrights and patents,
While monopoly may be evil, and while innovation may thrive in the absence of traditional legal protections such as patents and copyrights, it may be that patents and copyrights serve to increase innovation. The presumption in the U.S. Constitution is that they do, and that the benefits of more entertainment and more
there is general agreement that some protection is needed to secure
innovation outweigh the costs of these monopolies. Certainly the monopolies created by patents and copyright may be troublesome – but if that is the cost of having blockbuster movies, automobiles and flu vaccine, most of us are prepared to put up with it. That is the position traditionally taken by economists, most of whom support patents and copyright, at least in principle. Some of them take the view that intellectual monopoly is an unavoidable evil if we are to have any innovation at all; other simply argue that at least some modest amount of intellectual monopoly is desirable to provide adequate incentive for innovation and creation. Our third topic will be an examination of the theoretical arguments supporting intellectual monopoly, as well as counter-arguments about why intellectual monopoly may hurt rather than foster creative activity.
for inventors and creators the fruits of their labors. The rhetoric
 
that “information just wants to be free” suggests that no one should
It is crucial to recognize that intellectual monopoly is a double-edged sword. The rewards to innovative effort are certainly greater if success is awarded a government monopoly. But the existence of monopolies also increases the cost of creation. In one extreme case, a movie that cost $218 to make had to pay $400,000
be allowed to profit from her ideas. Despite this, there does not
for the music rights.¹⁹ As we will argue at length, theoretical arguments alone cannot tell us if intellectual monopoly increases or decreases creative activity.
seem to be a strong lobby arguing that while it is ok for the rest of
 
us to benefit from the fruits of our labors, inventors and creators
In the final analysis, the only justification for intellectual property is that it increases –  ''de facto'' and substantially – innovation and creation. What have the last 219 years taught us? Our final topic is an examination of the evidence about intellectual monopoly and innovation. Is it a fact that intellectual monopoly leads to more creativity and innovation? Our examination of the data shows no evidence that it does. Nor are we the first economists to reach this conclusion. After reviewing an earlier set of facts in 1958, the distinguished economist Fritz Machlup wrote
should have to subsist on the charity of others.
 
For all the emotion, it seems both sides agree that
''“it would be irresponsible, on the basis of our present knowledge of its economic consequences, to recommend instituting [a patent system].”²⁰''
intellectual property laws need to strike a balance between
 
providing sufficient incentive for creation and the freedom to make
Since there is no evidence that intellectual monopoly achieves the desired purpose of increasing innovation and creation, it has no benefits. So there is no need for society to balance the benefits against the costs. This leads us to our final conclusion: intellectual property is an unnecessary evil.
use of existing ideas. Put it differently, both sides agree that
 
intellectual property rights are a “necessary evil” that fosters
'''Comments'''
innovation, and disagreement is over where the line should be
 
drawn. For the supporters of intellectual property, currentBoldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
We are grateful to George Selgin and John Turner, of the University of Georgia Terry College of Business, for pointing out a number of factual mistakes and imprecisions in our rendition of the James Watt story, as it had appeared in earlier versions of this chapter and in our 2003 Lawrence R. Klein Lecture, published in Boldrin and Levine [2004]. In a recent article, Selgin and Turner [2006], also take issue with our interpretation of the facts and add a few additional ones that, in their view, contradict our vision of James Watt as a primary example of an intellectual monopolist. It seems clear, even from the references quoted by Selgin and Turner, that many students of the Industrial Revolution share our view – more properly: we shared theirs.
7
 
monopoly profits are barely enough; for its enemies currently
Selgin and Turner’s argument and facts do not, however, address the issues we raise about Boulton and Watt. Take their discussion of the hypothetical “Watt sans patent.” Obviously Boulton and Watt fought hard for their patents, and obviously they claimed innovation would have been impossible without them. Our point is another: could they have made enough money to compensate their opportunity cost without the patent? All the evidence, including that reported by Selgin and Turner, suggests this is the case. In fact they make our case quite convincingly: quoting F.M. Scherer they assert that seventeen years before the second patent expired they, Boulton and Watt, were already breaking even. In economics, “breaking even” means that your opportunity costs have been paid, and your capital has received the risk-adjusted, expected return, and Scherer is a distinguished economist. Whatever profits Boulton and Watt made after that, were all extra rents due to monopoly power and, economically, not needed to pay their opportunity costs. So, we all agree that, at least for the final 17 years, the patent was not serving a useful economic purpose, hence it was damaging because it created monopoly distortions.
monopoly profits are too high.
 
Our analysis leads to conclusions that are at variance with
'''Notes'''
both sides. Our reasoning proceeds along the following lines.
Everyone wants a monopoly. No one wants to compete against his
own customers, or against imitators. Currently patents and
copyrights grant producers of certain ideas a monopoly. Certainly
few people do something in exchange for nothing. Creators of new
goods are not different from producers of old ones: they want to be
compensated for their effort. However, it is a long and dangerous
jump from the assertion that innovators deserve compensation for
their efforts to the conclusion that patents and copyrights, that is
monopoly, are the best or the only way of providing that reward.
Statements such as “A patent is the way of rewarding somebody
for coming up with a worthy commercial idea”
15
abound in the
business, legal and economic press. As we shall see there are many
other ways in which innovators are rewarded, even substantially,
and most of them are better for society than the monopoly power
patents and copyright currently bestow. Since innovators may be
rewarded even without patents and copyright, we should ask: is it
true that intellectual property achieves the intended purpose of
creating incentives for innovation and creation that offset their
considerable harm?
This book examines both the evidence and the theory. Our
conclusion is that creators’ property rights can be well protected in
the absence of intellectual property, and that the latter does not
increase either innovation or creation. They are an unnecessary
evil.
***
This is a book about economics, not about law. Or put
differently, it is not about what the law is but rather what the law
should be. If you are interested in whether or not you are likely to
wind up in jail for sharing your files over the internet, this is not
the book for you. If you are interested in whether it is a good idea
for the law to prevent you from sharing your files over the internet,
then this book is for you.
However, while this book is not about the law, some
background on the law is necessary to understanding the economic
issues. We are going to examine the economics of what has, in
recent years, come to be called “intellectual property,” especially
patents and copyright. In fact, there are three broad types ofBoldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
8
intellectual property recognized in most legal systems: patents,
copyrights and trademarks.
Trademarks are different in nature than patents and
copyrights: they serve to identify the providers of goods, services
or ideas. Copying – which would be a violation of copyright – is
quite different from lying – which would be a violation of
trademark. We do not know of a good reason for allowing market
participants to steal identities or masquerade as people they are
not. Conversely, there are strong economic advantages in allowing
market participants to voluntarily identify themselves. While we
may wonder if it is necessary to allow the Intel Corporation a
monopoly over the use of the word “inside,” in general there is
little economic dispute over the merits of trademarks.
Patents and copyrights, the two forms of intellectual
property on which we focus, are a subject of debate and
controversy. They differ from each other in the extent of coverage
they provide. Patents apply to specific implementations of ideas –
although in recent years in the U.S. there has been decreasing
emphasis on specificity. Patents do not last forever: in the United
States, 20 years for patents covering techniques of manufacture,
and 14 years for ornamentation. Patents provide relatively broad
protection: no one can legally use the same idea, even if they
independently rediscover it, without permission from the patent
holder.
16
Copyrights are narrower in scope, protecting only the
specific details of a particular narrative although as with the case
of patents, the scope has been increasing in recent years. Copyright
is also much longer in duration than patent – the life of the author
plus 50 years for the many signatory countries of the Berne
Convention, and – in the U.S. since the Sonny Bono Copyright
Term Extension Act the life of the author plus 70 years.
17
In the U.S. there are limitations on copyright not present in
patent law. As Stephen Manes correctly points out in his attack on
Lawrence Lessig, the right of fair use allows the purchaser of a
copyrighted item limited rights to employ it, make partial copies of
it and resell them, regardless of the desires of the copyright holder.
In addition, certain derivative works are allowed without
permission: parodies are allowed, for example, while sequels are
not.
In the case of both patents and copyright, from the point of
view of economics, there are two ingredients in the law: the right
to buy and sell copies of ideas, and the right to control how other
people make use of their copies. The first right is not controversial.Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
9
In copyright law, when applied to the creator this right is
sometimes called the “right of first sale.” However, it extends also
to the legitimate rights of others to sell their copies. It is the second
right, enabling the owner to control the use of intellectual property
after sale, that is controversial. This right produces a monopoly –
enforced by the obligation of the government to act against
individuals or organizations that use the idea in ways prohibited by
the copyright or patent holder.
In addition to the well-known forms of intellectual property
– patents and copyright – there are also lesser-known ways of
protecting ideas. These include contractual agreements, such as the
shrink-wrap and click-through agreements that you never read
when you buy software. They also include the most traditional
form of protection – trade secrecy – as well as its contractual and
legal manifestations such as non-disclosure agreements. Like
patents and copyright all of these devices serve to help the
originator of an idea maintain a monopoly over it.
We do not know of any legitimate argument that producers
of ideas should not be able to profit from their creations. While
ideas could be sold in the absence of a legal right, markets function
best in the presence of clearly defined property rights. Not only
should the property rights of innovators be protected but also the
rights of those who have legitimately obtained a copy of the idea,
directly or indirectly, from the original innovator. The former
encourages innovation, the latter encourages the diffusion,
adoption and improvement of innovations.
Why, however, should creators have the right to control
how purchasers make use of an idea or creation? This gives
creators a monopoly over the idea. We refer to this right as
“intellectual monopoly,” to emphasize that it is this monopoly over
all copies of an idea that is controversial, not the right to buy and
sell copies. The government does not ordinarily enforce
monopolies for producers of other goods. This is because it is
widely recognized that monopoly creates many social costs.
Intellectual monopoly is no different in this respect. The question
we address is whether it also creates social benefits commensurate
with these social costs.
***
The U.S. Constitution allows Congress “To promote the
progress of science and useful arts, by securing for limited times to
authors and inventors the exclusive right to their respectiveBoldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
10
writings and discoveries.
18
Our perspective on patents and
copyright is a similar one: promoting the progress of science and
the useful arts is a crucial ingredient of economic welfare, from
solving such profound economic problems as poverty, to such
mundane personal nuisances as boredom. From a social point of
view, and in the view of the founding fathers, the purpose of
patents and copyrights is not to enrich the few at the expense of the
many. Nobody doubts that J. K. Rowling and Bill Gates have been
greatly enriched by their intellectual property – nor is it surprising
that they would argue in favor of it. But common sense and the
U.S. Constitution say that these rights must be justified by bringing
benefits to all of us.
The U.S. Constitution is explicit that what is to be given to
authors and inventors is an exclusive right – a monopoly. Implicit
is the idea that giving this monopoly serves to promote the
progress of science and useful arts. The U.S. Constitution was
written in 1787. At that time, the idea of copyright and patent was
relatively new, the products to which they applied few, and their
terms short. In light of the experience of the subsequent 219 years
we might ask: is it true that legal grants of monopoly serve to
promote the progress of science and the useful arts?
Certainly common sense suggests that it should. How is a
musician to make a living if the moment she performs her music,
everyone else can copy and give it away for free? Why would the
large corporations pay the small inventor when they can simply
take his idea? It is hard to imagine life without the internet, and
today we are all jet setters. Is not the explosion of creativity and
invention unleashed since the writing of the U.S. Constitution a
testimony to the powerful benefit of intellectual property? Would
not the world without patent and copyright be a sad cold world,
empty of new music and of marvelous new inventions?
So the first question we will pose is what the world might
be like without intellectual monopoly. Patents and copyrights have
not secured monopolies on all ideas at all times. It is natural then to
examine times and industries in which legal protection for ideas
have not been available to see whether innovation and creativity
were thriving or were stifled. It is the case, for example, that
neither the internet nor the jet engine were invented in hopes of
securing exclusive rights. In fact, we ordinarily think of
“innovative monopoly” as an oxymoron. We shall see that when
monopoly over ideas is absent, competition is fierce – and that as a
result innovation and creativity thrive. Whatever a world withoutBoldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
11
patents and copyrights would be like, it would not be a world
devoid of great new music and beneficial new drugs.
You will gather by now that we are skeptical of monopoly
– as are economists in general. Our second topic will be an
examination of the many social costs created by copyrights and
patents. Adam Smith – a friend and teacher of James Watt – was
one of the first economists to explain how monopolies make less
available at a higher price. In some cases, such as the production of
music, this may not be a great social evil; in other cases such as the
availability of AIDS drugs, it may be a very great evil indeed.
However, as we shall see, low availability and high price is only
one of the many costs of monopoly. The example of James Watt is
a case in point: by making use of the legal system, he inhibited
competition and prevented his competitors from introducing useful
new advances. We shall also see that because there are no
countervailing market forces, government-enforced monopolies
such as intellectual monopoly are particularly problematic.
While monopoly may be evil, and while innovation may
thrive in the absence of traditional legal protections such as patents
and copyrights, it may be that patents and copyrights serve to
increase innovation. The presumption in the U.S. Constitution is
that they do, and that the benefits of more entertainment and more
innovation outweigh the costs of these monopolies. Certainly the
monopolies created by patents and copyright may be troublesome
– but if that is the cost of having blockbuster movies, automobiles
and flu vaccine, most of us are prepared to put up with it. That is
the position traditionally taken by economists, most of whom
support patents and copyright, at least in principle. Some of them
take the view that intellectual monopoly is an unavoidable evil if
we are to have any innovation at all; other simply argue that at
least some modest amount of intellectual monopoly is desirable to
provide adequate incentive for innovation and creation. Our third
topic will be an examination of the theoretical arguments
supporting intellectual monopoly, as well as counter-arguments
about why intellectual monopoly may hurt rather than foster
creative activity.
It is crucial to recognize that intellectual monopoly is a
double-edged sword. The rewards to innovative effort are certainly
greater if success is awarded a government monopoly. But the
existence of monopolies also increases the cost of creation. In one
extreme case, a movie that cost $218 to make had to pay $400,000
for the music rights.
19
As we will argue at length, theoreticalBoldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
12
arguments alone cannot tell us if intellectual monopoly increases
or decreases creative activity.
In the final analysis, the only justification for intellectual
property is that it increases –  de facto and substantially –
innovation and creation. What have the last 219 years taught us?
Our final topic is an examination of the evidence about intellectual
monopoly and innovation. Is it a fact that intellectual monopoly
leads to more creativity and innovation? Our examination of the
data shows no evidence that it does. Nor are we the first
economists to reach this conclusion. After reviewing an earlier set
of facts in 1958, the distinguished economist Fritz Machlup wrote
“it would be irresponsible, on the basis of our present
knowledge of its economic consequences, to recommend
instituting [a patent system].”20
Since there is no evidence that intellectual monopoly
achieves the desired purpose of increasing innovation and creation,
it has no benefits. So there is no need for society to balance the
benefits against the costs. This leads us to our final conclusion:
intellectual property is an unnecessary evil.Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
13
Comments
We are grateful to George Selgin and John Turner, of the
University of Georgia Terry College of Business, for pointing out a
number of factual mistakes and imprecisions in our rendition of the
James Watt story, as it had appeared in earlier versions of this
chapter and in our 2003 Lawrence R. Klein Lecture, published in
Boldrin and Levine [2004]. In a recent article, Selgin and Turner
[2006], also take issue with our interpretation of the facts and add a
few additional ones that, in their view, contradict our vision of
James Watt as a primary example of an intellectual monopolist. It
seems clear, even from the references quoted by Selgin and Turner,
that many students of the Industrial Revolution share our view –
more properly: we shared theirs.
Selgin and Turner’s argument and facts do not, however,
address the issues we raise about Boulton and Watt. Take their
discussion of the hypothetical “Watt sans patent.” Obviously
Boulton and Watt fought hard for their patents, and obviously they
claimed innovation would have been impossible without them. Our
point is another: could they have made enough money to
compensate their opportunity cost without the patent? All the
evidence, including that reported by Selgin and Turner, suggests
this is the case. In fact they make our case quite convincingly:
quoting F.M. Scherer they assert that seventeen years before the
second patent expired they, Boulton and Watt, were already
breaking even. In economics, “breaking even” means that your
opportunity costs have been paid, and your capital has received the
risk-adjusted, expected return, and Scherer is a distinguished
economist. Whatever profits Boulton and Watt made after that,
were all extra rents due to monopoly power and, economically, not
needed to pay their opportunity costs. So, we all agree that, at least
for the final 17 years, the patent was not serving a useful economic
purpose, hence it was damaging because it created monopoly
distortions.
Notes
                                                  
                                                  
1
¹ Lord [1923] p. 5-3.htm.
Lord [1923] p. 5-3.htm.
 
2
² Carnegie [1905] p. 157.
Carnegie [1905] p. 157.
 
3
³ Much of the story of James Watt can be found in Carnegie [1905], Lord [1923], and Marsden [2004]. Information on the role of Boulton in Watt’s enterprise is drawn from Mantoux [1905]. A lively description of the real Watt, as well of his legal wars against Hornblower – and many other – and of how he subsequently used his status to alter the public memory of the facts, can be found in Marsden [2004]. That Pickard’s patent was unjust is also the view of Selgin and Turner (2006), who, like Watt, do not seem to provide any evidence of why it was so.
Much of the story of James Watt can be found in Carnegie
 
[1905], Lord [1923], and Marsden [2004]. Information on the roleBoldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
As both the Lord and Carnegie works are out of copyright, both are available online at the very good Rochester site on the history of steam power www.history.rochester.edu/steam. Later drafts of this chapter benefited enormously from the arrival of Google Book Search, which allowed us to check so many original
14
historical sources about James Watt and the steam engine we would have never thought possible.
                                                                                                           
 
of Boulton in Watt’s enterprise is drawn from Mantoux [1905]. A
Lord [1923] gives figures on the number of steam engines produced by Boulton and Watt between 1775 and 1800, while the ''The Cambridge Economic History of Europe'' [1965] provides data on the spread of total horsepower between 1800 and 1815 and the spread of steam power more broadly. However, Kanefsky [1979] has largely discredited the Lord numbers, which is why we use figures on machines and horsepower from Kanefsky and Robey [1980].
lively description of the real Watt, as well of his legal wars against
 
Hornblower – and many other – and of how he subsequently used
Our horsepower calculations are based on 510 steam engines generating about 5,000 horsepower in the U.K. in 1760. During the subsequent forty years we estimate that about 1,740 engines generating about 30,000 horsepower were added. This gives our estimate that the total increased at a rate of roughly 750 horsepower each year. For 1815 we estimate about 100,000 horsepower – that is, the average of the figures Kanefsky and Robey [1980] give for 1800 and 1830. This together with the 35,000 horsepower we estimate for 1800 gives our estimate that the total increased at a rate of roughly 4,000 horsepower each year after 1800.
his status to alter the public memory of the facts, can be found in
 
Marsden [2004]. That Pickard’s patent was unjust is also the view
Data on the fuel efficiency, the “duty,” of steam engines is from Nuvolari [2004b].
of Selgin and Turner (2006), who, like Watt, do not seem to
provide any evidence of why it was so.
As both the Lord and Carnegie works are out of copyright,
both are available online at the very good Rochester site on the
history of steam power www.history.rochester.edu/steam. Later
drafts of this chapter benefited enormously from the arrival of
Google Book Search, which allowed us to check so many original
historical sources about James Watt and the steam engine we
would have never thought possible.
4
Lord [1923] gives figures on the number of steam engines
produced by Boulton and Watt between 1775 and 1800, while the
The Cambridge Economic History of Europe [1965] provides data
on the spread of total horsepower between 1800 and 1815 and the
spread of steam power more broadly. However, Kanefsky [1979]
has largely discredited the Lord numbers, which is why we use
figures on machines and horsepower from Kanefsky and Robey
[1980].
Our horsepower calculations are based on 510 steam
engines generating about 5,000 horsepower in the U.K. in 1760.
During the subsequent forty years we estimate that about 1,740
engines generating about 30,000 horsepower were added. This
gives our estimate that the total increased at a rate of roughly 750
horsepower each year. For 1815 we estimate about 100,000
horsepower – that is, the average of the figures Kanefsky and
Robey [1980] give for 1800 and 1830. This together with the
35,000 horsepower we estimate for 1800 gives our estimate that
the total increased at a rate of roughly 4,000 horsepower each year
after 1800.
Data on the fuel efficiency, the “duty,” of steam engines is
from Nuvolari [2004b].
   
   
5
Kanefsky and Robey [1980] together with Smith [1977-78] provide a careful historical account of the detrimental impact of the Newcomen’s, first, and of Watt’s patents, later, on the rate of adoption of steam technology. Apart from the books just quoted, information about the Hornblower’s engine and its relation to Watt’s are widely available through easily accessible web sites, such as Encyclopedia Britannica, Wikipedia, and so on. Some details of Hornblower’s invention may be of interest. It was patented in 1781 and consisted of a steam engine with two cylinders, significantly more efficient than the Boulton and Watt design. Boulton and Watt challenged his invention, claiming infringement of their patent because Hornblower engine used a separate condenser, and won. With the 1799 judicial decision against him, Hornblower had to pay Boulton and Watt a substantial amount of money for past royalties, while losing all opportunities to further develop the compound engine. His compound steam engine principle was not revived until 1804 by Arthur Woolf. It became one of the main ingredients in the efficiency explosion that followed the expiration of Boulton and Watt’s patent.
Kanefsky and Robey [1980] together with Smith [1977-78]
 
provide a careful historical account of the detrimental impact of the
Watt’s low-pressure engines were a dead end for further development; history shows that high-pressure, non-condensing engines were the way forward. Boulton and Watt’s patent, covering all kinds of steam engines prevented anyone from working seriously on the high-pressure version until 1800. This included William Murdoch, an employee of Boulton and Watt, who had developed a version of the high-pressure engine in the early 1780s. He named it the “steam carriage” and was legally barred from developing it by Boulton and Watt’s successful addition of the high-pressure engine to their patent, although Boulton and Watt never spent a cent to develop it. For the details of this story the reader should check the on line site Cotton Times at http://www.cottontimes.co.uk/ or Carnegie [1905, pp. 140-141]. The “William Murdoch” entry in Wikipedia provides a good summary. More generally various researchers directly connect Murdoch to Trevithick, who is now considered the official “inventor” (in 1802) of the high-pressure engine. Quite plainly, the evidence suggests that Boulton and Watt’s patent retarded the high-pressure steam engine, and hence economic development, of about 16 years.
Newcomen’s, first, and of Watt’s patents, later, on the rate of
 
adoption of steam technology. Apart from the books just quoted,
⁶ The story about Pickard’s patent blocking adoption by Watt is told in von Tunzelmann [1978].
information about the Hornblower’s engine and its relation toBoldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
 
15
⁷ Thompson [1847] p. 110 and quoted also in Lord [1923].
 
⁸ Scherer [1984] pp. 24-25.
                                                                                                              
                                                                                                              
Watt’s are widely available through easily accessible web sites,
U.S. District Court for Eastern District of Virginia Plaintiff NTP, Inc. v. Defendant Research In Motion Ltd. Civil Action Number 3:01CV767-JRS.
such as Encyclopedia Britannica, Wikipedia, and so on. Some
 
details of Hornblower’s invention may be of interest. It was
¹⁰ U.S. Patent 6219694.
patented in 1781 and consisted of a steam engine with two
 
cylinders, significantly more efficient than the Boulton and Watt
¹¹ United States Court of Appeals for the 9th Circuit Court, In Re: Napster.
design. Boulton and Watt challenged his invention, claiming
 
infringement of their patent because Hornblower engine used a
¹² Stephen Manes [2004].
separate condenser, and won. With the 1799 judicial decision
 
against him, Hornblower had to pay Boulton and Watt a substantial
¹³ Lessig [2004].
amount of money for past royalties, while losing all opportunities
 
to further develop the compound engine. His compound steam
¹⁴ Robert Barro and Xavier Sala-i-Martin [1999] p. 290.
engine principle was not revived until 1804 by Arthur Woolf. It
 
became one of the main ingredients in the efficiency explosion that
¹⁵ ''The Economist'', June 23rd 2001, page 42, with italics added.
followed the expiration of Boulton and Watt’s patent.
 
Watt’s low-pressure engines were a dead end for further
¹⁶ Information on U.S. Patent Law can be found at the U.S. Patent Office at www.uspto.gov/main/patents.htm. In addition to utility and design patents, there is also a third class of patent, the plant patent. Like a utility patent, a plant patent lasts 20 years.
development; history shows that high-pressure, non-condensing
 
engines were the way forward. Boulton and Watt’s patent,
¹⁷ The Sony Bono Copyright Extension Act can be found online at library.thinkquest.org/J001570/sonnybonolaw.html, while the Berne Convention on Copyright can be found at www.law.cornell.edu/treaties/berne/. A useful discussion of fair use, including parodies, is Gall [2000].
covering all kinds of steam engines prevented anyone from
 
working seriously on the high-pressure version until 1800. This
¹⁸ U.S. Constitution Article 1, Section 8. The U.S. Constitution, not being copyrighted, is online at various places, such as http://www.law.cornell.edu/constitution.
included William Murdoch, an employee of Boulton and Watt,
 
who had developed a version of the high-pressure engine in the
¹⁹ The $218 movie was Tarnation and the information from BBC News, is at http://news.bbc.co.uk/2/hi/entertainment/3720455.stm.
early 1780s. He named it the “steam carriage” and was legally
 
barred from developing it by Boulton and Watt’s successful
²⁰ Machlup [1958], p. 80. He nevertheless concluded that we should keep the patent system. We discuss his position further in our conclusion.
addition of the high-pressure engine to their patent, although
[[Luokka:Käännöstyöt]]
Boulton and Watt never spent a cent to develop it. For the details
of this story the reader should check the on line site Cotton Times
at http://www.cottontimes.co.uk/ or Carnegie [1905, pp. 140-141].
The “William Murdoch” entry in Wikipedia provides a good
summary. More generally various researchers directly connect
Murdoch to Trevithick, who is now considered the official
“inventor” (in 1802) of the high-pressure engine. Quite plainly, the
evidence suggests that Boulton and Watt’s patent retarded the
high-pressure steam engine, and hence economic development, of
about 16 years.
6
  The story about Pickard’s patent blocking adoption by Watt is
told in von Tunzelmann [1978].
7
Thompson [1847] p. 110 and quoted also in Lord [1923].
8 Scherer [1984] pp. 24-25. Boldrin & Levine: Against Intellectual Monopoly, Chapter 1
16
                                                                                                           
9
U.S. District Court for Eastern District of Virginia Plaintiff NTP,
Inc. v. Defendant Research In Motion Ltd. Civil Action Number
3:01CV767-JRS.
10
U.S. Patent 6219694.
11
United States Court of Appeals for the 9th
Circuit Court, In Re:
Napster.
12
Stephen Manes [2004] .
13
Lessig [2004].
14
Robert Barro and Xavier Sala-i-Martin [1999] p. 290.
15
The Economist, June 23rd
2001, page 42, with italics added.
16
Information on U.S. Patent Law can be found at the U.S. Patent
Office at www.uspto.gov/main/patents.htm. In addition to utility
and design patents, there is also a third class of patent, the plant
patent. Like a utility patent, a plant patent lasts 20 years.
17
The Sony Bono Copyright Extension Act can be found online at
library.thinkquest.org/J001570/sonnybonolaw.html, while the
Berne Convention on Copyright can be found at
www.law.cornell.edu/treaties/berne/. A useful discussion of fair
use, including parodies, is Gall [2000].
18
U.S. Constitution Article 1, Section 8. The U.S. Constitution, not
being copyrighted, is online at various places, such as
http://www.law.cornell.edu/constitution.
19
The $218 movie was Tarnation and the information from BBC
News, is at http://news.bbc.co.uk/2/hi/entertainment/3720455.stm.
20
Machlup [1958], p. 80. He nevertheless concluded that we
should keep the patent system. We discuss his position further in
our conclusion.

Nykyinen versio 25. lokakuuta 2009 kello 05.57

Luku 1: Johdanto

  • HUOM! Tämä on kopsattu suoraan pdf:stä joten käännöstä tehdessä kannattaa samalla tarkistaa pdf:stä, että kaikki teksti on tallella.

Vuoden 1764 loppupuolella, korjatessaan pientä Newcomen-höyrykonetta, James Wattin mieleen tuli ajatus erillisissä astioissa laajenevasta höyrystä. Muutamat seuraavat kuukaudet hän uurasti lakkaamatta rakentaakseen mallin uudesta koneesta. Vuoden 1768 elokuussa, useiden parannusten ja huomattavan lainanottamisen jälkeen, hän matkusti Lontooseen hakemaan patenttia idealleen. Hän teki seuraavat kuusi kuukautta paljon työtä patentin eteen. Seuraavan vuoden tammikuussa se vihdoinkin myönnettiin. Tuotannon osalta ei tapahtunut juuri mitään ennen vuotta 1775. Silloin, yhteistyökumppaninsa, rikkaan teollisuusmiehen Matthew Boultonin tuella, Watt sai parlamentin myöntämään patentille jatkoaikaa vuoteen 1800 asti. Suuri valtiomies Edmund Burke puhui parlamentin edessä kaunopuheisesti taloudellisen vapauden nimissä tarpeettoman monopolin luomista vastaan – ilman vaikutusta.¹ Wattin kumppanin Boultonin yhteydet olivat liian vahvoja tullakseen voitetuksi pelkän periaatteen avulla.

Kun Wattin patentti oli varmistettu ja tuotanto aloitettu, huomattava osa hänen energiastaan kului kilpailevien keksijöiden torjumiseen. Vuonna 1782 Watt varmisti itselleen ylimääräisen patentin, joka tuli ”tarpeelliseksi sen seurauksena, kun [Matthew] Wasborough ennätti niin epäreilusti kehittää ensimmäisenä kampiliikkeen”.² Vieläkin dramaattisemmin 1790-luvulla, kun ylivoimainen ja itsenäisesti suunniteltu Hornblower-moottori saatettiin tuotantoon, Boulton ja Watt kävivät sen kimppuun koko oikeusjärjestelmän voimalla.³

Wattin patenttien aikakaudella Iso-Britanniassa höyrykoneiden yhteenlaskettu teho lisääntyi 750 hevosvoimalla vuosittain. 30 vuotena patenttien jälkeen lisää tehoa tuli yli 4000 hevosvoimaa vuosittain. Sen lisäksi höyrykoneiden polttoainehyötysuhde muuttui vain vähän Wattin patentin aikana, kun taas vuosien 1810 ja 1835 välillä sen on arvioitu parantuneen viisinkertaiseksi.⁴

Kun Wattin patentit raukesivat, ei koettu pelkästään räjähdysmäistä kasvua höyrykoneiden tuotannossa ja tehossa, mutta höyryenergiasta tuli viimeinkin teollista vallankumousta eteenpäin ajava voima. Seuraavan 30 vuoden aikana höyrykoneita muunneltiin ja paranneltiin, ja olennaiset keksinnöt kuten höyryjuna, höyrylaiva ja höyryllä toimiva kehruukone tulivat yleiseen käyttöön. Olennainen innovaatio oli korkeapaineinen höyrykone – kehitys jonka Watt esti strategisesti patenttiaan käyttämällä. Monet uudet parannukset höyrykoneeseen, kuten esimerkiksi William Bullin, Richard Trevithickin ja Arthur Woolfin, tulivat saataville vuonna 1804: vaikkakin ne oli kehitetty jo aikaisemmin, niitä ei voitu ottaa käyttöön ennen kun Boultonin ja Wattin patentti oli rauennut. Kukaan näistä keksijöistä ei halunnut samaa kohtaloa kuin Jonathan Hornblower.⁵

Ironisesti, sama patenttijärjestelmä, jota Watt käytti kilpailijoidensa murskaamiseen, haittasi myös hänen omaa työtään paremman höyrykoneen kehittämisessä. Olennainen rajoite alkuperäisessä Newcomenin moottorissa oli kyvyttömyys tuottaa tasaista pyörivää liikettä. Kätevin ratkaisu ongelmaan, jossa yhdistyi kampi ja vauhtipyörä, riippuivat rakennustavasta, jonka James Pickard oli patentoinut, mikä esti Wattia käyttämästä sitä. Watt teki myös itse useita yrityksiä tehokkaamman voimansiirron kehittämiseksi, ilmeisesti päätyen kuitenkin samaan lopputulokseen kuin Pickard. Patentin olemassaolo pakotti Wattin kehittämään tehottomamman ”aurinko ja planeetta” -vaihteiston. Vasta vuonna 1794, Pickardin patentin rauettua, Boulton ja Watt ottivat käyttöön taloudellisesti ja teknisesti ylivoimaisen kammen.⁶

Wattin patenttien raukeamisen vaikutus hänen imperiumilleen voi myös tulla yllätyksenä. Kuten saattoi odottaa, patenttien rauetessa ”useita höyrykoneita valmistavia yrityksiä perustettiin, jotka käyttivät herra Wattin kehittämiä periaatteita”. Kuitenkin Wattin kilpailijat ”pääasiallisesti tähtäsivät ennemminkin halpuuteen kuin laatuun.” Lopputuloksena voimme havaita, että heitä ei suinkaan ajettu markkinoilta, vaan ”useita vuosia jälkeenpäin Boulton ja Watt pitivät hintojaan ylhäällä ja saivat silti enemmän tilauksia.”⁷

Itseasiassa vasta sen jälkeen, kun heidän patenttinsa raukesi, alkoivat Watt ja Boulton todenteolla valmistamaan höyrykoneita. Sitä ennen he lähinnä keskittyivät suurten monopolististen rojaltien keräämiseen lisenssien avulla. Aliurakoitsijat tuottivat suurimman osan osista, ja Boulton ja Watt lähinnä valvoivat, kun asiakkaat kokosivat komponentit.

Suuressa osassa historiikkeja James Wattia pidetään sankarillisena keksijänä, vastuullisena teollisen vallankumouksen alkamisesta. Faktat viittaavat toisenlaiseen tulkintaan. Watt oli yksi monista höyryvoimaa kehitelleistä älykkäistä keksijöistä 1700-luvun loppupuoliskolla. Sen jälkeen kun hän pääsi askeleen edemmäs muita, hän pysyi siellä – ei paremman innovaation, vaan tehokkaamman oikeusjärjestelmän hyväksikäytön ansiosta. Eikä siitä, että hänen yhteistyökumppaninsa oli rikas mies, jolla oli vahvoja yhteyksiä parlamenttiin, ollut ainoastaan pientä apua.

Oliko Wattin patentti ratkaiseva kannustin, joka tarvittiin tuomaan esille hänen sisäinen keksijänsä, kuten perinteisesti historiankirjat ehdottavat? Vai myöhästyttikö hänen oikeusjärjestelmän hyväksikäyttönsä kilpailun tukahduttamiseksi teollista vallankumousta vuosikymmenen tai kaksi? Vielä laajemmin, ovatko kaksi olennaista nykyisen immateriaalioikeutemme osaa – patentit ja tekijänoikeudet – lukuisine vikoineen, välttämätön paha jota meidän on ylläpidettävä nauttiaksemme keksimisen ja luomisen hedelmistä? Vai ovatko ne vain täysin turhia, jäännöksiä ajalta jolloin valtiot myönsivät rutiininomaisesti monopoleja suosituille ylhäisille? Tähän kysymykseen etsimme vastausta.

Wattin tapauksessa vuoden 1769 ja erityisesti vuoden 1775 patentit todennäköisesti myöhästyttivät höyrykoneen laajaa käyttöönottoa: kehitys tukahtui kunnes Wattin patentti raukesi, ja hyvin harvoja höyrykoneita rakennettiin hänen monopolinsa aikana. Välittömästi patentin raukeamisen jälkeen tapahtuneiden keksintöjen määrästä voimme päätellä, että Wattin kilpailijat vain odottivat ennen omien keksintöjensä julkistamista. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä: uusien höyrykoneiden, olivat ne kuinka paljon Wattin koneita parempia, piti käyttää erillistä lauhdutinta. Koska vuoden 1775 patentti tarjosi Boultonille ja Wattille monopolin kyseiselle idealle, monet muut sosiaalisesti ja taloudellisesti arvokkaat muutokset jäivät ottamatta käyttöön. Samalla tavalla, vuoteen 1794 asti Boultonin ja Wattin koneet olivat tehottomampia kuin ne olisivat voineet olla, koska Pickardin patentti esti käyttämästä ja parantamasta ideaa kammen ja vauhtipyörän yhdistelmästä.

Näemme myös kuinka huonosti Wattin keksijäntaidot olivat huonosti allokoitu: huomaamme hänen käyttäneen enemmän aikaa lakijärjestelmän parissa muodostaakseen ja säilyttääkseen monopolinsa kuin hän käytti aikaa varsinaiseen koneensa paranteluun ja tuotantoon. Taloudellisesta näkökulmasta katsoen Watt ei olisi tarvinnut niin pitkään kestänyttä patenttia – on arvioitu että vuoteen 1783 mennessä – 17 vuotta ennen hänen patenttinsa raukeamista – hänen yrityksensä oli päässyt omilleen. Edelleen patentin raukeamisen jälkeen Boulton ja Watt kykenivät ylläpitämään huomattavaa markkinaosuutta, vain koska olivat ensimmäisiä, huolimatta siitä faktasta että heidän kilpailijoillaan oli 30 vuotta aikaa oppia tekemään höyrykoneita.

Vahingollista yritystä tukahduttaa kilpailua ja hankkia erityisiä etuoikeuksia kutsutaan taloustieteilijöiden piirissä ylivoiton tavoitteluksi (rent-seeking). Historia ja arkijärki ovat osoittaneet sen olevan laillisen monopolin myrkyllinen hedelmä. Wattin yritys jatkaa hänen vuoden 1769 patenttiaan on erityisen törkeä esimerkki ylivoiton tavoittelusta: patentin jatkaminen oli selkeästi tarpeeton antamaan kannustin alkuperäiselle keksinnölle, joka oli jo tapahtunut. Sen lisäksi näemme, kuinka Watt käyttää patentteja työkaluna kilpailijoidensa, kuten Hornblowerin, Wasburoughin ja muiden innovaatioiden tukahduttamiseksi.

Hornblowerin kone on täydellinen esimerkki asiasta: se oli huomattava parannus Wattiin verrattuna, koska se esitteli uuden käsitteen ”compound enginestä” jossa oli enemmän kuin yksi sylinteri. Tämä, eikä Boultonin ja Wattin malli, oli pohjana höyrykoneiden kehitykselle sen jälkeen, kun heidän patenttinsa oli rauennut. Kuitenkin, koska Hornblower rakensi Wattin aiemman työn pohjalta käyttäen hyväksi ”erillistä höyrystintä”, Boulton ja Watt pystyivät pysäyttämään hänet oikeusteitse ja laittamaan tehokkaasti lopun höyrykonekehitykselle. Monopoli ”erilliselle höyrystimelle”, eli hyödylliselle innovaatiolle, esti samalla tavalla hyödyllisen innovaation, eli ”compound enginen” kehitystä, hidastaen täten taloudellista kasvua. Tällainen innovaation hidastaminen on klassinen esimerkki siitä, mitä kutsumme aineettoman omaisuuden tehottomuudeksi, tai IP-tehottomuudeksi lyhyemmin.

Lopuksi, höyrykone otettiin käyttöön hitaassa tahdissa ennen Wattin patentin raukeamista. Pitämällä hinnat korkealla ja estämällä muita tuottamasta halvempia ja parempia höyrykoneita, Boulton ja Watt vaikeuttivat pääoman kasautumista ja hidastivat talouskasvua.

James Wattin tarina on vahingollinen tapaus patenttijärjestelmän hyödyllisyydelle, mutta me tulemme näkemään, ettei se ole epätavallinen. Uusi idea kehittyy melkeinpä sattumalta keksijälle kun hän on rutiininomaisesti toimimassa jonkin aivan toisenlaisen lopputuloksen saamiseksi. Patentti tulee vasta vuosia sen jälkeen ja se johtuu enemmänkin lainopillisen terävyyden sekä käytettävissä olevien resurssien käyttäminen ”hyvän onnen rattaiden voitelemiseen” kuin minkään muun. Viimein, kun patenttisuoja on hankittu, käytetään sitä usein työkaluna taloudellisen kasvun estämiseen ja kilpailijoiden satuttamiseen.

Vaikka näkemys, jota tässä esitämme, voi vaikuttaa ikonisoivalta, se ei ole varsinaisesti uusi, eikä erityisemmin alkuperäinen. Frederic Scherer, patenttijärjestelmän arvovaltainen akateeminen tukija, tutkittuaan Boultonin ja Wattin tarinaa, totesi vuonna 1986 seuraavanlaisesti: Jos patenttisuojausta ei olisi ollut olemassa, ... Boulton ja Watt olisivat varmasti joutuneet seuraamaan varsin toisenlaista bisnestaktiikkaa siihen verrattuna mitä he käyttivät. Suurin osa yrityksen voitoista oli saatu moottorien käytön rojalteista eikä valmistettujen moottorien komponenteista, ja ilman patenttisuojaa yritys ei olisi tietenkään kyennyt keräämään rojalteja. Vaihtoehtona olisi ollut keskittyä tuotantoon ja huoltopalveluihin päätulonlähteenä, joka itseasiassa oli käytäntö, jota alettiin omaksua 1790-luvulla kun erillisen höyrystimen patentin raukeaminen alkoi lähestyä... On mahdollista todeta vieläkin varmemmin, että patenttiriitely 1790-luvulla ei suoraan kannustanut teknologista kehitystä... Boultonin ja Wattin kieltäytyminen lisenssien myöntämisestä muille moottorinvalmistajille erillisen höyrystimen valmistamiseksi selkeästi haittasi sekä kehitystä että parannusten omaksumista.

  • * *

Teollisesta vallankumouksesta on jo aikaa, mutta kysymys aineettomasta omaisuudesta on edelleen ajankohtainen. Tätä kirjaa kirjoitettaessa yhdysvaltalaistuomari James Spencer on uhkaillut kolmen vuoden ajan sulkea laajasti käytetyn Blackberryn viestintäverkon – patenttikiistan takia.⁹ Eikä Blackberry ole itsekään synnitön: vuonna 2001 Blackberry haastoi oikeuteen Glenayre Electronicsin, koska kyseinen yritys loukkasi Blackberryn patenttia, joka koski "informaation puskemista isäntäsysteemistä mobiilidatakommunikaatiolaitteeseen".¹⁰

Samanlainen sota on käynnissä tekijänoikeuksien puolella - Napster-palvelu suljettiin liittovaltion tuomarin toimesta heinäkuussa 2000 kiistassa koskien tekijänoikeudella suojattujen tiedostojen jakoa.¹¹ Tunteet käyvät kuumina kummallakin puolella. Jotkut tekijänoikeusvastaiset libertaristit käyttävät slogania “informaatio vain haluaa olla vapaana”. Toisessa ääripäässä suuret musiikki- ja ohjelmistoyhtiöt väittävät maailman ilman immateriaalioikeuksia olevan maailma ilman uusia ideoita.

Osa tekijänoikeusväittelyn katkeruudesta heijastuu Stephen Manesin hyökkäyksessä Lawrence Lessigiä kohtaan:

Stanfordin lakiprofessorin ja median suosikin Lawrence Lessigin mukaan “liikkeen täytyy alkaa kaduilta”, jotta korruptoitunutta kongressia, ylikeskittynyttä mediaa ja ylihintaista oikeusjärjestelmää vastaan voidaan taistella. Vastoin Lessigin avautumista... “fair use” -poikkeukset nykyisessä tekijänoikeuslaissa... ovat niin ekspansiivisia, että melkeinpä ainoa asia, jota leikkaamalla-ja-liittämällä ei voi tehdä tekijänoikeuden alaiselle teokselle laillisesti, on kopioida merkittävää osaa siitä..¹²

Varmastikaan Lessig ei ole nykyisen tekijänoikeuslain ystävä. Mutta huolimatta Stephen Manesin väitteestä, hän uskoo tuottajien ja kuluttajien välisten oikeuksien tasapainottamiseen: hänen kirjansa Free Culture puhuu jatkuvasti tästä tasapainosta ja siitä, kuinka se on menetetty nykyaikaisessa laissa.¹³

Kuten Lessig, monet taloustieteilijät ovat skeptisiä nykyisen lain suhteen - 17 huomattavaa taloustieteilijää, mukaanlukien useita Nobel-palkinnon voittaneita, jättivät kirjelmän Yhdysvaltain korkeimmalle oikeudelle kannattaakseen Lessigin haastetta tekijänoikeuden pituuden kyseenalaistamiseksi. Kuten Lessig, myös taloustieteilijät tunnustavat immateriaalioikeuksien roolin: kun lakimiehet puhuvat oikeuksien tasapainottamisesta, taloustieteilijät puhuvat kannustimista. Lainataksemme kahden huomattavan taloustieteilijän, Robert Barron ja Xavier Sala-i-Martinin oppikirjaa:

Olisi hyvä antaa kaikki olemassa olevat keksinnöt vapaasti kaikkien tuottajien käyttöön, mutta tämä käytäntö epäonnistuu tarjoamaan... kannustimia myöhempiin keksintöihin. Vastakkain ovat olemassaolevien ideoiden käyttö ja innovatiivisen toiminnan kannustin.¹⁴

Tosiaan, kun monet meistä nauttivat mahdollisuudesta ladata vapaasti musiikkia internetistä, me olemme myös huolissamme siitä, kuinka muusikko voi ansaita elantonsa mikäli hänen musiikkinsa on välittömästi jaossa ilmaiseksi.

Vaikka keskustelu tekijänoikeuksista ja patenteista käykin kiivaana, on olemassa yleinen hyväksyntä sille, että jonkinlaista suojaa tarvitaan keksijöille ja luojille, jotta he voisivat nauttia työnsä hedelmistä. "Informaatio vain haluaa olla vapaana" -retoriikka vihjaa, ettei kukaan saisi ansaita omilla ideoillaan. Tästä huolimatta ei näytä olevan kovinkaan vahvaa vaatimusta, että samalla kun muiden on aivan hyväksyttävää kerätä oman työnsä hedelmät, keksijöiden ja luojien täytyisi tulla toimeen muiden hyväntekeväisyydellä.

Kaikesta tunteellisuudesta huolimatta näyttää siltä, että kummatkin osapuolet ovat samaa mieltä siitä, että immateriaalioikeuslakien tarvitsee löytää tasapaino luomistyön kannustimien tarjoamisen ja olemassa olevien ideoiden käytön vapauden välille. Toisin sanoen, kummatkin osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että immateriaalioikeuslait ovat "tarpeellinen paha" joka synnyttää uutta innovaatiota, ja erimielisyys koskee sitä, mihin kohtaa viiva olisi piirrettävä. Aineettoman omaisuuden puolustajat pitävät nykyisiä monopolituottoja juuri ja juuri riittävinä, kun taas sen vastustajat pitävät niitä aivan liian korkeina.

Oma analyysimme johtaa erimielisyyteen kummankin puolen kanssa. Järkeilymme kulkee seuraavanlaisesti. Jokainen haluaa monopolin. Kukaan ei halua kilpailla omien asiakkaidensa tai matkijoiden kanssa. Tällä hetkellä patentit ja tekijänoikeudet antavat tiettyjen ideoiden tuottajille monopolin. Luonnollisesti muutamat ihmiset tekevät jotain myös vastikkeettomasti. Uusien hyödykkeiden luojat eivät eroa vanhojen hyödykkeiden tuottajista: he haluavat saada korvauksen vaivannäöstään. On kuitenkin pitkä ja vaarallinen hyppäys väitteestä, että keksijät ansaitsevat korvaukset vaivannäöstään siihen, että patentit ja tekijänoikeudet, eli monopolioikeudet, ovat paras tai ainoa tapa tuottaa se korvaus. Väitteet kuten "patentti on se tapa, jolla jotakuta palkitaan arvokkaan kaupallisen idean keksimisestä, ovat yleisiä bisnes-, laki- ja talouslehdissä. Kuten tulemme näkemään, on olemassa monia muitakin tapoja, joilla keksijöitä palkitaan, jopa huomattavan suuresti, ja joista monet ovat parempia yhteiskunnalle kuin se monopolivoima, jonka patentit ja tekijänoikeudet nykyisellään suovat. Koska keksijöitä voidaan palkita myös ilman patentteja ja tekijänoikeuksia, meidän tulee kysyä: Onko totta, että aineeton omaisuus saavuttaa halutun päämäärän, eli luo kannustimia uuden keksimiselle ja luomiselle, jotka puolestaan korvaavat niistä aiheutuvat haitat?

Tämä kirja tarkastelee sekä todisteita että teoriaa. Johtopäätöksemme on, että luojien omistusoikeudet voivat olla hyvin suojattuja ilman aineetonta omaisuutta, eikä aineeton omaisuus kasvata innovaatiota eikä uuden luomista. Se on tarpeeton paha.

  • * *

Tämä kirja kertoo taloustieteestä, ei laista. Tai toisin sanoen, tämä ei kerro millainen laki on, vaan millainen sen pitäisi olla. Jos olet kiinnostunut siitä, kuinka todennäköisesti joudut vankilaan tiedostojen jakamisesta internetissä, tämä kirja ei ole sinulle. Jos olet kiinnustunut siitä, onko hyvä idea antaa lain estää sinua jakamasta tiedostoja internetissä, niin silloin tämä kirja on sinulle.

Huolimatta siitä, että tämä kirja ei ole laista, jotain taustatuntemusta laista silti tarvitaan ymmärtämään taloustieteelliset kysymykset. Tulemme tarkastelemaan taloustieteellisesti sitä, mitä viime aikoina on alettu kutsumaan "aineettomaksi omaisuudeksi", erityisesti patentteja ja tekijänoikeuksia. Itseasiassa on olemassa kolme erilaista aineettoman omaisuuden tyyppiä, jotka suurin osa lakijärjestelmistä tunnustaa: patentit, tekijänoikeudet ja tavaramerkit.

Tavaramerkit ovat luonnostaan erilaisia verrattuna patentteihin ja tekijänoikeuksiin: niiden tarkoitus on identifioida hyödykkeiden, palveluiden ja ideoiden tuottajat. Kopiointi – mikä olisi tekijänoikeuden loukkaus – on hyvin erilaista verrattuna valehteluun – mikä olisi tavaramerkin loukkaus. Me emme tiedä hyvää syytä antaa markkinaosapuolten varastaa toisten identiteettejä tai naamioitua ihmisiksi, joita he eivät ole. Päinvastoin, on olemassa vahvoja taloudellisia hyötyjä siitä, että markkinaosapuolten annetaan vapaaehtoisesti identifioida itsensä. Vaikka voimmekin pohtia, onko välttämätöntä antaa Intelille monopolioikeutta käyttää sanaa "inside", on yleisesti ottaen hyvin vähän taloustieteellistä epäselvyyttä tavaramerkkien ansioista.

Patentit ja tekijänoikeudet, kaksi tekijänoikeuden muotoa joihin keskitymme, ovat debatin ja kiistelyn kohteena. Ne eroavat toisistaan suojan laajuudessa, jonka ne tarjoavat. Patentit koskevat erityisenlaista toteutusta ideasta – joskin viime vuosina Yhdysvalloissa on viime vuosina kiinnitetty yhä vähemmän huomiota erityisyyteen. Patentit eivät kestä ikuisesti: Yhdysvalloissa 20 vuotta patenteille, jotka suojaavat valmistustekniikkaa, ja 14 vuotta muotoa suojaaville. Patentit tarjoavat suhteellisen laajan suojan: kukaan ei voi laillisesti käyttää samaa ideaa, vaikka hän keksisikin sen itsenäisesti, ilman patentin haltijan lupaa.¹⁶

Tekijänoikeudet ovat skaalaltaan kapeampia, suojaten vain tiettyä yksityiskohtaista ja ainutlaatuista teosta – joskin samaan tapaan patenttien kanssa, skaala on laajentunut viime vuosina. Tekijänoikeus on myös paljon pidempi kestoltaan kuin patentti – tekijän elinikä plus 50 vuotta monissa Bernin sopimuksen allekirjoittaneissa valtioissa, ja – Yhdysvalloissa Sonny Bono Copyright Extension Actin ansiosta – tekijän elinikä olus 70 vuotta.¹⁷

Yhdysvalloissa tekijänoikeuksille asetettuja rajoituksia ei löydy patenttilaista. Kuten Stephen Manes aivan oikein tuo esiin hyökkäyksessään Lawrence Lessigiä vastaan, "fair use" antaa tekijänoikeudella suojatun teoksen omistajalle rajoitettuja oikeuksia käyttää sitä, tehdä osittaisia kopioita siitä ja myydä niitä, riippumatta tekijänoikeuden omistajan mielihaluista. Sen lisäksi tietyt johdannaisteokset ovat sallittuja ilman lupaa: esimerkiksi parodia on sallittua, kun taas jatko-osat eivät.

Sekä patenttien että tekijänoikeuksien tapaukessa, taloustieteellisestä näkökulmasta, laki on kaksiosainen: oikeus ostaa ja myydä kopioita ideasta, ja oikeus kontrolloida kuinka ihmiset käyttävät omia kopioitaan. Ensimmäinen oikeus ei ole kiistanalainen. Tekijänoikeuslaissa, kun sitä sovelletaan teoksen luojaan, tätä kutsutaan usein "ensimmäisen myynnin oikeudeksi". Kuitenkin se jatkuu myös laillisena oikeutena muille myydä omistamiaan kopioita. Toinen oikeus sen sijaan on kiistanalainen, antaessaan aineettoman omaisuuden omistajalle oikeuden kontrolloida omaisuutta myynnin jälkeen. Tämä oikeus tuottaa monopolin – valtio velvoitetaan toimimaan sellaisia henkilöitä tai organisaatioita vastaan, jotka käyttävät ideaa tekijänoikeuden tai patentin omistajan kiellosta huolimatta.

Aineettoman omaisuuden paremmin tunnettujen muotojen – patenttien ja tekijänoikeuksien – lisäksi on myös vähemmän tunnettuja tapoja suojata ideoita. Näitä ovat sopimukset, kuten shrink-wrap- ja click-through-ehdot, joita kukaan ei ikinä lue ostaessaan ohjelmistoa. Sellainen on myös perinteisin suojauksen muoto – liikesalaisuus – sekä sen sopimusoikeudelliset ja juridiset muodot kuten salassapitosopimukset. Kuten patentit ja tekijänoikeudet, nämä kaikki keinot auttavat idean alkuperäistä omistajaa pitämään monopolin siihen.

Me emme tiedä yhtään legitiimiä argumenttia sen puolesta, että ideoiden tuottajat eivät saisi hyötyä keksinnöistään. Vaikka ideoita voisikin myydä ilman laillisia oikeuksia, markkinat toimivat parhaiten kun on olemassa selkeästi määritellyt omistusoikeudet. Ei ainoastaan keksijän omistusoikeus tulisi olla suojeltu, vaan myös niiden oikeudet, jotka ovat laillisesti hankkineet kopion ideasta, suoraan tai epäsuoraan, alkuperäiseltä keksijältä. Ensimmäinen kannustaa keksimään, jälkimmäinen kannustaa keksintöjen leviämistä, omaksumista ja parantamista.

Miksi kuitenkin pitäisi keksijöillä olla oikeus kontrolloida kuinka ostajat käyttävät ideaa tai luomusta? Tämä antaa keksijälle monopolin ideaan. Me viittaamme tähän oikeuteen "aineettomana monopolina", korostaaksemme, että se on tämä kaikkia kopioita ideasta koskeva monopoli, joka on kiistanalainen, ei oikeus ostaa ja myydä kopioita. Valtio ei yleensä ylläpidä muiden hyödykkeiden tuottajien monopoleja. Tämä siksi, koska on laajalti huomioitu, että monopolit luovat monia sosiaalisia kustannuksia. Aineeton monopoli ei eroa tässä suhteessa. Haluamme esittää kysymyksen, luoko se myös sosiaalista hyötyä, joka ylittäisi nämä sosiaaliset kustannukset.

  • * *

The U.S. Constitution allows Congress “To promote the progress of science and useful arts, by securing for limited times to authors and inventors the exclusive right to their respective writings and discoveries.”¹⁸ Our perspective on patents and copyright is a similar one: promoting the progress of science and the useful arts is a crucial ingredient of economic welfare, from solving such profound economic problems as poverty, to such mundane personal nuisances as boredom. From a social point of view, and in the view of the founding fathers, the purpose of patents and copyrights is not to enrich the few at the expense of the many. Nobody doubts that J. K. Rowling and Bill Gates have been greatly enriched by their intellectual property – nor is it surprising that they would argue in favor of it. But common sense and the U.S. Constitution say that these rights must be justified by bringing benefits to all of us.

The U.S. Constitution is explicit that what is to be given to authors and inventors is an exclusive right – a monopoly. Implicit is the idea that giving this monopoly serves to promote the progress of science and useful arts. The U.S. Constitution was written in 1787. At that time, the idea of copyright and patent was relatively new, the products to which they applied few, and their terms short. In light of the experience of the subsequent 219 years we might ask: is it true that legal grants of monopoly serve to promote the progress of science and the useful arts?

Certainly common sense suggests that it should. How is a musician to make a living if the moment she performs her music, everyone else can copy and give it away for free? Why would the large corporations pay the small inventor when they can simply take his idea? It is hard to imagine life without the internet, and today we are all jet setters. Is not the explosion of creativity and invention unleashed since the writing of the U.S. Constitution a testimony to the powerful benefit of intellectual property? Would not the world without patent and copyright be a sad cold world, empty of new music and of marvelous new inventions?

So the first question we will pose is what the world might be like without intellectual monopoly. Patents and copyrights have not secured monopolies on all ideas at all times. It is natural then to examine times and industries in which legal protection for ideas have not been available to see whether innovation and creativity were thriving or were stifled. It is the case, for example, that neither the internet nor the jet engine were invented in hopes of securing exclusive rights. In fact, we ordinarily think of “innovative monopoly” as an oxymoron. We shall see that when monopoly over ideas is absent, competition is fierce – and that as a result innovation and creativity thrive. Whatever a world without patents and copyrights would be like, it would not be a world devoid of great new music and beneficial new drugs.

You will gather by now that we are skeptical of monopoly – as are economists in general. Our second topic will be an examination of the many social costs created by copyrights and patents. Adam Smith – a friend and teacher of James Watt – was one of the first economists to explain how monopolies make less available at a higher price. In some cases, such as the production of music, this may not be a great social evil; in other cases such as the availability of AIDS drugs, it may be a very great evil indeed. However, as we shall see, low availability and high price is only one of the many costs of monopoly. The example of James Watt is a case in point: by making use of the legal system, he inhibited competition and prevented his competitors from introducing useful new advances. We shall also see that because there are no countervailing market forces, government-enforced monopolies such as intellectual monopoly are particularly problematic.

While monopoly may be evil, and while innovation may thrive in the absence of traditional legal protections such as patents and copyrights, it may be that patents and copyrights serve to increase innovation. The presumption in the U.S. Constitution is that they do, and that the benefits of more entertainment and more innovation outweigh the costs of these monopolies. Certainly the monopolies created by patents and copyright may be troublesome – but if that is the cost of having blockbuster movies, automobiles and flu vaccine, most of us are prepared to put up with it. That is the position traditionally taken by economists, most of whom support patents and copyright, at least in principle. Some of them take the view that intellectual monopoly is an unavoidable evil if we are to have any innovation at all; other simply argue that at least some modest amount of intellectual monopoly is desirable to provide adequate incentive for innovation and creation. Our third topic will be an examination of the theoretical arguments supporting intellectual monopoly, as well as counter-arguments about why intellectual monopoly may hurt rather than foster creative activity.

It is crucial to recognize that intellectual monopoly is a double-edged sword. The rewards to innovative effort are certainly greater if success is awarded a government monopoly. But the existence of monopolies also increases the cost of creation. In one extreme case, a movie that cost $218 to make had to pay $400,000 for the music rights.¹⁹ As we will argue at length, theoretical arguments alone cannot tell us if intellectual monopoly increases or decreases creative activity.

In the final analysis, the only justification for intellectual property is that it increases – de facto and substantially – innovation and creation. What have the last 219 years taught us? Our final topic is an examination of the evidence about intellectual monopoly and innovation. Is it a fact that intellectual monopoly leads to more creativity and innovation? Our examination of the data shows no evidence that it does. Nor are we the first economists to reach this conclusion. After reviewing an earlier set of facts in 1958, the distinguished economist Fritz Machlup wrote

“it would be irresponsible, on the basis of our present knowledge of its economic consequences, to recommend instituting [a patent system].”²⁰

Since there is no evidence that intellectual monopoly achieves the desired purpose of increasing innovation and creation, it has no benefits. So there is no need for society to balance the benefits against the costs. This leads us to our final conclusion: intellectual property is an unnecessary evil.

Comments

We are grateful to George Selgin and John Turner, of the University of Georgia Terry College of Business, for pointing out a number of factual mistakes and imprecisions in our rendition of the James Watt story, as it had appeared in earlier versions of this chapter and in our 2003 Lawrence R. Klein Lecture, published in Boldrin and Levine [2004]. In a recent article, Selgin and Turner [2006], also take issue with our interpretation of the facts and add a few additional ones that, in their view, contradict our vision of James Watt as a primary example of an intellectual monopolist. It seems clear, even from the references quoted by Selgin and Turner, that many students of the Industrial Revolution share our view – more properly: we shared theirs.

Selgin and Turner’s argument and facts do not, however, address the issues we raise about Boulton and Watt. Take their discussion of the hypothetical “Watt sans patent.” Obviously Boulton and Watt fought hard for their patents, and obviously they claimed innovation would have been impossible without them. Our point is another: could they have made enough money to compensate their opportunity cost without the patent? All the evidence, including that reported by Selgin and Turner, suggests this is the case. In fact they make our case quite convincingly: quoting F.M. Scherer they assert that seventeen years before the second patent expired they, Boulton and Watt, were already breaking even. In economics, “breaking even” means that your opportunity costs have been paid, and your capital has received the risk-adjusted, expected return, and Scherer is a distinguished economist. Whatever profits Boulton and Watt made after that, were all extra rents due to monopoly power and, economically, not needed to pay their opportunity costs. So, we all agree that, at least for the final 17 years, the patent was not serving a useful economic purpose, hence it was damaging because it created monopoly distortions.

Notes

¹ Lord [1923] p. 5-3.htm.

² Carnegie [1905] p. 157.

³ Much of the story of James Watt can be found in Carnegie [1905], Lord [1923], and Marsden [2004]. Information on the role of Boulton in Watt’s enterprise is drawn from Mantoux [1905]. A lively description of the real Watt, as well of his legal wars against Hornblower – and many other – and of how he subsequently used his status to alter the public memory of the facts, can be found in Marsden [2004]. That Pickard’s patent was unjust is also the view of Selgin and Turner (2006), who, like Watt, do not seem to provide any evidence of why it was so.

As both the Lord and Carnegie works are out of copyright, both are available online at the very good Rochester site on the history of steam power www.history.rochester.edu/steam. Later drafts of this chapter benefited enormously from the arrival of Google Book Search, which allowed us to check so many original historical sources about James Watt and the steam engine we would have never thought possible.

⁴ Lord [1923] gives figures on the number of steam engines produced by Boulton and Watt between 1775 and 1800, while the The Cambridge Economic History of Europe [1965] provides data on the spread of total horsepower between 1800 and 1815 and the spread of steam power more broadly. However, Kanefsky [1979] has largely discredited the Lord numbers, which is why we use figures on machines and horsepower from Kanefsky and Robey [1980].

Our horsepower calculations are based on 510 steam engines generating about 5,000 horsepower in the U.K. in 1760. During the subsequent forty years we estimate that about 1,740 engines generating about 30,000 horsepower were added. This gives our estimate that the total increased at a rate of roughly 750 horsepower each year. For 1815 we estimate about 100,000 horsepower – that is, the average of the figures Kanefsky and Robey [1980] give for 1800 and 1830. This together with the 35,000 horsepower we estimate for 1800 gives our estimate that the total increased at a rate of roughly 4,000 horsepower each year after 1800.

Data on the fuel efficiency, the “duty,” of steam engines is from Nuvolari [2004b].

⁵ Kanefsky and Robey [1980] together with Smith [1977-78] provide a careful historical account of the detrimental impact of the Newcomen’s, first, and of Watt’s patents, later, on the rate of adoption of steam technology. Apart from the books just quoted, information about the Hornblower’s engine and its relation to Watt’s are widely available through easily accessible web sites, such as Encyclopedia Britannica, Wikipedia, and so on. Some details of Hornblower’s invention may be of interest. It was patented in 1781 and consisted of a steam engine with two cylinders, significantly more efficient than the Boulton and Watt design. Boulton and Watt challenged his invention, claiming infringement of their patent because Hornblower engine used a separate condenser, and won. With the 1799 judicial decision against him, Hornblower had to pay Boulton and Watt a substantial amount of money for past royalties, while losing all opportunities to further develop the compound engine. His compound steam engine principle was not revived until 1804 by Arthur Woolf. It became one of the main ingredients in the efficiency explosion that followed the expiration of Boulton and Watt’s patent.

Watt’s low-pressure engines were a dead end for further development; history shows that high-pressure, non-condensing engines were the way forward. Boulton and Watt’s patent, covering all kinds of steam engines prevented anyone from working seriously on the high-pressure version until 1800. This included William Murdoch, an employee of Boulton and Watt, who had developed a version of the high-pressure engine in the early 1780s. He named it the “steam carriage” and was legally barred from developing it by Boulton and Watt’s successful addition of the high-pressure engine to their patent, although Boulton and Watt never spent a cent to develop it. For the details of this story the reader should check the on line site Cotton Times at http://www.cottontimes.co.uk/ or Carnegie [1905, pp. 140-141]. The “William Murdoch” entry in Wikipedia provides a good summary. More generally various researchers directly connect Murdoch to Trevithick, who is now considered the official “inventor” (in 1802) of the high-pressure engine. Quite plainly, the evidence suggests that Boulton and Watt’s patent retarded the high-pressure steam engine, and hence economic development, of about 16 years.

⁶ The story about Pickard’s patent blocking adoption by Watt is told in von Tunzelmann [1978].

⁷ Thompson [1847] p. 110 and quoted also in Lord [1923].

⁸ Scherer [1984] pp. 24-25.

⁹ U.S. District Court for Eastern District of Virginia Plaintiff NTP, Inc. v. Defendant Research In Motion Ltd. Civil Action Number 3:01CV767-JRS.

¹⁰ U.S. Patent 6219694.

¹¹ United States Court of Appeals for the 9th Circuit Court, In Re: Napster.

¹² Stephen Manes [2004].

¹³ Lessig [2004].

¹⁴ Robert Barro and Xavier Sala-i-Martin [1999] p. 290.

¹⁵ The Economist, June 23rd 2001, page 42, with italics added.

¹⁶ Information on U.S. Patent Law can be found at the U.S. Patent Office at www.uspto.gov/main/patents.htm. In addition to utility and design patents, there is also a third class of patent, the plant patent. Like a utility patent, a plant patent lasts 20 years.

¹⁷ The Sony Bono Copyright Extension Act can be found online at library.thinkquest.org/J001570/sonnybonolaw.html, while the Berne Convention on Copyright can be found at www.law.cornell.edu/treaties/berne/. A useful discussion of fair use, including parodies, is Gall [2000].

¹⁸ U.S. Constitution Article 1, Section 8. The U.S. Constitution, not being copyrighted, is online at various places, such as http://www.law.cornell.edu/constitution.

¹⁹ The $218 movie was Tarnation and the information from BBC News, is at http://news.bbc.co.uk/2/hi/entertainment/3720455.stm.

²⁰ Machlup [1958], p. 80. He nevertheless concluded that we should keep the patent system. We discuss his position further in our conclusion.